Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tapahtui viikolla

Mikä olisi mukavin tapa aloittaa viikko kuin käymällä hammaslääkärissä? Alkuviikko meni muutenkin ihmisiä huoltaessa; tyttären silmälääkärissä ja omalla kampaajalla. 


Taitava kampaajani ja hauska ystäväni Jani Lännenmäki ja hänen My Salon kampaamonsa sijaitsee keskustassa ja yllä oleva kuva on sieltä. 

 
Pyrin aina yhdistämään kampaamokäynteihini jonkun ystävän tapaamisen. Tällä kerralla sovimme aamukahvit erään ystäväni kanssa Kaffecentralen kahvilaan. Olisihan se pitänyt arvata, että ystäväni, joka on vuosia Italiassakin asunut löytää kahvilan, jossa saa maailman parasta kahvia -seurasta puhumattakaan!



Alkuviikon hiihtoretkestämme kirjoittelin täällä jo aiemmin. 

Auton talvirenkaat ovat päässeet tositoimiin lähipäivinä. Jouduin ostamaan uudet renkaat, koska vanhojen pito ei oikein enää vakuuttanut. Löysin Larusta pienen perheyrityksen, jossa tytär ja isä ovat töissä. Yrityksen nimi oli Trando Oy. Voin suositella. 


Torstaina oli taas tennisvalmennustuntini. Se on aina yhtä hauskaa! Todella hyvää liikuntaa ja sen lisäksi maailman paras valmentaja Ari ja loistopelitiimimme. 

Säästän teidät kuvalta, joka kuvaisi meitä punaisissa hikisissä kasvoissa ja saunaan kaipaavilta likaisista hiuksilta. 

Perjantaina nuorimmalla oli täällä yövieras. Vietimme koko porukka perheen yhteistä raclette-iltaa. Kaikilla oli jo kova nälkä, joten siinä vaiheessa, kun kamera tuli mieleeni, oli kaikki jo syöty. :-) 


Lauantaina menimme vanhimman tyttäreni toiveesta Jäähallin kirppikselle myymään. Se on kyllä mainio tapa tavata sellaisia ihmisä, joita ei muuten tapaisi. 
Lauantai illan kävelyllä mietin, että joko jäälle pian uskaltaisi mennä? 
Illalla katselimme mieheni kanssa Netflixistä ranskalaisen elokuvan Rakkaus. Liikuttavan ihana tarina. 



Sunnuntaina aurinko paistoi kauniisti ja pakkastakin oli sopivasti. Näin, että jäälle oli traktorilla ajettu luistelurata. Jos se kestää traktoria, niin eiköhän se minutkin sitten kanna.
Lähdimme mieheni kanssa jäälle. Huomasimme kuitenkin pian, että luistinten sijaan reitti olisi mukavampi mennä kävellen. 





Jäällä törmäsimme myös tuttuihin. 

Poikani piti kaverinsa kanssa kioskia ja myivät trangiassa lämmitettyä mehua. 


Eräs naapurimme pitää kanoja. Maksoimme naapurin lapsille mehut ja korvaukseksi he antoivat kanojensa aamulla munivia munia. Ei ollut oravannahkakauppaa vaan munakauppaa. 

 
Kotona valmistin meille ruokaa, mm. näistä luomumunista. Täydellisen viikonlopun kruunasi vielä illan ratsastustuntini ja onnistuneet laukkaharjoitukset tällä "rallimammalla", joka nimi on Pulla. 


Illalla lämmittelimme saunassa ja takkatulen ääressä. 



Leppoisaa viikkoa! 

 


 




 

4 kommenttia:

  1. Hei, kiitos, kun kirjoitat ja kuvaat! On aivan ihastuttavaa, että hevoset ovat löytäneet tiensä uudelleen sun elämään. Mulla oli onni kohdata sama asia viime vuonna ja enpä voisi ihanampaa tilannetta kuvitella. Oi, hevoset for ever :-) t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hauska kuulla, että meitä on muitakin tallille palaavia! Olisi kiva kuulla enemmän sinun tarinastasi ja missä tallilla käyt?
      Hevoset todellakin vievät sydämen.

      Poista
  2. Kiitos taas upeista tunnelmakuvista! Vaikka onkin niin kylmä, on kyllä tosi kaunista kun aurinko paistaa ja erityisesti jäällä. Pitääkin etsiä tuo mainitsemasi elokuva Netflixistä vaikkapa viikonloppuna. Hyvä elokuva, vähän herkkuja, lasi punaviiniä, villasukat jalassa ja viltti päällä on mukava viettää rentoa viikonloppuiltaa työviikon päätteeksi. Miten teillä muuten meni jäähallin kirppiksellä? Kävikö kauppa, oliko paljon ostajia liikkeellä vaikka on näin kylmä? Olemme käyneet kaappeja ja tavaroita läpi taas tarkoituksena hankkiutua eroon tarpeettomasta roinasta ja vieneet tavaraa myyntiin Akselin kirppikselle Mankkaalle, mutta tyttäreni haluaisi kovasti kokeilla mennä myös tuonne jäähallille myymään. Kivaa keskiviikkoa Sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäähallin kirppiksellä oli paljon väkeä liikkeellä, mutta homma on sama kuin kaikilla käymilläni kirppareilla, että mitään yli viiden euron tuotetta on vaikea saada kaupaksi. Tästä juttelimme siellä myös muiden myyjien kanssa. Joten varsinaisesti rikastumaan seillä nyt ei pääse, mutta kyllä omansa saa pois ja tavarasta eroon pääsee. Meillä on muutaman kerran ollut myös pöytä Akselin kirppiksellä. Se, että on itse myymässä tuo hommaan kyllä uuden ulottuvuuden. Pidän jotenkin siitä kirppistunnelmasta, tykkään jutella siellä ihmisten kanssa. Mielestäni se on myös kasvattavaa lapsille / nuorille myydä vanhoja tavaroitaan kirpparilla. Toisinaan sieltä saattaa myös löytää jotakin, kuten tälläkin kerralla.
      Ja kiitos sinulle, että käyt täällä lukemassa. Kivaa viikkoa!

      Poista