Tapahtui viikolla

Alkuviikko sujui lastenvahtina ja töissä. Kävin kampaajalla ja huomasin tukkani olevan lähes yhtä keltainen, kuin hoidossa oleva koiramme. Soitin kampaajalleni ja pyysin häntä tulevaisuudessa pysymään hyväksi toteamissamme vaaleissa sävyissä. Hän lupasi testailla uusia värejä muilla asiakkailla.

 

Aloitin joogan reilut 10 vuotta sitten Helsingin Astangajoogakoululla. Se loppui silloin aika

 lyhyeen, koska en kestänyt sitä "hihhulipuolta". Monesti minulle tuli tunne, kuin olisin ollut jossakin vääräuskoisten kokouksessa. Reilu vuosi sitten yritin uudelleen eri joogakoululla. 

Silloinkin osuin ohjaajan tunnille, jolle tämä Intian henkisyys oli ehkä suurempi asia kuin joogan fyysisyys, jota minä olin tullut hakemaan. Kesällä yritin lähestyä lajia jälleen Merijoogan tunnilla Hangossa ulkona meren rannalla. Tunnista jäi hyvä mieli. 

Olen käynyt nyt muutaman kerran Merijoogan tunneilla Haukilahdessa. Olen pitänyt tunneista kovasti. Niissä on yhdistynyt sopivalla tavalla rauhallinen tunnelma fyysiseen harjoitukseen. Lisäksi sali on aika pieni, joten oppilaita ei ole tunneilla paljon ja toistaiseksi en ole kuullut siellä yhtäkään om -mantraa. Kerran kuulin tunnin päätteeksi sanan Namaste, siinä se. Sopii juuri minulle. 

 

Olen istutellut ulos syysistutuksia ja sytytellyt lähes joka ilta lyhtyjä ulos ja paljon kynttilöitä sisään. Takan ääressäkin on istuskeltu ja lämmitelty. 

 

Olin seuraamassa taas tyttäreni ratsastustuntia. Hän jäi vielä harjaamaan tätä ihanaa kaverian tunnin jälkeen. Minäkin olen aivan ihastunut tähän tyyppiin. Yritti kaivella takkini taskusta makupaloja, vaikka siellä ei edes niitä ollut. Kyllä eläimet ovat ihania! 

 

Yhtenä päivänä menin toimistollemme kokoukseen. Eräs työtoverini toi meille suoraan leipomosta herkulliset viinerit kahvin seuraksi. Voi miten näinkin pieni asia voi pelastaa koko tylsän päivän! 

 

Autoni pitäisi vaihtaa uuteen. Kun yhden viikon aikana on koeajanut viisi erilaista autoa on muuten saanut asioida aika monta tuntia autokaupoissa. Vapaa-ajan ohjelmasta ei ole ollut puutetta. Yhdenkin auton koeajoin työpäiväni ja tennistuntini välissä suunnilleen tennishallin parkkipaikalla. Ilokseni olen huomannut, että automyyjien asenne naisasiakasta kohtaan on parantunut merkittävästi. Olen kerran elämässäni ostanut Volvon, juuri siitä syystä, että siellä minut naisasiakkaana otettiin todesta. Uskon, että tämä autojen testiajelu ja iltaisin heidän tarjoustensa ja esitteidensä vertailu olisi jollekin hauskaa hupia. Valitettavasti en kuulu siihen joukkoon. Päätöskin on vieläkin tekemättä ja se rassaa minua aikatavalla, etenkin, kun muutaman auton erittäin hyvä tarjous päättyy huomenna. 

 

Eilen illalla olimme hyvien ystäviemme luona syömässä. Unohdin ottaa heillä kuvia, kun keskityin niin innoissani seurustelemaan heidän kanssaan ja ihastelin heidän upeaa Faaraon kissaansa. Ilta loppui aivan kesken, kun jouduimme lähtemään viemään lapsiamme nukkumaan. Lapsilla jatkui tänään taas purjehduskisat aamulla. Nuorin lapseni jäi seurakseni. Teimme herkulliset avocadoleivät ja joimme aamukahvit Dancing on ice ohjelmaa tallennukselta seuraten. Ohjelmassa on tuttuja, joka lisää luonnollisesti kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. Hienoja luisteluesityksiä katsottuani lähdin juoksulenkille.

   

Tänään minua alkoi uuvuttamaan keskeneräisyyksien sekasotku. Päässä pyöri erilaiset autovaihtoehdot, keskeneräiset matkajärjestelyt, ruuanlaitto, talvikenkien lankkaus, kaikenlainen aikomusroju ja kasat. Järjestin siis kaikki irrallaan kuljeksivat paperit mappeihin ja siististi kaappeihin. 

No, tällainen viikko tällä kertaa. Nyt taidan kömpiä teekuppini kanssa sänkyyn katsomaan mieheni kanssa jonkun hyvän tv-ohjelman. Toivottavasti olen aamulla viisaampi auton suhteen! 

Kivaa viikkoa!