Sitten kesällä

Se on kuulkaas nyt tässä, se kesä! Nyt on kiire nauttia kesästä, sillä loppuviikoksi lupailevat kylmää säätä ja lumisadetta. Eilen vietimme iltaa ystäviemme luona. Kutsu tuli aivan ex-tempore hienon sään innoittamana, lastemme purjehduskisojen päätteeksi. Niin täällä on pakko kesäisin toimia, nauttia jokaisesta avautuvasta mahdollisuudesta, hyödyntää jokainen aurinkoinen ilta ja lämpenevä aamu. 
Pitää vain hengittää, luottaa, päästää irti, antaa mennä ja katsoa mitä tapahtuu.  

Minulla oli takana neljä raskasta ja hikistä työpäivää. Oli aivan ihana istahtaa niiden päätteeksi tänne valmiiseen pöytään ja saada käteensä lasillinen kylmää kuohuvaa ja märkä koirakuono kainaloonsa.  Ihmetellä, miten lapset tarkenevat pulikoida meressä, maistella herkullista sitruunapastaa jättirapujen kanssa katsella taivaanrannassa nousevia kuumailmapalloja, nauraa maailman hauskimmalle jälkiruualle ja kummastella miten Mynämäen lukio pärjää lukiovertailussa vuodesta toiseen. Onni on omistaa ihania ystäviä! 

Nautinnollisia kesäiltoja kaikille ja kiitos rakkaat ystävät! 

Arkihaastetta kerrakseen

Kaikkialla on pyörinyt arkihaaste. Osallistuin viime vuonna Project 365 haasteeseen. Kuvasin siis yhden kuvan elämästäni jokainen päivä vuoden ajan. Olen jättänyt   arkihaasteen tänä vuonna väliin. Ketä minun arki edes kiinnostaisi? Minusta on ollut todella hauska lukea muiden arkihaaste kirjoituksia ja katsella heidän kuviaan. Monista hyvistäkin ystävistään on oppinut sitä kautta jotakin uutta. Päässyt osalliseksi heidän arkeensa. Se on ollut kivaa. 

Tässä siis minun arkeani tänään eli arkihaaste 1/1. 

Vapaapäivä. Aamu alkaa 6.30 kupposella kahvia ja aamiaisella. Lasten herätys. Poika toteaa, että minun pitäisi ommella hänen housujensa haaroväli, sillä hän haluaa nyt pukea tämän onepiece- asun. Ompelen samantien, jotta hän ei lähde rikkinäisellä vaatteella kouluun. 

Heitän lapset kouluun. Ihastelen matkalla päivä päivältä vihreämmäksi muuttuvia puita.  Matkalla näimme upean sumun merellä, jota en valitettavasti ehtinyt auton ikkunasta kuvaamaan. Hetkeä myöhemmin se oli jo hälvennyt. 

Piipahdin hammaslääkärilläni. 

Seuraavaksi menin kampaajani käsittelyyn. Kampaajani My Salonin ihana Jani löytyi myös erään naistenlehden kuvasta, jota kampaajalla selailin. Olen joskus kuullut sanottavan, että nainen saa olla onnellinen, jos löytää loistavan hammaslääkärin, kampaajan ja gynegologin. Voin siis lukeutua huippuonnellisten joukkoon! Ammattitaitoisia ja sympaattisia ihmisiä kaikki! 

Kuvasta tulikin mieleeni eilinen Mustat lesket -jakso. Siinä on muuten todella hyvä kotimainen sarja -pitkästä aikaa! 

Söin nopean lounaan Fazerilla ja menin hakemaan nuorimman tyttäreni koulusta, jotta voin viedä hänet vuorostaan hammasröntgeniin. 

Saavuimme sieltä kotiin. Isommatkin lapset tulivat kotiin. Syötiin välipalaa, katseltiin palautettuja koetuloksia. Äiti saattoi olla ilonen ja tyytyväinen! (Ainakaan he eivät esitelleet minulle niitä huonoja tuloksia). 

Join kahvit terassilla ja nautimme hetken kesästä. 

Kepeitä askeleita, liehuvia hameenhelmoja, kesämekkoja, paljaita sääriä, lakattuja varpaankynsiä, jalasta poispotkaistuja balleriinoja ja tuulessa tuivertavia hiuksia.  

