Törmäsin netissä joitakin päiviä sitten kirjoitukseen, joka mielestäni jokaisen pitäisi lukea ajatuksella ja sisäistää. En valitettavasti tiedä kirjoittajan alkuperää, joten ei voi sitä tässä mainita. Tekisin sen kovin mielelläni, niin loistava tuo kirjoitus oli!
Haluan jakaa tekstin kanssanne:
Ensimmäisenä näistä tuli mieleeni, että en ole matkinut koskaan kuikkaa. Tänään se ei valitettavasti onnistu, kun vieläkin on kurkku kipeä ja ääntä tuskin tulee. Kuulostan siis ehkä kuikalta yrittäessäni jotakin pihistä.
Silitä kissaa. Sitä on tässä lähipäivinä tehty taukoamatta. Miten eläimet muuten tietävät kuka tarvitsee eniten tukea ja seuraa? Poikani sairastuessa flunssaan sunnuntaina makasi kissapoika hänen vieressään jatkuvasti. Nyt tämä sairaanhoitaja kissa on siirtynyt uuden potilaan eli minun seuraksi. Se tarkkailee herkeämättä vointiani ja iloitsee silityksistä.
Hyviä vointeja!
Mahtava kirjoitus! Onnellisuus tulee tosiaan pienistä asioista ja vähemmälläkin pärjää. Tänään tulin onnelliseksi kerätessä lasten kanssa käpyjä lähimetsästä. Pikaista paranemista! <3
VastaaPoistaKäpyjen keräily lasten kanssa on ihan parasta! Käpyjen lisäksi saa punaiset posket ja hyvän mielen!
PoistaLuin juuri viime viikolla saman tapaisen tekstin onnellisuudesta ylen nettisivuilta, jossa Markku Ojanen neuvoi tavoittelemaan onnea pienten tekojen kautta. Ei siinä sinänsä ollut mitään uutta, mutta aiheesta lukeminen muistuttelee ja inspiroi joka kerta pysähtymään asian äärelle. Omien tunteiden tarkkaileminen ei tee onnelliseksi, mutta joskus sitä vaan huomaan olevansa onnellinen ja onnellistuu lisää ollessaan tilanteesta kiitollinen.
VastaaPoistaPikaista paranemista sinulle, parempi sairastaa nyt kuin jouluna, jos on pakko sairastua. Kissoilla on mystisiä kykyjä, eivätkä ne ole itsekkäitä oman tiensä kulkijoita, vaikka usein kuulee niin sanottavan...
Osuit naulankantaan, asiassa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta miten nämä aina jaksavat inspiroida minua!
PoistaNo tottahan se on, että jos nyt ihan pakko on sairaana olla, niin mielummin ennen joulua kuin jouluna.
Minä olen aina ollut koiraihminen, kunnes reilu kaksi vuotta sitten meille päätti muuttaa kissa. Olen ollut hämmästynyt kissojen sosiaalisuudesta ja juuri tuosta, että ne eivät ole itsekkäitä kuten luulin. Nykyään olen siis myös aivan kissaihminen ;-)
Hyvää viikonloppua!