Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 11. tammikuuta 2016

Vuoden vaateostolakko ja miten meni?

Katselin vuosi sitten uuden vuoden aattona vaatekaappiani. Löysin sieltä vaatteita, joissa saattoi roikkua vielä hintalaput. Toisaalta vietin suurimman osan vapaa-ajastani pyjamassa tai urheiluvaatteissa. SIlloin kun puin päälleni jotakin muuta, huomasin pukeutuvani niihin muutamiin lempparivaatteisiini. Päätin siis kokeilla vaateostolakkoa vuoden 2015 ajan. 
Lakkoni sääntöihin kuului se, että alusvaatteita ja sukkia saisi ostaa. Lapsille sain hankkia vaatteita heidän tarpeidensa mukaan normaaliin tapaan. 


Ostolakkoni sujui täysin ongelmitta kesään asti, kunnes huomasin, että minulla täytyy olla raidallinen lämpöisen sään kesämekko. Sellainen löytyi Henri Lloydin mallistosta. No yksi hairahdus ei kaada lakkoani, ajattelin. Pitäähän sitä ihmisen kesästä nauttia. Pidin mekkoa koko kesän aikana todella paljon. 



Heinäkuussa päädyin sateiseen ja todella kylmään Trondheimin työmatkalle ilman omia vaatteitani. En halunnut viettää vuorokautta tämän näköisenä, joten jouduin käydä ostamassa itselleni housut ja halvan ponchon lämmikkkeeksi työpaidan päälle. Se, että laukkuni päätyi erään matkaajan matkassa Kööpenhaminaan oli jotain ihan muuta kuin olin itse suunnitellut. Sitä paitsi kuitti ostoksistani toimitettiin vakuutukseen. 



Eräältä Tukholman hikiseltä ja helteiseltä työreissulta hankin valkoisen Tommy Hilfigerin 
v-aukkoisen t-paidan. Olinhan unohtanut ottaa tarpeeksi paitoja mukaani. Lisäksi edellinen Hilfigerin valkoinen t-paitani oli aivan loppu. Se oli laadultaan ehkä paras t-paita mitä minulla on ikinä ollut. 



Myöhemmin syksyllä löysin vuosia etsimäni punaisen goretex-takin ja vielä alennusmyynnistä. Päätin siltä istumalta hankkia sen. Sateisen syksyn aikana sain nauttia siitä monet kerrat. 


Eräs hairahdus sattui tyttöjen Tallinnan reissulla. Ostin yhden beigen kasmirvillapaidan ja yhdet mustat vahapintaiset farkut. Sellaisia kun minulla ei ennestään ollut ;-) 



Shortsikauden päätyttyä syksyllä huomasin myös erään todellisen puutteen: verkkarihousut. Käytin aina samoja harmaita collagehousuja ja niitä käytettiin paljon ja olivathan ne välillä pesussa. Hankin siis toiset. Lasten mielestä ne olivat hyvät ja mieheni hieman hämmästeli niitä. En tiedä miksi, poikkesivat kai jotenkin vaatekaappini kuvioista. Olen käyttänyt niitä todella paljon! 


Kauhukseni joudun vielä myöntämään yhden ostoksen. Se oli silkkipaita. Oli harmaa syksyinen sää ja päätin alkaa käyttämään kauniita vaatteita, vaan koska I am worth it ja koska jokaisen naisen kuuluu piristää arkeaan ylellisillä tuotteilla, kuten tuoksukynttilöillä, leikkokukilla, silkkipaidoilla ja lasillisella oikeaa shampanjaa. Se oli sellainen päivä. 




Jaa, että mitenkö lakkoni onnistui? No, ainakin tuli tehtyä harkitumpia ostoksia ja menihän ensimmäinen puolivuotta täydellisessä lakossa. 

Voinko suositella tätä muille? Ehdottomasti kyllä! Oli opettavaista huomata millainen kuluttaja olen. 

