Paras sydän

Äitienpäivänä koin jälleen syvää kiitollisuutta lapsistani. On ihanaa olla näiden tyyppien äiti. 

Jokainen heistä on oma upea persoonansa. Jokainen maailman tärkein. 

Olen yrittänyt kasvattaa heitä antamalla rakkautta, asettamalla rajoja, kuuntelemalla herkällä korvalla, ymmärtämällä, asettamalla heidät kaiken edelle. Olen pyrkinyt rakentamaan turvallisen kodin, paikan johon sinut aina otetaan avosylin vastaan. Paikan, jonne myös kaverit toivotetaan ilolla vieraaksi. Yritän päättää päivän aina iltahaleihin ja hyvänyön toivotuksiin. Yritän aloittaa aamut hymyilemällä ja toivottelemalla hyvää päivää. Yritän kasvattaa lapsille vakaan ja terveen itsetunnon, jota ei helposti ulkoiset asiat järkytä. Yritän kasvattaa heille uskoa hyvään, halua auttaa muita ja arvostaa ihmisiä ulkoisista seikoista huolimatta. Kasvattaa heitä siten, että he uskovat kaiken olevan mahdollista, jos on valmis tekemään unelmansa eteen työtä. En ole koskaan suositellut kyynärpäiden käyttöä, vilppiä tai röhkeyttä matkalla eteenpäin. Olen opettanut, että tärkeimmät asiat eivät ole rahalla mitattavissa.  

Eikä se äitiys aina helppoa ole ollut. Tässä eräänäkin arkiaamuna yrittäessäni toivotella huomenta vanhimmalle, joka ei vastannut toivotukseeni edes murahduksella, huomautin, että on kohteliasta toivottaa huomenta toiselle, sain kuulla, että olen ärsyttävä, kun haluan puhua aamulla. Samaisena aamuna sain kuulla myös pojaltani, että on piinallista, kun sukat tarttuvat keittiön lattian mehutahroihin (jotka hän tai joku näistä oli edellisenä iltana siihen tiputtanut). Muistutin häntä, että hän saa mielellään myös osallistua lattioiden pesuun, vähintäänkin siivota omia jälkiään. Ja pisteenä I:n päälle samana aamuna olin tietysti ollut se maailman surkein kodinhengetär, koska nuorimman lempparipaita oli yhä pesemättä (vaikka hän oli illalla sen pyykkikoppaan tai huoneensa lattialle viskannut). 

Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä tätä vaativaa työtä rinnallani mies, jolla on pitkälti samankaltaiset arvot.    

 

 

Äitienpäivä on äidille kai jonkinlainen kevättodistuksen paikka. Vanhin tyttäreni valmisti lauantaina illalla sydämenmuotoisen pizzan, tämä kuulemma toimi kortin sijaan. 

Nuorin tyttäreni oli tehnyt ihanan kortin, jossa kannessa luki: "One small positive thought in the morning can change your whole day". Sisältä se näytti tältä, kuten kuvassa näkyy. 

Poikani antoi sydänkortin omatekemällä runolla. 

 

Aamiaisen jälkeen minut vietiin yllätykseksi lounaalle Ratsastuskeskus Ainoon, jossa oli GP esteratsastuskilpailut. Ei hullumpi lounaspaikka huvilateltassa seurailla estekisoja, samalla  valkoisilla pöytäliinoilla katetuille pöydille tarjoiltiin lounasta.  

Iltapäivällä ehdin hetken huokaista kotona terassilla auringonpaisteessa ennen ratsastustuntiani. Kaiken kaikkiaan näin hevoshullun silmin katseltuna aika täydellinen päivä, etenkin kun sain ratsastaa t-paidassa ja päivällinen oli valmiina saapuessani tunniltani kotiin.  

Omalle äidilleni toimitin ruusuja. Täytyy sanoa, että kyllä hänkin on ruusunsa ansainnut. 

Hyvää iltaa ja hatunnosto kaikille äideille!   

 

Kuka täällä määrää?

Sanonko suoraan, että minua ärsyttää suunnattomasti, että media pyrkii kertomaan meille miten meidän tulisi elää! Erityisesti asia saa minut tuskastumaan, silloin, kun on kyse äitiydestä. Niinkuin tänäänkin ylen sivuilla: "kaksi lasta alle kahdessa vuodessa - Suomalaisten ihannoima synnytystahti on terveysriski koko perheelle". 

