Olen kärsinyt viikon loma-ahdistuksesta, joka on jonkin sortin lomanjälkeinen masennustila. Tila, jossa et hahmota arjestasi juuri positiivista ja tila, jossa et kerta kaikkiaan osaa vastata lapsillesi, että miksi emme voi asua Biarritzissa vakituisesti. Vaivuin usein loman jälkeen tällaiseen olomuotoon. Olen siis oikeastaan huono lomailija.
Miettiessäni kertoisinko valtavista surffiaalloista, voimakkaasta nousuvedestä, täysikuusta, siitä miten ranskalainen keittiö meitä helli vai auringossa kylpevistä kauniista taloista. Kertoisinko illasta San Sebastianissa, Pinxtos illallisesta roikkuvien ilmakuivattujen kinkkujen alla, niin päädyin lukemaan erään suosikkibloggarini http://nooraandnoora.com/ Noora K:n blogipäivitystä. Olen lukenut aikoinaan jo Nooran aiempaa blogia ja uusin kirjoitus kosketti minua syvästi.
Tämän jälkeen kaikki muu tuntui niin turhalta ja kevyeltä. Istuin kyynel silmäkulmassa sohvan nurkassa ja vaivuin ajatuksissani omien lastemme alkutaipaleisiin. Miten paljon huolta, murhetta ja unettomia öitä niihinkin mahtui. Olisinko tämä ihminen jos näin ei olisi ollut, enpä usko. Elämällä on polkunsa, jotka ovat joskus arvaamattomia.
Oikeastaan halusinkin lähetää teille vain elämäniloa ja vaaleanpunaisia herkkuja näin virtuaalisesti pienen prinsessan johdosta! Kaikkea hyvää teille kaikille!
Voi miten kaunis ja koskettava postaus ♥
VastaaPoistaHeti alkuun haluan sanoa, että tunnistan paremmin kuin hyvin tuon loman jälkeisen alakulon ja ahdistuksenkin. Tsemppiä sinulle sinne lomanjälkeisiin tunnelmiin ♥
Luin tänä aamuna ennen iltavuoroon lähtöäni Nooran uusimman postauksen ja itkuhan siinä meikäläiseltäkin pääsi. Mieleeni palasivat oman vastasyntyneen tyttäreni menetys 21 vuotta sitten, sekä esikoistyttäreni kahden viikon takainen, erittäin vaikea synnytys, josta (luojan kiitos) sekä äiti että lapsi lopulta selviytyivät. Esikoiseni toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja vauvalla on jo kaikki paremmin kuin hyvin. Pelko kouraisi syvemmältä kuin koskaan ja kaikki muu tuntui niin turhalta, suorastaan mitättömältä. En pystynyt kahteen yöhön nukkumaan juuri ollenkaan ja töihin oli tuskaisan vaikeaa keskittyä. Vastoinkäymiset kasvattavat ja kehittävät, mutta ei niitä silti kenelläkään toivoisi.
Kiitollisin mielin yhdyn kauniisiin onnen- ja elämänilon toivotuksiisi Nooralle ja hänen perheelleen ♥
Olipa sinulla ja tyttärelläsi kova kokemus. Tuollaisia ei todellakaan toivoisi kenenkään kohdalle. Näin jälkeen päin omia koettelemuksiamme miettien voin sanoa niiden opettaneen itselleni kiitollisuutta lapsistani, empaattisuutta muita ihmisiä kohtaa ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä tuota vahvuutta. Opettavaista minulle oli myös huomata, että vaikka elämä tuntui aina sujuneen varsin helposti onnellisissa merkeissä, voi eteen tulla yllättäin varsin rankkoja ja ikäviäkin asioita, joiden kulkuun ei mitenkään voi itse vaikuttaa. Tärkeä oppi tuokin. Uskoa ja voimaa kehittyi siihen, että kaikesta selviää, koska näistäkin on selvitty. Onneksi olkoon siis tyttärellesi ja sinulle!
Poista