Leinikkejä, lenkkarit ja terassikahvit!

Maljakkoon on aseteltu keväisiä leinikkejä ja tulppaaneja. Leinikit ovat minulle hyvin rakkaita, sillä niitä oli hääkimpussani. Hääpäiväämme on aikaa enää reilu viikko. 
Aurinkokin päätti näyttäytyi ja viimeisetkin lumet sulavat aivan silmissä. Tässä keväisessä fiiliksessäni päätin lähteä liikkeelle lenkkareissa ja talvisaappaat hylkäsin eteiseen. 

Innostuin tästä keväisestä fiiliksestä niin, että join jopa kahvit ulkona. Sain valita mummuni jäämistöstä itselleni esineitä. Nyt minulla on mm. kahdentoista hengen kahviastiasto Arabian Myrna -sarjaa. Sarjaan kuuluu mm. kahdet kermakot ja sokerikot. Ihmeteltyäni tätä, muisti vanhempi serkkuni, että toisessa kermakossa oli kermaa ja toisessa maitoa. Sokerikoista toisessa oli kai palasokeria ja toisessa hienoasokeria. Täytynee alkaa järjestämään kahvikutsuja rouville. Oli ihana juoda tästä kupista, sillä mieleni täytti mummulani lämmin tunnelma. Kahvi maistui kupista jotenkin aivan erityisen hyvälle. Kupit tulee pestä käsin, sillä kultaus ei kestä astianpesukonetta, mutta sehän tekee näiden kuppien käytöstä vielä arvokkaamman hetken. Juodessani kahvia terassilla yksin, en oikeastaan ollut siellä yksin...    

Aurinkoista päivää! 

Rakkautta ensisilmäyksellä

Näin hänet vilaukselta vuosi sitten syksyllä Tukholmassa erään tytön kanssa. Oli sateinen ja tuulinen sää. Hän jäi mieleeni, näytti lämpimältä ja mukavalta.  En ole vuosiin kokenut sellaista rakastumista johonkin vaatteeseen. Tunnetta, että me kuulumme yhteen. Selvittelin aikani mistä takin löytäisin ja perustelin itselleni miten en ole vuosiin ostanut takkeja jne. Hän saapui lopulta luokseni ennen matkaamme. Vaatteeni ovat yleensä beigen, ruskean, valkoisen tai mustanvärisiä. Toisinaan kesällä käytän kirkkaanpunaista. Tämä uusi kaverini on tummanvihreä, joten hän sopii kaikkiin vaatteisiini. Lisäksi hän on ihanan pehmeä, lämmin, tuulen- ja vedenpitävä. Hupun karvareunuksen saa tarvittaessa irti, joten takki voi olla hyvin toimiva myös keväällä tai syksyllä meren rannalla värjötellessä.

  
Uusi kaverini pääsi jo tositoimiin, kun puin sen päälleni kovalla lumisateella matkallamme. Hyvin hän toimi näissäkin olosuhteissa. Huppu suojasi niin hyvin, että edes silmälasit eivät olleet lumipisaroissa. Harvoin innostun nykyään mistään materiasta, mutta nyt pitää sanoa, että onni on uusi takki ;-) 

                                                               Kivaa päivää! 

Elämää alpeilla

Ihana, kun täällä kotonakin alkaa aurinko vähitellen paistelemaan ja lumet sulavat. 
Urheiluinnostuskin jäi taas sopivasti päälle aktiivisen loman jäljiltä. Päivät alpeilla kuluvat aika saman kaavan mukaan. Aamulla kiireinen aamukahvi tuoreiden leipomotuotteiden kera. Sään tutkailu ja vaatetus sen mukaan. 

Kun aamulla näyttää rinteissä tältä, nousee hymy huulille. 

Ylös rinteisiin kabiinilla siirtyminen ja armotonta hiihtoa, kunnes jalat ovat spagettia ja vatsa huutaa lounasta. 

Pikainen lounas ja iltapäivän laskettelut, kunnes jalat eivät enää kanna. 

Korkeuseroa tulee päivän laskuissa laskettua helposti reilu 5km, matkakilometreistä nyt puhumattakaan.  Urheilusta käy myös painavien lasketteluvarusteiden kanniskelu raskaat laskettelumonot jalassa ylämäkeen ohuessa ilmanalassa. 

Iltapäivällä on ihana saada monot pois jalasta ja juoda jokin raikas after ski juoma. 

