Mitä olen oppinut elämäni varrella

Muistan lukeneeni jostakin blogista jo jonkin aikaa sitten tällä otsikolla tehdyn bloggauksen ja halusin toteuttaa nyt omani. Kuvina saavat toimia kuvat, joita otin syyslomalla Ranskan  Biarritzissa. Tässä siis ohjeita itselleni, joita noudatan.

Rakkaus 

Arvosta ja rakasta perhettäsi. Et voi koskaan tietää milloin tapaatte viimeisen kerran. 

Kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa jossakin vaihetta elämäänsä. Kaikki ei siis ole sitä, miltä ulospäin voi vaikuttaa. Ongelmat eivät kestä ikuisesti. Tulee parempia päiviä ja silloin olet vahvempi ja osaat nauttia niistä. 

Hoida pienet lapset kotona, sillä jos heistä tulee myöhemmin hulttioita ja he ajautuvat väärille teille, et joudu silloin syyttelemään omia valintojasi. Sinä teit ainakin parhaasi. 
Onko tämä taloudellisesti mahdollista, on yleensä valintakysymys.  

 

 

Terveys 

Nuku kunnon yöunet. Syö terveellisesti -maksoi mitä maksoi. Terveyttä ei voi mitata rahassa.

Älä lue yöllä tai illalla myöhään lääkärinkirjaa, koska voin taata, että kaikki oireet täsmäävät ja et kuitenkaan pääse yöllä lääkäriin. Seurauksena yötön yö ja ahdistus. "Minulla on ollut elämässäni paljon huolia, joista monikaan ei ole toteutunut". 

Älä käytä elämässäsi liikaa aikaa työntekoon, sillä seuraavissa yt-neuvotteluissa voit olla seuraava lähtijä ja vaikka et olisikaan, niin arkkusi kantajia harvoin töistä löytyy. Siihen hommaan ovat elämäsi muut ihmiset. 

Jos jokin ahdistaa, lähde ulos, luontoon lenkille. Harvoin kadut lähtöäsi. 

Kävelyllä luonnossa syntyy parhaat ideat. 
 

 

 
Ilo ja Nautinto

Espanjalainen sanonta, siellä missä on karvoja on iloa, pitää paikkansa. Eläimet ne meidän karvaiset terapeuttimme. Vietä aikaa niiden parissa.

Jos joudut tekemään valintoja rahankäytön suhteen, osta matka tai elämys. Niitä ei tarvitse koskaan katua. 

Nauti laadukasta kahvia ja shampanjaa, jos niistä pidät. 

Polta kynttilöitä ja osta leikkokukkia... ja kenkiä. Ihminen tarvitsee kauneutta ympärilleen. Käytä juhla-astioita arkena. Tee arjestasi juhlaa.

Naura, tanssi, kuuntele sadetta, katso kuinka aallot lyövät rantaan, haista syksyn tuoksu, halaa lastasi. Elä tässä hetkessä. Hengitä. Nauti. 

Puhu kauniisti itsellesi.  

Järjestä hetkiä, jolloin et tee mitään. Kuuntele itseäsi. Älä pyri aina olemaan tehokas. 
Tehokkuus on yliarvostettua ja se tappaa luovuuden. Ole armelias itsellesi ja muille. Täydellisyys on tylsää. 

Leiki, älä koskaan hukkaa sisäistä lastasi.  

 

 

 

Ystävyys

Pidä yhteyttä ystäviisi, silloin et tule olemaan vanhana yksinäinen. 

Todelliset ystävät ymmärtävät, että emme ehdi päivittäin tapaamaan, mutta he ovat ajatuksissamme. 

Hakeudu niiden asioiden ja ihmisten pariin, jotka tuottavat sinulle iloa. Asioiden pariin, jotka saavat sinut kokemaan olevasi elossa. Ihmisten pariin, jotka vilpittömästi iloitsevat puolestasi ja myötäelävät kanssasi vaikeina aikoina. Hakeudu heidän pariin, jotka tuovat sinusta parhaat puolesi esiin. 