Artikkelin mukaan nuorempi lapsi on herkästi skitsofreeninen tai autistinen ja menestyy koulussa huonommin, kuin muut. Vanhempienkin elinajan odotus vähenee. Ai jaa, meillä ei ole lapsessa oireita näkynyt. Nuorin lapsemme on aivan loistava koulussa. Ikäeroa isoveljeen on tasan vuosi. Onkohan artikkelin kirjoittaja tai tutkimuksen tehnyt taho mahdollisesti miettinyt sitä vaihtoehtoa, että joku ihminen voi esim. kahden lapsettomuushoidon jälkeen toivoa ihmettä, että kolmas lapsi päättäisi ilmestyä aivan luomuversiona. Ajatella, että näin onnekkaasti sattuisi käymään ja vielä alle sen suositellun ja suunnitellun optimi ikärajan. Annetaanko elämän mennä kuitenkin sillä omalla painollaan! Lapsiahan ei hankita vaan niitä saadaan, jos on onnekas! 

Itse en hämmästyisi vaikka lasten vanhemmat ylipäätään eläisivät lyhyemmän elämän, kuin lapsettomat, lasten hankkimistahdista huolimatta. Vanhemmuus on kuluttavaa. Toisinaan se aiheuttaa harmaita hiuksia. 

Luulenpa, että äitiys on tehty nykynaiselle liian vaikeaksi jo ilman näitä tutkimuksia ja opastuksiakin. Tukea ja kannustusta asian suhteen tuntuu tulevan kovin vähän, etupäässä kritisoidaan uranaisia ja kotiäitejä. Mikäli lehtiin on uskominen molemmat ovat todella huonoja vaihtoehtoja ja uran ja äitiyden yhdistäminen sehän se vasta hankalaa onkin. 

Äitiyttä pian viisitoista vuotta kolmen lapsen kanssa harjoiteltuani olen oppinut luottamaan itseeni ja päätöksiini, jotka sopivat meidän lapsillemme ja meidän perheellemme. Luotan lapsiini, uskon, että he omalla tavallaan tekevät aina parhaansa ja me mieheni kanssa teemme parhaamme heidän hyväkseen. Rakastamme heitä ehdoitta ja jokaisessa tilanteessa. Suosimme kasvatuksessa rakkautta ja rajoja. Parasta perintö mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa ovat juuret ja siivet. 

   Söin äitienpäivä lounasta perjantaina äitini ja mieheni kanssa. Eilen vietin nuorimman tyttäreni kanssa shoppailu, sushi ja seurustelupäivää. Tänään söimme mieheni valmistamaa illallista koko perheemme voimin, kun muu perhe lopulta palasi purjehduskilpailuista. Ylimmästä kuvasta on pakko kommentoida, että vapun aikaan lehdissä kirjoiteltiin, että lasten kanssa ei saa skoolata edes mehulla. Mitä ihmettä? Kerroin tästä lapsillemme, jotka ovat aina saaneet skoolata kanssamme. Pian viisitoista täyttävä tyttäreni nauroi ajatukselle, että skoolaavat lapset oppivat yhdistämään alkoholin johonkin iloiseen tapahtumaan ja ilmeisesti siten alkoholisoituvat. Lapsemme hihittelivät, että kuinka tyhminä lapsia oikein pidetään? 

Eipä tässä sitten muuta kuin tehkää ihan mitä teitä huvittaa ja nauttikaa äitiydestä! 

Skål (tällä kertaa teemukilla, kun aamulla aikaisin on töihin lähtö)! 

Mietteitä äitiydestä

Äitienpäivä tuli ja meni. Vuodet vierivät, lapset kasvavat. Muistan joskus vanhemman rouvan huudahtaneen, kulkiessani kolmen alle neljä vuotiaan lapseni kanssa, että tuo en elämän parasta aikaa! Juuri sillä hetkellä en sitä allekirjoittanut ja vannoin, että tätä aikaa en tule kaipaamaan, jos hengissä selviän. Eräs ystäväni kommentoi minulle aikoinaan odottaessani ensimmäistä lastani, että pian alkaa elämäsi rankin duuni. Allekirjoitan sen täysin. Silloin en sitä ymmärtänyt. 

Äitiys - luulin, että se olisi jokin selvä rooli, joka avautuisi minulle lapsen synnyttyä. Huomasin pian, että minusta ei kasvanut "hiekkalaatikkoäitiä". Lapsemme eivät liioin päässeet pallomereen, minua ei kiinnostanut vauva-lehdet eikä vaippakeskustelut. Koin siitä aluksi huonoa omaatuntoa. Onneksi löysin oman tapani olla äiti. Kuljin lasteni kanssa keskustan kahviloissa, lapsemme istuivat ravintoloissa syömässä kanssamme, kävimme taidenäyttelyissä ja matkustimme ympäri maapalloa. Emme liioin luopuneet harrastuksistamme, purjehduksesta tai laskettelusta vaan otimme lapset mukaamme.  He kulkivat kanssamme niin Kreikassa merellä kuin Ranskassa alpeilla. Tajusin, että vaikka en nostanut koriste-esineitä lasten vuoksi katon rajaan, lapsemme joivat laseista muovimukien sijaan, pöydänkulmia ei pehmustettu eikä laatikoita lukittu ja huolehdin omasta ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani, niin sekään ei vähentänyt rakkauttani lapsiani kohtaan. Tajusin, että vaikka en sopinut "perinteiseen" pullantuoksuisen uhrautuvan äidin muottiin, se ei tehnyt minusta huonompaa äitiä. Luimmehan kuitenkin rooliimme kuuluvasti pitkät illat iltasatuja lapsillemme sylikkäin sängyllä istuen.    