Vanhimmat lapset lähtivät purjehdustreeneihin. Nuorin soitteli kotona pianoläksyjään. 

Kissalta poistin kolme punkkia. Aika lisätä punkkilääkettä. 

 Kävin nopeasti katsomassa erästä asuntoa. Se herätti paljon hyviä fiiliksiä, muistojakin.  

Nuorimmainen leipoi oman pihan raparperista piiraan ja minä tein isoon vuokaan makaronilaatikon. Mereltä palasi nälkäistä porukkaa pöydän ääreen. 

Päivän mietelause (tulee sähköpostiini positiivareilta) oli seuraava: 

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla
on sisäinen hehku päällä, on paljon.
Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen

 Hyökkään vielä lankku- kyykkyhaasteeni pariin, joka on vielä tältä päivältä tekemättä. 

Kesäisiä ja iloisia arkipäiviä!  

Mietteitä äitiydestä

Äitienpäivä tuli ja meni. Vuodet vierivät, lapset kasvavat. Muistan joskus vanhemman rouvan huudahtaneen, kulkiessani kolmen alle neljä vuotiaan lapseni kanssa, että tuo en elämän parasta aikaa! Juuri sillä hetkellä en sitä allekirjoittanut ja vannoin, että tätä aikaa en tule kaipaamaan, jos hengissä selviän. Eräs ystäväni kommentoi minulle aikoinaan odottaessani ensimmäistä lastani, että pian alkaa elämäsi rankin duuni. Allekirjoitan sen täysin. Silloin en sitä ymmärtänyt. 

Äitiys - luulin, että se olisi jokin selvä rooli, joka avautuisi minulle lapsen synnyttyä. Huomasin pian, että minusta ei kasvanut "hiekkalaatikkoäitiä". Lapsemme eivät liioin päässeet pallomereen, minua ei kiinnostanut vauva-lehdet eikä vaippakeskustelut. Koin siitä aluksi huonoa omaatuntoa. Onneksi löysin oman tapani olla äiti. Kuljin lasteni kanssa keskustan kahviloissa, lapsemme istuivat ravintoloissa syömässä kanssamme, kävimme taidenäyttelyissä ja matkustimme ympäri maapalloa. Emme liioin luopuneet harrastuksistamme, purjehduksesta tai laskettelusta vaan otimme lapset mukaamme.  He kulkivat kanssamme niin Kreikassa merellä kuin Ranskassa alpeilla. Tajusin, että vaikka en nostanut koriste-esineitä lasten vuoksi katon rajaan, lapsemme joivat laseista muovimukien sijaan, pöydänkulmia ei pehmustettu eikä laatikoita lukittu ja huolehdin omasta ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani, niin sekään ei vähentänyt rakkauttani lapsiani kohtaan. Tajusin, että vaikka en sopinut "perinteiseen" pullantuoksuisen uhrautuvan äidin muottiin, se ei tehnyt minusta huonompaa äitiä. Luimmehan kuitenkin rooliimme kuuluvasti pitkät illat iltasatuja lapsillemme sylikkäin sängyllä istuen.    

Olenko ollut riittävän hyvä äiti? Uskon, että jokainen äiti, joka kokee tehneensä parhaansa lastensa hyväksi, jokainen joka on antanut rakkautta sydämestään, aikaansa pyyteettömästi ja jokainen, joka on jaksanut asettaa lapsille rajoja on riittävän hyvä äiti. 

Mitä olen oppinut omalta äidiltäni? Positiivisuutta, valoisaa elämän asennetta. Toiset äidit osaavat tehdä maailmasta paremman paikan vain olemalla olemassa. Ihailen hänen kykyään ammentaa kaikesta jotakin hyvää ja kaunista. Toisinaan kevyesti lakaisemalla ongelmat maton alle, mutta syntyy sitä kaunista niinkin.

"Olisin ollut paljon aikaisemmin paljon kiitollisempi

Sinulle, Äiti, 

jos minulla olisi ollut kaikki tämä 

kokemus äitinä olemisesta." 

Äitienpäivän aamua vietin nuorimman tyttären ja kissapojan seurassa, sillä poikani on ollut Ranskassa vaihto-oppilaana koko viikon ja vanhin tytär ja luonnollisesti myös mies olivat tyttären maajoukkuepurjehdus karsinnoissa. Kissapoika tuli minut herättämään ja valtasi tuttuun tapaan tyynyni aivan muina miehinä. Hänhän se sankari tässä on. 