Luovuus 

Pyri tekemään joka päivä jotakin uutta tai jokin asia toisin. Vaihda ajoreittiä töihin, kokeile uusi resepti, juttele uudelle ihmiselle. Poikkea kaavoistasi, se virkistää. Yllätä itsesi.

Lue paljon, katsele elokuvia, valokuvaa, käy taidenäyttelyissä, kuuntele musiikkia. Opiskele uusi taito. Virkistä sielua. 

Käy kerran vuodessa paikassa, jossa et ole aiemmin käynyt.  

Ajattelutapa / Asenne 

Ohjaa elämääsi, mutta usko, että kaikella on tarkoitus. Asioilla on tapana järjestyä ja asiat menevät niin kuin niiden kuuluukin mennä. Kaikki tapahtuu ajallaan. Kuuntele intuitiota.

Usko ihmeisiin, kaikki on mahdollista. Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet. 

Mieti joka ilta, mistä asioista olit tänään kiitollinen. 

Ole ystävällinen vieraille ihmisille. Hymyile vastaantulijoille, auta kadulla, anna lantti hyväntekeväisyyteen, pysäytä auto ja päästä jalankulkija tien yli, maksa pysäköintimaksu nähdessäsi lappuliisan lähestyvän vierasta autoa, anna kaupan kassalla puuttuva kolikko jne. Sillä et voi koskaan tietää, jos sinä olet jollekin se pelastava enkeli, silloin kun kaikki on jo menetetty.

Säästä luontoa ja maapalloamme omilla valinnoillasi. Kierrätä, älä osta kertakäyttötuotteita, älä roskaa. 

Maksa sakkosi välittömästi ja unohda ne sen jälkeen. Ikäviin asioihin ei kannata jäädä rypemään. 

Hymyile, vaikka ei tekisi mielesi hymyillä. Hymy auttaa aina.  

Aseta itsesi epämukavuusalueelle, se opettaa uusia asioita. Kokeile rajoja. 

Elä elämäsi niin, ettei vanhana tarvitse katua tekemättömiä asioita ja käyttämättömiä mahdollisuuksia.  

 

Näissä mietteissä toivottelen hyvää pyhäinpäivää!

Elämän polut ja prinsessat

Vietimme lastemme syysloman Ranskan Biarritzissa, Biskajan lahdella, Baskimaalla. En tiedä mistä aloittaa tämän loman purkamisen, en oikeastaan edes haluaisi, että se on ohi. 
Olen kärsinyt viikon loma-ahdistuksesta, joka on jonkin sortin lomanjälkeinen masennustila. Tila, jossa et hahmota arjestasi juuri positiivista ja tila, jossa et kerta kaikkiaan osaa vastata lapsillesi, että miksi emme voi asua Biarritzissa vakituisesti. Vaivuin usein loman jälkeen tällaiseen olomuotoon. Olen siis oikeastaan huono lomailija. 

 

Miettiessäni kertoisinko valtavista surffiaalloista, voimakkaasta nousuvedestä, täysikuusta, siitä miten ranskalainen keittiö meitä helli vai auringossa kylpevistä kauniista taloista. Kertoisinko illasta San Sebastianissa, Pinxtos illallisesta roikkuvien ilmakuivattujen kinkkujen alla, niin päädyin lukemaan erään suosikkibloggarini http://nooraandnoora.com/ Noora K:n blogipäivitystä. Olen lukenut aikoinaan jo Nooran aiempaa blogia ja uusin kirjoitus kosketti minua syvästi.

Tämän jälkeen kaikki muu tuntui niin turhalta ja kevyeltä. Istuin kyynel silmäkulmassa sohvan nurkassa ja vaivuin ajatuksissani omien lastemme alkutaipaleisiin. Miten paljon huolta, murhetta ja unettomia öitä niihinkin mahtui. Olisinko tämä ihminen jos näin ei olisi ollut, enpä usko. Elämällä on polkunsa, jotka ovat joskus arvaamattomia. 

 

Oikeastaan halusinkin lähetää teille vain elämäniloa ja vaaleanpunaisia herkkuja näin virtuaalisesti pienen prinsessan johdosta! Kaikkea hyvää teille kaikille! 