Olenko ollut riittävän hyvä äiti? Uskon, että jokainen äiti, joka kokee tehneensä parhaansa lastensa hyväksi, jokainen joka on antanut rakkautta sydämestään, aikaansa pyyteettömästi ja jokainen, joka on jaksanut asettaa lapsille rajoja on riittävän hyvä äiti. 

Mitä olen oppinut omalta äidiltäni? Positiivisuutta, valoisaa elämän asennetta. Toiset äidit osaavat tehdä maailmasta paremman paikan vain olemalla olemassa. Ihailen hänen kykyään ammentaa kaikesta jotakin hyvää ja kaunista. Toisinaan kevyesti lakaisemalla ongelmat maton alle, mutta syntyy sitä kaunista niinkin.

"Olisin ollut paljon aikaisemmin paljon kiitollisempi

Sinulle, Äiti, 

jos minulla olisi ollut kaikki tämä 

kokemus äitinä olemisesta." 

Äitienpäivän aamua vietin nuorimman tyttären ja kissapojan seurassa, sillä poikani on ollut Ranskassa vaihto-oppilaana koko viikon ja vanhin tytär ja luonnollisesti myös mies olivat tyttären maajoukkuepurjehdus karsinnoissa. Kissapoika tuli minut herättämään ja valtasi tuttuun tapaan tyynyni aivan muina miehinä. Hänhän se sankari tässä on. 

Nuorin tytär tarjoili sänkyyn kahvia ja kortin sekä leipoi kuningatar kakun aivan itse! 

Lähdimme hänen kanssaan Kulosaareen BS:n pursiseuralle äitienpäivälounaalle. Tarkoituksena oli saada mukaan myös mies ja vanhin tytär. Mies saatiin, mutta vanhimman tyttären huomion veivät kaverit ja kisahulinat. Hän kävi kyllä pyytämässä luvan olla poissa yhteiseltä lounaaltamme. Heillä näytti olevan niin hauskaa, että en malttanut kieltää. Söi siellä sitten rantakalliolla kisatovereiden kanssa pyttipannua. 

Hyvän äitienpäivälounaan lisäksi löysin rannasta paljon tuttuja ja muutaman ihanan karvaturvankin. Tämä ruskea kaveri on aivan kuin meidän edesmennyt rakkaamme. 

Vanhin tyttäreni sanoi, että hänen äitienpäivälahjansa oli hänen kisamenestyksensä (kolmanneksi paras tyttö). Olin erittäin onnellinen hänen puolestaan! Illalla hän toi minulle vielä kortinkin. Kyllä nämä molempien tyttöjen kortit lämmittivät mieltä. Kiitos rakkaani! 

Näissä mietteissä sitä äitienpäivää vietettiin jo neljännentoista kerran. 

Hyvää arkista maanantaita kaikille äideille! Te olette loistavia, juuri sellaisena kuin olette! 

  

  

Tekemisenmeininki piste com

Tänään on tyttären vene viety kotimaan kauden ensimmäiselle purjehduskilpailu paikalle viikonloppua varten. Vesillä oli vietetty tämäkin päivä treenaillen. Viikonloppuna on ensimmäiset karsintakisat. Kahden karsintakisan perusteella selviää, ketkä suomalaiset nuoret edustavat Suomea tänä kesänä PM-kisoissa, ketkä sitten EM- ja MM-kisoissa. Näissä maisemissa vietän siis näillä näkymin äitienpäivääni. Anoppikin oli kysellyt mitä aiomme tehdä silloin. Vanhemmilleni vastasin, että emme pysty sitoutumaan mihinkään aikatauluun, koska kaikki riippuu taas tuulesta. 

P.S. Täällä muuten pidetään myös 606 purjehduskurssini vajaan neljän viikon kuluttua. 

 

 

 

"Vaan mitä ikinä teen

samal palolla sen teen

ollut kivinen tie

mut tiedät mun asenteen.

Taivaal pysyy mun tähtäin.

Aina suunta ylöspäin" 

Elastinen