Nuorin tytär tarjoili sänkyyn kahvia ja kortin sekä leipoi kuningatar kakun aivan itse! 

Lähdimme hänen kanssaan Kulosaareen BS:n pursiseuralle äitienpäivälounaalle. Tarkoituksena oli saada mukaan myös mies ja vanhin tytär. Mies saatiin, mutta vanhimman tyttären huomion veivät kaverit ja kisahulinat. Hän kävi kyllä pyytämässä luvan olla poissa yhteiseltä lounaaltamme. Heillä näytti olevan niin hauskaa, että en malttanut kieltää. Söi siellä sitten rantakalliolla kisatovereiden kanssa pyttipannua. 

Hyvän äitienpäivälounaan lisäksi löysin rannasta paljon tuttuja ja muutaman ihanan karvaturvankin. Tämä ruskea kaveri on aivan kuin meidän edesmennyt rakkaamme. 

Vanhin tyttäreni sanoi, että hänen äitienpäivälahjansa oli hänen kisamenestyksensä (kolmanneksi paras tyttö). Olin erittäin onnellinen hänen puolestaan! Illalla hän toi minulle vielä kortinkin. Kyllä nämä molempien tyttöjen kortit lämmittivät mieltä. Kiitos rakkaani! 

Näissä mietteissä sitä äitienpäivää vietettiin jo neljännentoista kerran. 

Hyvää arkista maanantaita kaikille äideille! Te olette loistavia, juuri sellaisena kuin olette! 

  

  

Haaste

Sain haasteen http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/ Katinkalta. Kiitos haasteesta! 

Haasteen sisältö on seuraava:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.

Yksitoista asiaa minusta: 

1. Kyselen aina lapsilta, että mikä heistä tulee isona, sillä itsekin kaipaan ideoita. 

2. Elämäni arvojärjestyksessä perhe menee ja on aina mennyt työn edelle. 

3. Hetkinä, jolloin voin mennä minne tahansa, menen aina meren rantaan. Jostakin syystä järvi ei ole lainkaan            sama asia, se ei luo vapaudentunnetta.  

4. Rakastan eläimiä ja luontoa. Olen aina valmis taistelemaan jonkun eläinkohtalon puolesta.  

5. Voisin luopua suklaasta, mutta en ole luovuttaja. Nam.

6. Pidän ruuanlaitosta, silloin kun siinä saa käyttää luovuutta ja reseptit ovat minulle haasteellisia ja uusia. Inhoan peruskotiruuan kokkaamista. 
7. Kumpaa pelkään melua vai rauhaa? Vastaisin melua, sillä työni sosiaalisuuden vuoksi kaipaan vastapainoksi rauhaa. Olen oikeastaan aikamoinen "ihmisvihaaja" vapaa-ajallani. 
8. Olen onnellinen, että olen löytänyt aikoinaan elämäni rakkauden ja saanut kolme kultaista lasta. 
9. Mikä maa ellei Suomi? Vastaus olisi selvä. Se olisi hetkeäkään empimättä Ranska. Joko muutetaan?  
10. Olen milloin tahansa valmis matkustamaan uuteen maahan ja outoon kohteeseen. Olen lyhytjännitteinen ja haluan elää hetkessä. Inhoan pitkälle tehtyjä suunnitelmia erityisesti vapaa-ajan suhteen. Elämässä täytyy jättää tilaa sattumille.   11. Luovuus, intohimo, spontaani hulluus ja unelmat ovat ihmisen kantava voimani. Elämässä ei tule uusintoja. 
12. Minussa asuu aina pieni rebel, joka haluaa tehdä asioita epäsovinnaisella tavalla. Kuka sanoo, että saa kertoa vain yksitoista asiaa itsestään? 

    
Tässä sitten kysymykset, jotka sain Katinkalta. 

1. Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?
Se on antanut minulle enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella. Olen löytänyt upeita blogeja ja ilahtunut monen monta kertaa vastavuoroisuudesta, piristävistä ja ilahduttavista kommenteista. Se on avannut uusia näkökantoja asioihin. Olen oppinut ilmaisemaan itseäni paremmin kirjallisesti.  