 

 

 

Naisille, jotka kulkevat omia polkujaan

Elämässäni on aina ollut tarve reippaille jalkineille. Sellaisille, joilla ei liukastu heti ensimmäisen liukkaan kelin kohdalle sattuessa. Jalkineille, jotka kestävät vettä ja tuiskua, näyttävät hyvältä vuodesta toiseen. Kestävät niin aikaa kuin kulutusta. Sellaisille elämänkumppaneille, joissa on lämmin ja tukeva olla. Kengille, jotka seuraavat mukana seikkailuissa.

Jalkineille, jotka voi pukea jalkaansa ja kokea olevansa niin vahvasti oma itsensä. Kengät saavat näyttää jopa jossain määrin kuluneilta. Sillä reippaat naiset, jotka kulkevat omia polkujaan eivät joka naarmusta hätkähdä. He ovat pohjimmiltaan enemmän outdoorhenkisiä, kuin cityihmisiä. He istuvat mielummin tallilla jalat heinissä (lue lannassa) kuin kynsihuollossa. Heille nuotiokahvit luonnossa merkitsevät enemmän rentoutumista kuin kampaajallakäynti. He pyrkivät olemaan sinut itsensä kanssa ja pukeutuvat mielummin mukavasti kuin viimeisten muotivirtausten mukaisesti. He kulkevat elämänpolkuja omien arvojensa ja haaveidensa mukaisesti, vaikka ne eivät olisi niitä yleisesti vallalla olevia. He osaavat ja uskaltavat kuunnella sisintään ja antavat sen ohjata valintojaan. He uskaltavat astua epämukavuusalueelleen. Tällaista maailmaa Timberlandin kengät ovat minulle aina edustaneet. Olen omistanut niitä elämäni varrella useita. Ikinä eivät ole kaappiin jääneet. 

 

Tällä hetkellä vanhimmat Timberland kenhäni ovat lähes kymmenen vuotta vanhat, yhä käytössä. Nykyisin monesti tallikenkinä. 

Pakko vielä mainita tässä yhteydessä sekin, että jos jokin ulkoinen seikka saa katseeni kääntymään jonkun miehen puoleen on se juuri Timberlandkengät ;-) 

Tässä tämän syksyn "Timpat". Ne ovat työkäyttöönkin sopivat. 

 

 

 

Pakko vielä mainita, että vaikka tämä postaus saattaakin kuulostaa siltä, kuin tämä olisi tehty yhteistyössä Timberlandin kanssa ei tämä valitettavasti ole. Sellainen minulle kyllä hyvin sopisi, vinkkinä heille ;-) 

Reippaita syyspäiviä! 

After Work ja muita uusia tapoja

Aiemmin ei paljon kiinnostanut muutaman päivän työreissun tai 12 tunnin työpäivän jälkeen lähteä enää after workeille. Etenkin kun se olisi vielä vaatinut siinä välissä suihkussakäynnin ja vaatteiden vaihdon. 

Viikko sitten perjantaina lähdin ajoissa töistä ja hain lapset koulusta. Vanhin tytär pääsi tuntia aiemmin koulusta kuin muut, joten menin hänen kanssaan after work kahville ja ehdimme me kirjakaupassakin piipahtaa ennen toisten lasten hakua. 

Meneenä perjantaina halusin nähdä ystävääni, joka asuu lähellä lentokenttää. Pyysin hänet kanssani Tuomarinkylän Country White liikkeeseen ja sen jälkeen menimme Dumari ravintolaan kahville. Olipa ihana kartanomiljöö ja mahtavaa juttuseuraa! Tiedä mitä siitäkin juttutuokiosta vielä seuraa tulevaisuudessa! 

 

Perjantain after work vaatii aina pienen rykäisyn viikon päätteeksi, mutta saa viikonlopun tuntumaan merkittävästi pidemmältä.  

 

Aurinkoisia päiviä perjantaita odotellen!  