Tämän jälkeen on vuorossa ruokakaupassa käynti ja ruuanlaitto tai siirtyminen ravintolaan syömään. Mahdolliset muut shoppailut ja kylillä pyörähtelyt ajoittuvat myös tähän hetkeen. 

Voin vannoa, että uni tulee helposti varsin varhain illalla.

Chamonix Mont Blanc on alppikaupunki, jossa on asukkaita noin 10.000. Tästä kaupungista löytyy leffateatteri, alppimuseo, koulut, sairaala ja paljon ravintoloita ja kauppoja sekä kahviloita. Talviurheilulajit ovat kaikki kädenulottuvilla. 

Kerran vuodessa pitää päästä syömään myös Pierre Chaud eli kuuma kivi. Siinä saa itse paistaa kuumalla kivellä lihanpaloja. Lisukkeeksi tulee uuniperuna ja erilaisia dippikastikkeita. Se on suurta herkkuani pitkän hiihtopäivän päätteeksi. 

Näissä muistoissani lähden tästä siivoamaan. Arki on tässä. 

Pain au chocolat ja muita muistoja

Lomassa on mielestäni kolme kivaa vaihetta. Ne ovat innostunut ja jännittävä suunnitteluvaihe. Varsinainen nautinnollinen lomailuvaihe ja kolmanneksi tämä lomakuvien katselu ja muisteluvaihe. Tämä kotiinpaluuvaihe on aina ollut minulle vähän hankala. Koen lomanjälkeistä masennusta ja tyhjyydentunnetta. En pysty ymmärtämään kommenttia, että ihana tulla taas kotiin. Onko loma ollut jotenkin huono vai miksi sitä palaisi innoissaan kotiin? Olen kuin pieni lapsi, joka ei voi ymmärtää, että loma ei voi jatkua ikuisesti. Miksi muuten ei voi? 

Tänään aamulla kaivaessani pakastimesta jäätynyttä ruisleipää kaipasin leipomosta aamulla noudettua suussasulavaa pain au chocolat leivonnaista. Sitä ihanaa croissant tyylistä leivonnaista, jonka sisällä on lämmintä kielenvievää suklaata. Jokaisella paikallisella on oma lähileipomonsa, josta he hakevat aamulla tuoretta leipää. Poikani haki meille aamulla croissantteja ja pain au chocolateja leipomosta. Kolmantena aamuna leipomon rouva tiesi jo montako mitäkin tuotetta poikani halusi. Ranskalaiset tervehtivät hymyillen vastaantulijoita leipomon pussit kädessä ja patongit kainalossa. 

Ihmiset kaipaavat lomillaan eri asioita. Minulle hyvä loma tarkoittaa perheen yhteistä aikaa, maukasta ruokaa, hyvää juomaa ja urheilua tai mahdollisesti aktiivista kaupunkilomaa. Raitis ulkoilma on plussaa. En ole rantatuolissa viihtyvää sorttia. Olen kai liian levoton siihen, lisäksi en pidä ilmastosta, jossa kuumuus estää aktiivisen liikkumisen. 

Palatakseni herkullisiin alppiruokiin maininnan arvoisia ovat luonnollisesti kaikki ne ihanat juustot. Raclette, fondue, tartiflette, croute fromage ja vuohenjuustosalaatti näin muutamia mainitakseni.

Croute fromage lounaaksi.

Rapeaakin rapeampi patonki aurinkoisella terassilla 2000 metrin korkeudessa. 

Hyvää kahvia kodikkaissa kahviloissa. 

Herkullista ruokaa ruokakaupasta.

Ranskalaisilla on eurooppalaisista eniten koiria asukaslukuun suhteutettuna. Pidän heidän eläinystävällisestä asenteestaan. Koiria näkee kahviloissa ja ravintoloissa melkein kaikilla paikallisilla. Allergisia ei ilmeisesti Ranskassa ole. Johtuneeko sitten tästä siedätyshoidosta. Koirat saavat myös liikkua vapaana ja kukaan ei kommentoi niiden kiinnikytkemisestä. Tämäkin koira käveli makkarakaupan ovelle ja kaupan myyjä toi sille heti palan herkkuja ovelle. Se taitaa käydä siellä "asioimassa" päivittäin omistajaltaan salaa ;-) 

Herkkuja riittää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä myöntää, että emme ostaneet näistä kuin muutaman macarons leivoksen.

Mainitsinko jo ihanat viinit, leikkeleet ja juustot. Sanoinko, että on jo ikävä tähän sympaattiseen henkiseen kotikaupunkiini? 

Mukavaa alkavaa viikkoa!