2. Mikä innoitti aloittamaan blogin pitämisen?
Olen aina ollut jonkin sortin päiväkirjan kirjoittajatyyppi. Olen halunnut dokumentoida elämääni kuvin ja sanoin. Tämä on kai nykyajan tapa pitää päiväkirjaa, pohdiskella elämäänsä ja havainnoida ympäristöään.

3. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi? Saku Tuomisen Hyvä elämä lyhyt oppimäärä. 

4. Minkä taidon haluaisit oppia? Lähden olettamasta, että taito tulisi minulle ilman minkäänlaista omaa ponnistelua, niin haluaisin oppia puhumaan täydellistä ranskaa ja oppia soittamaan pianoa. Jouluisin kuunnellessani pianolla soitettua Sylvian joululaulua liikutun aina kyyneliin asti. Se on niin kaunista!  

5. Kumman valitset mielummin: Valkoinen vai musta?
Olen mielestäni positiivinen henkilö, mutta silti, musta. Pukeutumisessa, sisustuksessa, taiteessa... se on nyt musta. 

6. Auringon lasku vai nousu?
Molemmat. Tosin aamu-unisena ihmisenä todennäköisemmin pääsen nauttimaan auringon laskusta. 

7. Oletko luonto vai kaupunki ihminen?
Rakastan kaupunkilomia, sitä muurahaispesämäistä vilinää ja elämää. En silti muuttaisi kaupunkiin, sillä rakastan luonnon rauhaa. Vastaus olisi siis luonto. 

8. Mikä tai kuka saa sinut iloiseksi?
Ilahdun suunnattomasti nähdessäni läheisten ihmisteni iloitsevan. Tulen iloiseksi myös siitä, että outo ihminen hymyilee minulle. Tulen iloiseksi, kun näen koirien / kissojen tekevän jotakin hauskaa. Urheillessani tulen iloiseksi.   

9. Jos voittaisit lotossa 100.000 euroa, mitä tekisit rahoilla?
Jotta vastaus ei olisi se perinteisen tylsä, että antaisin hyväntekeväisyyteen osan, maksaisin lainoja ja matkustaisin, ostaisin uuden veneenmoottorin niin vastaan, että ostaisin leikkokukkia koko rahalla ja jakelisin niitä kadulla ventovieraille. Laittaisin niihin lapun: "Onnellista päivää! Nyt on sinun vuorosi tehdä joku onnelliseksi!" 

10. Mikä eläin haluaisit olla?
Jokin muuttolintu. 

11.Mikä on mieleisesi vuoden aika ja miksi?
Ehdottomasti kesä ja talvi. Katsoessani ulos ikkunasta, muistan miksi se ei ole kevät. Se on liian epävakaista ja häilyvää. Syksy taas se on eräänlainen kuolema. Kesä on täynnä eloa ja purjehdusta ja talvi on raikas ja puhdas. Rakastan talviurheilulajeja. 

Haastan seuraavat blogit mukaan haasteeseen: 

http://divaaniblogit.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/

http://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/

http://saaressa.com/

http://mieluummintanssin.blogspot.fi/

Yksitoista kysymystä teille: 

1. Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?
2. Mikä innoitti aloittamaan blogin pitämisen?
3. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
4. Minkä taidon haluaisit oppia?
5. Järjestys vai luova epäjärjestys?
6. Saat yllättäin vapaa-päivän, mitä teet?
7. Ura vai perhe ja miten se näkyy valinnoissasi?
8. Mikä tai kuka saa sinut iloiseksi?
9. Jos olisit laulu, mikä laulu olisit?
10. Mikä eläin haluaisit olla?
11. Unelma kotisi? 

Älkää loukkaantuko mikäli bloginne lukijamäärä on suurempi, kuin haasteessa toivottu. En löytänyt kaikkien blogien lukijamääriä ja halusin haastaa teidät. Muut lukemani blogit ylittävät toivotun lukijamäärä rajan, joten haaste jääköön neljään blogiin. 

Kivaa alkanutta viikkoa! 