Nämähän syövät kaikki

Pihassamme liikkuu lähes päivittäin peuroja. Oikeasti ne ovat kuulemma metsäkauriita. No oli mitä bambeja tahansa ne ovat hyvin liikuttavia, etenkin kun kesän aikana olemme saaneet seurata kokonaista peuraperhettä. Kaksi pientä hoippuvin jaloin liikkuvaa poikasta ja äiti. Isää näemme harvemmin. 

Toisinaan ne kiehnäävät itseään tontillamme oleviin puihin. Aamuisin näen ne syömässä keittiön ikkunan alla omenoita. Ravinnoksi ei näytä riittävän vain omenapuun tuotokset vaan ne tulkitsevat kaikki kukkaruukkuni ja perennapenkkini heille asetetuiksi ruoka-astioiksi. Kesän mittaan ovat maistunut tulppaanit, orvokit (suurta herkkua), syysleimut ja lähes kaikki perennapenkin kukat. Toisinaan yön aikana on käynyt sellainenkin ihme, että ruukkuun istutetut kukat ovat multapaakkuineen levinneet ympäriinsä terassille ja jäljellä on vain nämä multapaakut ja muutama lehti. Eipä ole tarvinnut olla kummoinen Sherlock, kun syyllinen on löytynyt. 

 

Kaikesta huolimatta nämä ovat aika liikuttavaa seurattavaa. Eräänäkin yönä näin äidin nukkumassa pihassamme omenapuun juurella kuutamon valossa. 

Yhtenä päivänä tullessani kotiin istui pihassamme jänis, puussa hakkasi palokärki ja peurojen tilalla pönötti kaksi hirveä. Siinä ne minua tuijottivat, kuin ihmetellen, että mitä minä täällä heidän reviirillään teen. Kissa kömpi esiin talon alta ja minä mietin, että onhan se kiva asua eläintarhassa. 

 

Eipä siinä sitten mitään kun lisää ruokaa kavereille. Saa nähdä maistuuko? 

(P.S. Onko kenelläkään antaa vinkkejä mitkä kukat säilyisivät?) 

Ravintorikasta viikkoa ;-) 

Kilpailusta kilpailuun

Viikonloppumme kuluvat pitkälti lasten harrastusten parissa. Olen ymmärtänyt, että näin se taitaa olla lähes joka perheessä, jossa lapset aktiivisesti jotakin harrastavat. Näin se on meillä ollut viimeiset kymmenen vuotta. Onneksi tuo harrastustoiminta on tuonut omaan elämäämme paljon muutakin kuin drivaamista ja kyysaamista, kuten lapsemme asian ilmaisisivat. Viime viikonloppuna vanhin tytär osallistui SM-kisoihin Laser veneellään ja poikani osallistui samoihin kisoihin Zoom veneellä. 

 

Kilpailu järjestettiin Rysäkarin edustalla. Tuulta vaihtevasti noin 10 m/s, mutta aallonkorkeus noin 1m-1,5m. 

Poikani oli enimmäisenä päivänä unohtanut ottaa mukaansa maston ja seuraavana päivänä lähdimme viemään hänelle unohtuneita eväitä. Tulipahan siinä samalla seurattua muutama lähtökin, niin tyttäreni kuin poikani luokissa. 

 

Seuramme vanhemmilla on aina ollut voimakas "puhalletaan yhteen hiileen" -tunnelma ja kaikki kannustavat seuran kaikkia lapsia. 

 

Kuvausolosuhteet olivat aika haasteelliset, koska vettä lensi kumiveneemme laidan yli välillä, kuin olisi ämpärillä heittänyt. 

 

Paljon on tämän lajin parissa tullut ulkoiltua myös sellaisessa säässä, jossa ei muuten tulisi juuri ulkona oltua. 

 

 

Edellisenä viikonloppuna oli nuorimman tyttären ensimmäiset esteratsastuskilpailut. 

Kilpailu oli aika sopiva kilpauraansa aloittevalle, sillä se oli ns. Clear Around -kilpailu. Tässä kilpailussa ajalla ei ole merkitystä, vaan rata suoritetaan annetussa järjestyksessä, mutta ilman aikapainetta. Kaikki radan puhtaasti suorittaneet saavat ruusukkeen. Tyttäreni kilpailuluokka oli ristikkoluokka.  

