Tapahtui viikolla

Alkuviikko sujui lastenvahtina ja töissä. Kävin kampaajalla ja huomasin tukkani olevan lähes yhtä keltainen, kuin hoidossa oleva koiramme. Soitin kampaajalleni ja pyysin häntä tulevaisuudessa pysymään hyväksi toteamissamme vaaleissa sävyissä. Hän lupasi testailla uusia värejä muilla asiakkailla.

 

Aloitin joogan reilut 10 vuotta sitten Helsingin Astangajoogakoululla. Se loppui silloin aika

 lyhyeen, koska en kestänyt sitä "hihhulipuolta". Monesti minulle tuli tunne, kuin olisin ollut jossakin vääräuskoisten kokouksessa. Reilu vuosi sitten yritin uudelleen eri joogakoululla. 

Silloinkin osuin ohjaajan tunnille, jolle tämä Intian henkisyys oli ehkä suurempi asia kuin joogan fyysisyys, jota minä olin tullut hakemaan. Kesällä yritin lähestyä lajia jälleen Merijoogan tunnilla Hangossa ulkona meren rannalla. Tunnista jäi hyvä mieli. 

Olen käynyt nyt muutaman kerran Merijoogan tunneilla Haukilahdessa. Olen pitänyt tunneista kovasti. Niissä on yhdistynyt sopivalla tavalla rauhallinen tunnelma fyysiseen harjoitukseen. Lisäksi sali on aika pieni, joten oppilaita ei ole tunneilla paljon ja toistaiseksi en ole kuullut siellä yhtäkään om -mantraa. Kerran kuulin tunnin päätteeksi sanan Namaste, siinä se. Sopii juuri minulle. 

 

Olen istutellut ulos syysistutuksia ja sytytellyt lähes joka ilta lyhtyjä ulos ja paljon kynttilöitä sisään. Takan ääressäkin on istuskeltu ja lämmitelty. 

 

Olin seuraamassa taas tyttäreni ratsastustuntia. Hän jäi vielä harjaamaan tätä ihanaa kaverian tunnin jälkeen. Minäkin olen aivan ihastunut tähän tyyppiin. Yritti kaivella takkini taskusta makupaloja, vaikka siellä ei edes niitä ollut. Kyllä eläimet ovat ihania! 

 

Yhtenä päivänä menin toimistollemme kokoukseen. Eräs työtoverini toi meille suoraan leipomosta herkulliset viinerit kahvin seuraksi. Voi miten näinkin pieni asia voi pelastaa koko tylsän päivän! 

 

Autoni pitäisi vaihtaa uuteen. Kun yhden viikon aikana on koeajanut viisi erilaista autoa on muuten saanut asioida aika monta tuntia autokaupoissa. Vapaa-ajan ohjelmasta ei ole ollut puutetta. Yhdenkin auton koeajoin työpäiväni ja tennistuntini välissä suunnilleen tennishallin parkkipaikalla. Ilokseni olen huomannut, että automyyjien asenne naisasiakasta kohtaan on parantunut merkittävästi. Olen kerran elämässäni ostanut Volvon, juuri siitä syystä, että siellä minut naisasiakkaana otettiin todesta. Uskon, että tämä autojen testiajelu ja iltaisin heidän tarjoustensa ja esitteidensä vertailu olisi jollekin hauskaa hupia. Valitettavasti en kuulu siihen joukkoon. Päätöskin on vieläkin tekemättä ja se rassaa minua aikatavalla, etenkin, kun muutaman auton erittäin hyvä tarjous päättyy huomenna. 

 

Eilen illalla olimme hyvien ystäviemme luona syömässä. Unohdin ottaa heillä kuvia, kun keskityin niin innoissani seurustelemaan heidän kanssaan ja ihastelin heidän upeaa Faaraon kissaansa. Ilta loppui aivan kesken, kun jouduimme lähtemään viemään lapsiamme nukkumaan. Lapsilla jatkui tänään taas purjehduskisat aamulla. Nuorin lapseni jäi seurakseni. Teimme herkulliset avocadoleivät ja joimme aamukahvit Dancing on ice ohjelmaa tallennukselta seuraten. Ohjelmassa on tuttuja, joka lisää luonnollisesti kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. Hienoja luisteluesityksiä katsottuani lähdin juoksulenkille.

