Isoäitini muistolle

Rakas Neka-mummu nukkui tänään ikiuneen. Hän täytti kesäkuussa 103v. Maailma on muuttunut paljon sadassa vuodessa. Mummuni syntyi tsaarin aikaan ja eli elämänsä kaikkien Suomen presidenttien aikana. Hän asui omakotitalossaan 90-vuotiaaksi asti. Muistan tästä ihanasta talosta lapsuuteni lämpöiset kesät. Seikkailimme serkkujeni ja veljeni kanssa vadelmakujilla, jotka oli rakennettu tiheiden vadelma-aitojen väliin. Poimimme vadelmia ja söimme niitä vatsamme kipeäksi. En ole missään saanut niin hyviä vadelmia kuin hänen luonaan. Pihassa oli myös suuri kirsikkapuu ja omenia oli montaa eri lajiketta. Sireenit tuoksuivat pihakeinuun. Lisäksi tontin yhdellä laidalla oli kaunis luonnonkivin reunustettu perennapenkki. Sieltä mummuni noukki meille aina lähtiessämme kimpun kauniita kukkia. Ihmettelin aina, että hän raaski niitä sieltä leikkoa. Hänen mielestään niitä oli hänelle siellä tarpeeksi siltikin.

Joulun aikaan muistan hänen nostaneen aina noin 30cm korkean tekokuusen piirongin päälle. Kuusessa oli pienen pienet pöyreät värivalot. Se oli meistä lapsista erityisen kaunis. Kaunis oli myös pieni joulutonttu, joka ilmestyi aina roikkumaan keittiön yhden kaapinoven vetonuppiin. Sille tontulle kävi hieman hassusti, kun veljeni laittoi sen takapuolen kynttilään ja se syttyi tuleen. Mummuni sai sen sammutettua, mutta tontun takamus säilyi tummana. Käydessäni tapaamassa mummuani tällä viikolla viimeisen kerran palvelutalossa, veljeni huomasi ko. tontun esillä. Pienet naurahdukset siinä kai pääsi molemmilta, kun veljelläni oli takapuolestaan kärventynyt tonttu kädessä ja vaihdoimme katseita. 

Olimme pienenä yökylässä toisinaan mummulassa. Meille tehtiin ihana sänky olohuoneen sohvasta. Aamiaiseksi saimme syödä lemppariamme "pullasuttua". Se oli sellaista itseleivotun pullan(mummu osasi leipoa todella hyvää pullaa), maitokahvin ja

sokerin sekoitusta kahvimukissa. Keittiön seinällä oli taulu, jossa luki: "Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei synny mitään jälkipuheita". Juhlapäivinä joimme kahvia pyöreän pöydän ääressä ruokasalissa Arabian Myrna kupeista. Tunnelma oli siellä aina arvokas.      

100v. täyttäessään mummuni järjesti suuret syntymäpäiväjuhlat Finlaysonin palatsissa. Aikamoinen supermummu!

Mummuni oli varsin hyvässä kunnossa melkein loppuun asti. Luonnollisesti kävelyn tueksi tarvittiin viime aikoina rollaattori, näkö oli hieman kehno ja kuulo heikentynyt, mutta pää toimi. Hän kyseli mm. veljeltäni, että mitä mieltä hän oli uusimmista lakiuudistuksista. Pitkän iän salaisuus voi olla suklaa. Mummuni piti kovasti suklaasta, etenkin tummasta suklaasta. Sitä hän söi aivan viimeiseen asti. Taisi hän monesti ottaa pienen konjakkiryypyn myös iltaisin. "Korvikkeita", kuten hän itse asian ilmaisi hän ei syönyt vaan käytti mm. aitoa voita.

Hän oli hieno ihminen, joka ei halunnut tehdä koskaan itsestään isoa numeroa. Hänellä oli myös ihana terävä ja kuiva huumori. Kauniina aurinkoisena talvipäivänä häntä lämmöllä muistellen,

Nora