Kuka täällä määrää?

Sanonko suoraan, että minua ärsyttää suunnattomasti, että media pyrkii kertomaan meille miten meidän tulisi elää! Erityisesti asia saa minut tuskastumaan, silloin, kun on kyse äitiydestä. Niinkuin tänäänkin ylen sivuilla: "kaksi lasta alle kahdessa vuodessa - Suomalaisten ihannoima synnytystahti on terveysriski koko perheelle". 

Artikkelin mukaan nuorempi lapsi on herkästi skitsofreeninen tai autistinen ja menestyy koulussa huonommin, kuin muut. Vanhempienkin elinajan odotus vähenee. Ai jaa, meillä ei ole lapsessa oireita näkynyt. Nuorin lapsemme on aivan loistava koulussa. Ikäeroa isoveljeen on tasan vuosi. Onkohan artikkelin kirjoittaja tai tutkimuksen tehnyt taho mahdollisesti miettinyt sitä vaihtoehtoa, että joku ihminen voi esim. kahden lapsettomuushoidon jälkeen toivoa ihmettä, että kolmas lapsi päättäisi ilmestyä aivan luomuversiona. Ajatella, että näin onnekkaasti sattuisi käymään ja vielä alle sen suositellun ja suunnitellun optimi ikärajan. Annetaanko elämän mennä kuitenkin sillä omalla painollaan! Lapsiahan ei hankita vaan niitä saadaan, jos on onnekas! 

Itse en hämmästyisi vaikka lasten vanhemmat ylipäätään eläisivät lyhyemmän elämän, kuin lapsettomat, lasten hankkimistahdista huolimatta. Vanhemmuus on kuluttavaa. Toisinaan se aiheuttaa harmaita hiuksia. 

Luulenpa, että äitiys on tehty nykynaiselle liian vaikeaksi jo ilman näitä tutkimuksia ja opastuksiakin. Tukea ja kannustusta asian suhteen tuntuu tulevan kovin vähän, etupäässä kritisoidaan uranaisia ja kotiäitejä. Mikäli lehtiin on uskominen molemmat ovat todella huonoja vaihtoehtoja ja uran ja äitiyden yhdistäminen sehän se vasta hankalaa onkin. 

Äitiyttä pian viisitoista vuotta kolmen lapsen kanssa harjoiteltuani olen oppinut luottamaan itseeni ja päätöksiini, jotka sopivat meidän lapsillemme ja meidän perheellemme. Luotan lapsiini, uskon, että he omalla tavallaan tekevät aina parhaansa ja me mieheni kanssa teemme parhaamme heidän hyväkseen. Rakastamme heitä ehdoitta ja jokaisessa tilanteessa. Suosimme kasvatuksessa rakkautta ja rajoja. Parasta perintö mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa ovat juuret ja siivet. 

   Söin äitienpäivä lounasta perjantaina äitini ja mieheni kanssa. Eilen vietin nuorimman tyttäreni kanssa shoppailu, sushi ja seurustelupäivää. Tänään söimme mieheni valmistamaa illallista koko perheemme voimin, kun muu perhe lopulta palasi purjehduskilpailuista. Ylimmästä kuvasta on pakko kommentoida, että vapun aikaan lehdissä kirjoiteltiin, että lasten kanssa ei saa skoolata edes mehulla. Mitä ihmettä? Kerroin tästä lapsillemme, jotka ovat aina saaneet skoolata kanssamme. Pian viisitoista täyttävä tyttäreni nauroi ajatukselle, että skoolaavat lapset oppivat yhdistämään alkoholin johonkin iloiseen tapahtumaan ja ilmeisesti siten alkoholisoituvat. Lapsemme hihittelivät, että kuinka tyhminä lapsia oikein pidetään? 

Eipä tässä sitten muuta kuin tehkää ihan mitä teitä huvittaa ja nauttikaa äitiydestä! 

Skål (tällä kertaa teemukilla, kun aamulla aikaisin on töihin lähtö)!