   

Tänään minua alkoi uuvuttamaan keskeneräisyyksien sekasotku. Päässä pyöri erilaiset autovaihtoehdot, keskeneräiset matkajärjestelyt, ruuanlaitto, talvikenkien lankkaus, kaikenlainen aikomusroju ja kasat. Järjestin siis kaikki irrallaan kuljeksivat paperit mappeihin ja siististi kaappeihin. 

No, tällainen viikko tällä kertaa. Nyt taidan kömpiä teekuppini kanssa sänkyyn katsomaan mieheni kanssa jonkun hyvän tv-ohjelman. Toivottavasti olen aamulla viisaampi auton suhteen! 

Kivaa viikkoa! 

   

 

Elämää purjeveneellä (osa 3 / mitä siellä tehdään?)

Mitä perhepurjehdusreissuilla tehdään?

Tässä siis meidän perheen lomapurjehdukselta kuvaus. Tämä perhepurjehduskuvaus ei  perustu mihinkään tutkimukseen eikä käsitä kaikkia purjehtijoita. 

Purjehdus on luonnollisesti pääasiallinen ajankulu, samalla kun se on liikkumistapa. Yritän osallistua siihen monipuolisesti; ohjaan venettä, säädän purjeita, navigoin, teen ruokaa jne.
Vastustan sitä, että mies hoitaa veneessä ohjailun ja nainen kokkailun. Mielestäni kaikkien olisi jo pelkän turvallisuuden vuoksi hyvä osata tehdä veneellä kaikkia työtehtäviä. 

 

Purjehtiminen tapahtuu luonnonvoimilla ja vauhti riippuu tuulen voimakkuudesta ja suunnasta.  Säätä tulee merellä seurattua tarkemmin kuin kotona. Ihana on myös seurata auringonlaskuja ja -nousuja. Auringonlaskuista voi arvailla seuraavan päivän säätä. Mummini sanoi aikoinaan, että vanhakansa käytti sanontaa: "illan rusko on aamun pasko". Ruma sanonta, mutta pitää valitettavan usein paikkansa.

Purjehtiminen on todella hauskaa kauniilla säällä lenssillä ja slöörillä. Vastatuuleen eli kryssillä ja sateisella säällä purjehtiminen on aika karua touhua, jossa hyvät sadevaatteet ovat kullanarvoisia ja siltikin sormet ovat helposti aika kohmeessa. Olo on kuin uitetulla kissalla. Näin se kuitenkin on elämässä ja purjehduksessa, että välillä pitää kestää vastatuulta, jotta voi sitten taas nauttia myötätuulesta.  

 

Eräänä iltana ihastelin kaunista kuuta ja samaan aikaan sain tyttäreltäni Ruotsista tekstiviestin, että hän istuu rannalla ja ihastelee kuuta. Mikä ihana hetki! Siinä me yhdessä katselimme samaa kuuta eri maissa.

 

 

 

 

  

Aiempina vuosina lapsemme ovat lähinnä kalastelleet laiturilta haavilla. Tänä vuonna jännä juttu oli mato-ongella kalastus. Saaliiksi he saivat yleensä ahvenia. 

 

 

Uiminen on luonnollinen osa purjehdusretkiä, paitsi minulla, joka inhoan kylmää vettä. 

 

Suuremmissa satamissa voi urheilla. Kävin tänä vuonna mm. Hangossa pelaamassa tennistä ja rannalla joogassa (Merijooga). Molemmat olivat aivan ihanaa tekemistä purjehduspäivän jälkeen tai sitä ennen. Lapset urheilevat ihan omaehtoisesti. Rannassa on kiva käydä välillä myös ravintoloissa syömässä ja katsomassa nähtävyyksiä tai tapahtumia. Tänä vuonna kävimme mm. Turussa Forum Marinumissa. Hangossa kävimme SeaHorse week esteratsastuskilpailuja seuraamassa muutamana päivänä nuorimman tyttäreni kanssa.  

 

 

Högsåran Farmors Cafe. 

 

Veneellä olemme päivät oman perheen kesken. Välillä on kiva tapailla ystäviä ja sukulaisia rannalla.

 

Lastemme serkku tuli meitä tapaamaan vanhempiensa kanssa.

 

 

 

Onneksi on vielä kesää jäljellä! Nautinnollista elokuun alkua kaikille!