     

Tapahtui viikolla

Alkuviikon työvuoroni olivat kuin minulle räätälöityjä. En nimittäin ole millään tavalla "aamuihminen". En ole sellainen aamuvirkku, joka nousee aamulla aikaisin täynnä virtaa  sängystä hypähtäen ja lähtee samantien liikkeelle. Onkohan sellaisia muuten muualla kuin Kellogg´s mainoksissa? Sain siis nauttia aamiaistani täysin ilman kelloa. Terassikauteni on alkanut eli syön aamiaista aina ulkona, mikäli ei sada vettä. Toisinaan puen päälleni untuvatakin, toisinaan laitan jalkaani Uggit tai kääriydyn lämpöiseen karvapeittooni. Useimmiten teen nämä kaikki. Minusta on silti ihana haistella raitista ulkoilmaa ja hörppiä kuumaa kahvia. Kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa. Useimmiten luen kirjaa. Tämä on yksi päivän parhaista hetkistä. Hetki itselleni. Tapani ladata akkuja. 

Paljon on mietitty ja käytetty aikaa myös miettiessä erilaisia koteja. Miten ihminen tiettyyn aikaan elämästään kaipaa tietynlaista elinympäristöä. Miten se sama ihminen muutamien vuosien päästä saattaa kaivata ympärilleen täysin erilaista ympäristöä. Onko hänen makunsa muuttunut vai kehittynyt vai onko koko ihmisestä tullut toinen? Onko hänen arvomaailmansa muuttunut ja onko niin, että koti ilmentää kehittynyttä uuttaa persoonaa vai onko yksinkertaisesti vain kyse vaihtelunhalusta?Halusta seikkailla ja kokea uutta.   

Oletteko muuten miettineet, että aina kun sulkee elämässään yhden oven, se avaa uuden oven toisaalla. Mikäli ovia ei sulje, ei koskaan saa selville, mitä uusia ovia aukeaisi. Mitä kaikkea ne toisivatkaan tullessaan? Johdattaako elämä meitä toisinaan sulkemalla ovia edessämme, jotta löytäisimme uudelle ovelle? 

Lastemme veneet on jo laskettu kotivesille ja treenit ovat täydessä käynnissä. Köliveneemme odottelee vielä keväthuoltoa ja vesille laskua. Piipahtaessani rannassa näytti siellä olevan vielä joukko muitakin veneitä kuivilla. 

Vanhin tyttäreni oli Kulosaaressa BS:n purjehdusleirillä viikonlopun. Hän ei ehtinyt tulla kotiin, ennen kuin minun piti lähteä töihin, joten jätin hänen sängylleen viestin. 

Piti napata kuva tästä Muumimukista pojalleni, sillä hän vie tämän tuliaiseksi vaihto-oppilas perheen tytölle. Kuvan nähtyään hän tietää, sitten mitä on itse "valinnut" tytölle viemiseksi. Poikani on vaihto-oppilaana Ranskassa reilun viikon. 

Vapun jälkeen olikin taas aika pakata matkalaukku ja suunnata työmatkalle. 

En ehtinyt kuin siirtää laukun pakkauspaikalle ja se olikin jo pakattu. Ainakin kissapojan mielestä. Kaikki tärkein on hänen mielestään jo laukussa. 

Kissapoika teki pienen kepposen tässä viikolla. Hän piilotti pyydystämänsä hiiren (tässä vaiheessa kuollut) poikani kaverin tennareihin, jotka olivat terassilla. Ehdin onneksi nähdä tapahtuman, joten saatoin varoittaa kaveria yllätyksestä.  

Työmatka on sujunut taas kevein matkatavaroin. Olen vaihtanut uniformua urheiluvaatteisiin ja yöpaitaan ja takaisin uniformuun. 

Tänään kävin pikaisesti työn jälkeen kollegani kanssa kentällä sushilla (uniformussa). Hotellille päästyäni lähdin taas urheilemaan. Tänään olin fillaroimassa ja salilla. 

Leppoisaa sunnuntaita. Minulla se menee työn merkeissä. 

Silliä ja sukulaisia

Vappua on vietetty varsin perinteisin menoin. Vappuaatto meni grillaillessa ja tänään olimme anopin luona brunssilla. Tulipahan syötyä sillejä ja juotua kuohuvaa. Sormet saimme tahmaiseksi tippaleivistä. Kissapoika on villiintynyt serpentiinistä ja tökkinyt tassullaan ilmapalloja. Lapset ovat tehneet serpentiinistä peruukit ja ihmetelleet miten meidän ylioppilaslakit ovat väriltään niin kaukana valkoisesta. Anoppi soitti vappumusiikkina Retuperän wpk:ta. Marssille ei sentään lähdetty. 

Anopin pihassa kukki jo ihanasti. 

Hyvää vappupäivää!