Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 7. syyskuuta 2013

Sen seitsemän sessua

Kävin tänään kälyni ja nuorimman tyttäreni kanssa Löytökoiralauantai tapahtumassa. Ensinnäkin todella hienoa, että Alppilan kirkko on antanut tilansa tilaisuuden käyttöön! 
Toiseksi ei voi kun ihmetellä ihmisten suhdetta eläimiin. Kuulin niin monta surullista tarinaa, että tässä on kyllä nieleskelemistä pitkäksi aikaa. Kolmanneksi ihailen suuresti ihmisiä, jotka ovat näissä yhdistyksissä töissä ja jaksavat uskoa parempaan. Minusta on todella ylevää, että he pyyteettä omistavat aikaansa näiden eläinparkojen hyväksi. Haluaisin olla mukana auttamassa. En pystyisi ottamaan tilapäissijoitukseen eläintä, koska en milloinkaan voisi luopua siitä. En myöskään kestäisi pelastaa näitä eläimiä julmista alkutilanteista, sillä saattaisin siinä samalla vahingossa syyllistyä laittomuuksiin eläimiä kaltoin kohdelleiden ihmisten suhteen. Saattaisin myös itse menettää mielenterveyteni, kokiessani olevani täysin mahdottoman tilanteen edessä kaikkien maailman surkeiden eläinten pelastamisen edessä.
Ehkä me kuitenkin voisimme tarjota rakastavan loppuelämän kodin edes yhdelle....

Tänään panoksemme oli arpojen ostamista ja kannatusmielessä yhdistysten tuotteiden hankkimista. 



Ihmisen voi mielestäni määritellä hyvin pitkälle hänen suhteestaan ja asenteestaan eläimiin. 
En voi ymmärtää esim. tapausta jossa 5kk vanha ihana terve koira oli viety lopetettavaksi. Miten kukaan voi pitää koiranpentua itsellään useita kuukausia ja vielä sen jälkeen viedä terveen nuoren koiran lopetettavaksi? Tekisi mieleni kommentoida tässä jotakin, mutta yritän hillitä itseni. Onneksi tässä tapauksessa eläinlääkäri oli soittanut yhdistykseen ja koira oli siirtynyt heidän haltuunsa. Nyt tämä ihanuus etsi silmät suurina ja häntä heiluen uutta kotia. 

Jotta tämä postaus ei olisi aivan surullinen, niin tapahtumassa järjestettiin myös nakkimestaruus. Aivan oikein koirien nakkirata, siis kisa, jossa koirat saivat syödä radaltaan nakinpaloja. Nopeiten radan selvittänyt oli voittaja ja osallistumismaksu meni luonnollisesti yhdistysten hyväksi. 

Tutustukaa http://kodittomat.info/ tai http://www.hesy.fi/ tai http://kyproskoirat.fi/ tai http://www.elamakoirille.fi/ tai http://www.pelastetaankoirat.com/. Yhdistyksiä on monia, mutta nämä nyt tulivat aivan ensimmäisenä mieleeni. 
Jos, et voi tarjota kotia koiralle / kissalle niin taloudellinen apu, vaikka pienikin on aina askel eteenpäin! Lisäksi esim. Hesy ottaa vastaan mielellään vanhoja peittoja ja pyyhkeitä. 

Karvaisia haleja lauantaille! 



 

8 kommenttia:

  1. Itse olen eläinrakas ja en myöskään voi ymmärtää, miten jotkut voivat kohdella eläimiä. Kaikki koirien ja muidenkin eläinten pelastusohjelmat katson aina itku kurkussa, niin pahaa tekee.Kirjoiti todella tärkeästä aiheestaa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. En oikeastaan juurikaan pysty katsomaan sellaisia ohjelmia. Toisaalta en halua sulkea silmiäni, koska se ei poista eläinten huonoa kohtelua.

      Poista
  2. Tosiaankin hieno postaus tärkeästä aiheesta. Ihmisten voidessa huonosti, heijastuu se valitettavasti joissain tapauksissa myös eläimiin. Sitten on niitä joilta puuttuu kyky rakastaa ja kokea empatiaa ja eläimiä tunnutaan ottavan hetken mielijohteesta. Vastuutonta touhua. Onneksi löytyy hienoja, hyviä ihmisiä, jotka auttavat hädässä olevia eläimiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. En ymmärrä ihmisten vastuuttomuutta. Todellakin nämä auttavat ihmiset ovat kullanarvoisia!

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus tärkeästä asiasta! Itse olen kissa, koira, hevos, "kaikkieläimet" -ihminen, enkä voi käsittää miten jotkut ihmiset voivat kohdella eläimiä niin huonosti ja suorastaan julmasti. Ihan kuin ne olisivat jotain esineitä, joilla ei ole tunto-, eikä kipuaistia. Joka kesäinen ongelma on myös kesäkissat, miten voi ottaa pienen kissanpennun ja hylätä sen syksyn tullen. Ihan niinkuin kissa selviäisi luonnossa yksin. Ihan järkyttävää! Huonosti eläimiä kohtelevat ihmiset ansaitsisivat itse samanlaisen kohtelun ja eläintenpitokiellon. Huoh, alkaa oikein sappi kiehumaan kun ajatteleekin..
    Mukavaa syksyä sinulle! :)
    t. Sallamari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa! Minä en myöskään voi käsittää miten ihminen pystyy esim. luopumaan kissastaan kesän päätteeksi! Kiva, että olet löytänyt tänne lukijaksi! Tervetuloa!

      Poista
  4. niinpä. tämä aihe saa aina mut hiljaiseksi. ei auta vaikka kuinka tietäisi että kaikella on tarkoituksensa. ei. se tuntuu aina yhtä pahalta. mun harteilla tuntuu välillä olevan kaikki maailman eläimet, joita on kaltoinkohdeltu. olen tehnyt ns. vapaaehtoiseläinsuojelutyötä omalla sarallani. se pitää oman mieleni hyvällä tavalla selkeänä koska yksikin teko voi saada aikaan isonkin ketjureaktion.

    postasin omalla blogissani kesäkissojen kohtaloista. täällä maalla (länsirannikolla) niitä on aivan järkyttäviä määriä :(( en koskaan pysty miettimään että sydän ei särkyisi. joten, kun toimin, saan tuon mielenrauhan :) mutta aivan liian vähän tästä puhutaan. mulla oli koko syksyn etsintä Michael Monroen jotain meiliosoitetta, johon olisin osoittanut hänen apuaa lisää näihin kissanpentuihin. Mutta sitten keksin ottaa yhteyttä Hehku-ohjelman tyttöihin ja he lupasivat ottaa asian esille isommin ♥ itsellä on vielä isompi postaus vaiheessa tästä aiheesta, mutta odotan sopivaa hetkeä :) toisaalta, tämä työ ei lopu koskaan ! aina löytyy niitä törppöjä, jotka eivät kykene käsittämään eläimen sielunelämää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos olet pystynyt olemaan mukana eläinsuojelutyössä!

      Poista