Millaisia vaatehankintoja sinun vuoteesi sisältyi tai oletko aloittanut ostolakon?


8 kommenttia:

  1. Olipa jälleen mukava postaus, kuin omasta elämästäni. Päätän jotain ja pitkään pitäydynkin siinä, kunnes tapahtuu ensimmäinen hairahdus, perään toinen... Ja, sitten perustelee hankintojaan. Välttämättöminä. Jos mieheltäni kysytään, hän varmasti suosittelisi minulle vaateostolakkoa. :) Eli, itse en ole vastaavaa lakkoa pitänyt. Mutta, aiemmin kiersin alennusmyyntejä ja ostin "halvalla" vaatteita. Kunnes huomasinkin, että ne roikkuvat kaapissa hintalappuineen. Joten, nykyään vältän alennusmyyntejä ja ostan silloin kun tarve. Ja, näin olen huomannut turhien hankintojen tekemisen, rahaakin on säästynyt. Toki edelleen seuraan alennusmyyntejä ja varsinkin talvivaatteiden (niin omien kuin lastenkin) suhteen hyödynnän alet. Varsinkin tänä talvena, jouluun saakka mentiin lähes tuulipuvussa ja nyt kun alkoi alet, tuli talvi/talvivaatteet. :)
    Joten, lakkoa en ole aloittanut enkä aiemminkaan pitänyt. Kulutustottumuksiani varmasti voisi miettiä ja rahaa säästyisi. :) Jäänkin miettimään ostoksiani ja kuluttamistani...
    Mukavaa tiistaita, täällä sataa lunta, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alennusmyynneistä en minäkään yleensä osta kuin urheiluvaatteita ja lapsille joskus talvitakkeja. Olen huomannut saman, että monesti juuri ne aleostot ovat osoittautuneet turhiksi tai huonoiksi. Toisaalta olen aiemmin ostanut itselleni vaatteita hieman silläkin perusteella, että jos jotakin kivaa löytyy, niin ostetaan. Olen kuvitellut, että tarvitsen niitä varoiksi kaappiin, jotta niitä sitten olisi, kun tarve ilmenee. Tästä tavasta opin luopumaan viime vuoden aikana. Mukavaa tiistaita myös sinne!

      Poista
  2. Oi miten hyvä postaus! Ja meikäläisen mittapuulla sinä et ostanut käytännössä mitään! Sitäpaitsi osasit perustella ostoksesi hyvin :) Aloitin itse ostolakon tässä kuussa, vielä en ole mihinkään sortunut... tosin eipä tässä ole vielä montaa päivää ehtinyt kyllä kuluakaan :D Mutta tuo on niin tuttua... vaatehuoneesta löytyy vaatteita hintalappuineen... huoh!

    Hyvää alkanutta vuotta! Ps. onko teidän koti ollut Divaanissa jokunen vuosi sitten? Lainasin kirjastosta vanhoja lehtiä ja bongasin mielestäni sinut :)

    VastaaPoista
  3. Kauanko sinun ostolakkosi on tarkoitus kestää? Koskeeko se muita tuotteita kuin vaatteita?
    Tämä oli myös minun normaalin mittapuun mukaan hyvin vähäinen ostosvuosi, vaikkei nyt ihan totaali lakko ollutkaan.
    Kyllä meidän vanha koti on ollut aikoinaan Divaanissa (sekä Plazassa ja Terassi- lehdessä). :-)
    Nykyinen kotimmehan on aivan erilainen kuin se moderni kivitalo. Tämä kun on oikeasti vanha saaristolaispuutalo. Ihana muuten saada asua näin eri tyylisissä kodeissa!
    Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itseasiassa edes päättänyt olla ostolakossa... aloitin puolivahingossa kun tajusin etten ole ostanut alkuvuonna mitään - eikä mitään tee mieli vieläkään. Ihme kyllä! Mun oli alunperin tarkoitus lähteä Pariisiin ystäväni kanssa huhtikuun alussa ja tuumin josko siihen asti saisin lakkoiltua. Mutta en aio ottaa tätä liian vakavasti sillä silloin taatusti sortuisin useammin. Sellainen puolivakava lakko siis kyseessä - eikä koske lastenvaatteita. Ja toki voin ostaa esim. hiuslakan silloin kun edellinen loppuu. Mutta turhia vaateostoksia yritän vältellä!