 

Jännitystä oli ilmassa. Edellisenä yönä eräs kilpailukaveri oli meillä yökylässä ja aamulla oltiin sitten tallilla hyvissä ajoin. Oli kisahuovat ja kisa-avustajat ja äidilläkin perhosia vatsassa. 

 

Puhtaan suorituksen jälkeen hymyiltiin ylpeänä ruusukkeen kanssa. Tämän lapsen harrastuksen myötä olen löytänyt itselleni uudelleen lapsuuden harrastukseni ja paljon uusia tallikavereita. 

 

Ensi viikonloppuna on vuorossa yhdet joukkuepurjehduskilpailut, yhdet syntymäpäivät ja kouluratsastus sekä esteratsastuskilpailut. 

Toimintaa siis riittää. Hyvää lauantaita kaikille!  

 

Syksyksi

Olen tehnyt muutamia hankintoja syksyksi. Ensimmäinen on siisti ja rento villaneule, jota voin käyttää niin vapaalla kuin töissä casual päivinä. 

Toinen hankintani vaati paljon työtä ja vaivaa ja olin jo aivan hilkulla lähteä laajentamaan etsintöjä Köpikseen, kunnes eteeni tuli tämä täydellinen jakku. Olin etsinyt pitkään syysjakkua, joka olisi siisti, laadukas, klassinen ja sporttinen, olematta kuitenkaan tylsä ja liian asiallinen.  

Mielessäni olin nähnyt tummansini-, viinipunaruudullisen tai mahdollisesti raidallisen jakun. Löysin kuitenkin tämän vihertävän jakun, jonka huomasin sopivan erittäin hyvin jo olemassa oleviin muihin vaatteisiini. Vaatteenihan ovat mustia, valkoisia, ruskeita tai beigensävyisiä. Kaapissani olevat kengät ja laukut ovat myös näitä värejä, paitsi ne uudet viininpunaiset saappaat. 

 

Kolmas hankintani on uusi kello. Vanha kelloni meni rikki pari viikkoa sitten lennolla. Sen kellon olin ostanut vuonna 1996 Dubaista. Halusin nyt kellon, joka on vesiurheilun kestävä (se kädessä pitää voida uida ja purjehtia), sen täytyy kestää iskuja. Ulkonäöllisesti sen tulisi olla klassinen ja sporttinen, ei mitenkään naisellinen tai romanttinen. Työni puolesta meillä on vaatimuksena, että minuuttiviisari pitää löytyä. Vaatimukseni täyttävä kello löytyi lauantain "leikitään hienoarouvaa päivänä". 

Jotenkin tämä kellon hankkiminen juuri ko. päivänä tuntui sopivalta, olihan syntymäpäiväni ja taas yksi vuosi oli takana. Syntymäpäivinä pysähtyy monesti miettimään ajankulua vähän samalla tavalla kuin vuoden vaihtuessa. Lisäksi muistelin isoäitiäni, joka omalta osaltansa sai rahoittaa hankintaani perinnön muodossa. 

 

Aika on lopulta jokaisen ihmisen ainut pääoma ja se asia, jota on vähiten varaa hukata tai hävittää. — Thomas Edison

" Time flies and so do I"

Vaatekaappiini löysi tiensä myös army vihreä Bomber Jacket. Sen materaalin on viskoosi-silkki, joten se on sellainen riittävän siisti ja ylellinen, mutta kuitenkin hieman kapinallinen. 

Kauluksessa ja helmaresoorissa on bling blingiä hopealangan muodossa. 

Juuri hyvä siis. 

Näillä varusteilla lähdetään nyt kohti syksyä ja sateita. Kaappiin on varattu myös kasa kynttilöitä ja takkaakin on jo lämmitetty. Lisätään tuohon vielä muutama hyvä leffa, kasa kirjoja ja punaviiniä niin eiköhän se tästä? 

 

Suloista sunnuntaita! Karvaturvat ja ratsastustuntini odottavat.