Olimme kutsuneet rakkaat ystävämme meille istumaan iltaa lauantaina. Innostuin vieraiden saapumisesta niin, että päivä kuluikin järjestellessä kotia, kokkaillessa ja siivotessa.
Poikani tekemä kannu ja kulho löysivät uuden paikan keittiön saarekkeelta. Sain kukkakimpun ystävältäni, kun poikkesin hänen sisustusliikkeessään (Hollyanna) hankkimassa uudet farkkutabletit. Hän keräsi tämän hurmaavan kimpun minulle pihastaan! Olin saanut päähäni, että näin syyskuun lähestyessä pitää kattauksessa olla sinistä ja oranssia. Se sopi mielestäni hyvin menun sadonkorjuuteemaan, päättyvään kesään sekä alkavaan syksyyn.
Ilta meni nopeasti ja juttua riitti. Saimme nauraa taas kesän tapahtumille ja vähän muillekin jutuille.
Aamullakin vielä hymyillytti. Ystävien ajatteleminen tekee päivästä iloisen!
Olen kiitollinen kaikista antoisista hetkistä heidän kanssaan, voi veljet miten huipputyyppejä he ovatkaan!
Muistutus itselleni: ystäviä pitäisi tavata useammin!
Sunnuntain rauhaa:
Nukuin pitkään ja venyttelin sängyssä kaikessa rauhassa, kuin kissa konsanaan.
Mieheni ja poikani olivat jo lähteneet purjehduskisoihin.
Me "tytöt" nautimme yhdessä rauhallista villasukka sunnuntaita ja brunssin.
Laitoin paljon kynttilöitä palamaan ja leivoin sämpylöitä. Vesisade ei haitannut lainkaan, kun uunista leijaili huumaava, lämmin, tuoreen sämpylän tuoksu.
Ihastelin näitä lyhtyjä, joita sain eilisiltä vierailta tuliaiseksi. Ne ovat Roomlightin maahantuomat ja mielestäni kauniimpia ei voisi olla!
Kyllä oli nautinnollista istua "tyttöjen" kanssa rauhassa brunssilla ja kikatella. Uppomunia, tuoreita sämpylöitä, juustoa, tuorepuristettua mehua ja hedelmiä. Yksinkertaista ja nautinnollista.
Iltapäivällä sääkin selkeni kuin tilauksesta ja pääsin vielä iltalenkille mieheni kanssa.
En tiedä mistä onnellisuus koostuu, mutta tekisi mieleni tämän viikonlopun perusteella väittää, että ystävistä, perheestä, hyvistä yöunista, liikunnasta, kiireettömyydestä ja ennen kaikkea yhdessä ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä.
Hyvää alkavaa uutta viikkoa!
Ihania kuvia ja tunnelmia jälleen! Minä olen vain kerran elämässäni tehnyt uppomunia, näytti tosi herkulliselta. Ystävät ovat kyllä ihana asia ja samaan syntiin lankean itsekin, että aivan liian harvoin tulee hetiä tavattia =).
VastaaPoistaSe on kumma homma, että miksi sitä sitten niin harvoin jaksaakin kutsua ystäviä kylään, vaikka aina miettii, että olipa kivaa!
Poista