      No siksi mä jäinkin miettimään olitko se sinä ja teidän koti (Divaanissa siis) kun se koti ei näyttänyt ollenkaan tutulta. Mutta ilmankos jos kerran se ei ollut nykyinen kotinne. Kuvien koti näytti aivan unelmakodiltani... tosin niin kuulostaa saaristolaispuutalokin!

      Poista
  4. Nykyisin puhutaan syömispuolella paljon siitä, että ei pidä aloittaa dieettiä, joka kestää hetken, vaan tehdä elämäntapamuutos, joka kestää loppuelämän. Minä huomaan, että vaatepuolella ja oikeastaan koko kulutuspuolella minulla on ilmeisesti tapahtumassa elämäntapamuutos.

    Olen rakastanut vaatteita, ne ovat olleet ikään kuin minun taidemuotoni. Mutta nyt jään eläkkeelle, tuloni putoavat puoleen, minulla ei ole enää "taidegalleriaa"(=työpaikkaa), missä "esitellä" taidettani (=vaatteita). Tajusin jo pari vuotta sitten, että en ehdi mitenkään käyttää loppuun työvaatevalikoimaani ennen eläköitymistä, joten oli aivan turha laittaa rahaa uusien vaatteiden ostoon, kun vanhat riittävät hyvin. Sama avokkaiden kanssa - niitäkin on niin paljon ja kaikkia mahdollisia värejä, että en ehdi kuluttaa. Ja hups, niin siinä sitten kävi, etten ole kahteen viime vuoteen ostanut käytännöllisesti yhtään mitään.

    Jos olisin ihan hirveän rikas, niin voi olla, että jatkaisin kuluttamista, mutta olen tavallinen, keskituloinen virkanainen - ja pian siis eläkkeellä. Ja luonteeni on sillä lailla järkevä, että sopeudun tosiasioihin ja sopeutan käytöstäni niiden mukaan, vaikka tunteet vähän olisivat ristiriitaiset. Tiettyä haikeutta nimittäin tunnen siitä, että ymmärrän, että seuraavat 20 vuotta (eli todennäköisen loppuelämäni) tulen toimeen jokseenkin näillä tavaroilla, mitä minulla jo on. Tässä eräänä päivänä esim. katselin liinavaatekaappia ja totesin, että ikinä ei enää tarvitse ostaa yhtään pyyhettä. Oli aika omituinen tunne.

    Tämä ei tarkoita, että olisin luopumassa elämisestä! Ei kai kukaan ajattele, että ruokapuolellakaan ylipainoisen ihmisen elämäntapamuutos olisi merkki siitä, että alkaa odottaa kuolemaa. Minä olen tällä hetkellä ylipainoinen vaatteissa, kengissä ja monessa muussakin tavarassa. En aio ruveta muodikkaasti "raivaamaan" ja vähentämään, vaan olen lakannut hankkimasta uusia. Kulutan näitä vanhoja. Sillä poikkeuksella, että itse saan tehdä uusia vaatteita, koska silloin yhdistyy kaksi asiaa: harrastus ja uuden saaminen. Nuorena tein itse kaikki vaatteeni, mutta myöhemmin siihen ei riittänyt aikaa, korkeintaan sutaisin jonkun nopean ja helpon mallin. Nyt laitan päämääräksi taas haastavammat (ja palkitsevimmat) ja aikaa vievimmät työt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa järkevältä. Voi osaisipa itse tehdä vaatteita!

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista