Mietteitä äitiydestä

Äitienpäivä tuli ja meni. Vuodet vierivät, lapset kasvavat. Muistan joskus vanhemman rouvan huudahtaneen, kulkiessani kolmen alle neljä vuotiaan lapseni kanssa, että tuo en elämän parasta aikaa! Juuri sillä hetkellä en sitä allekirjoittanut ja vannoin, että tätä aikaa en tule kaipaamaan, jos hengissä selviän. Eräs ystäväni kommentoi minulle aikoinaan odottaessani ensimmäistä lastani, että pian alkaa elämäsi rankin duuni. Allekirjoitan sen täysin. Silloin en sitä ymmärtänyt. 

Äitiys - luulin, että se olisi jokin selvä rooli, joka avautuisi minulle lapsen synnyttyä. Huomasin pian, että minusta ei kasvanut "hiekkalaatikkoäitiä". Lapsemme eivät liioin päässeet pallomereen, minua ei kiinnostanut vauva-lehdet eikä vaippakeskustelut. Koin siitä aluksi huonoa omaatuntoa. Onneksi löysin oman tapani olla äiti. Kuljin lasteni kanssa keskustan kahviloissa, lapsemme istuivat ravintoloissa syömässä kanssamme, kävimme taidenäyttelyissä ja matkustimme ympäri maapalloa. Emme liioin luopuneet harrastuksistamme, purjehduksesta tai laskettelusta vaan otimme lapset mukaamme.  He kulkivat kanssamme niin Kreikassa merellä kuin Ranskassa alpeilla. Tajusin, että vaikka en nostanut koriste-esineitä lasten vuoksi katon rajaan, lapsemme joivat laseista muovimukien sijaan, pöydänkulmia ei pehmustettu eikä laatikoita lukittu ja huolehdin omasta ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani, niin sekään ei vähentänyt rakkauttani lapsiani kohtaan. Tajusin, että vaikka en sopinut "perinteiseen" pullantuoksuisen uhrautuvan äidin muottiin, se ei tehnyt minusta huonompaa äitiä. Luimmehan kuitenkin rooliimme kuuluvasti pitkät illat iltasatuja lapsillemme sylikkäin sängyllä istuen.    

Olenko ollut riittävän hyvä äiti? Uskon, että jokainen äiti, joka kokee tehneensä parhaansa lastensa hyväksi, jokainen joka on antanut rakkautta sydämestään, aikaansa pyyteettömästi ja jokainen, joka on jaksanut asettaa lapsille rajoja on riittävän hyvä äiti. 

Mitä olen oppinut omalta äidiltäni? Positiivisuutta, valoisaa elämän asennetta. Toiset äidit osaavat tehdä maailmasta paremman paikan vain olemalla olemassa. Ihailen hänen kykyään ammentaa kaikesta jotakin hyvää ja kaunista. Toisinaan kevyesti lakaisemalla ongelmat maton alle, mutta syntyy sitä kaunista niinkin.

"Olisin ollut paljon aikaisemmin paljon kiitollisempi

Sinulle, Äiti, 

jos minulla olisi ollut kaikki tämä 

kokemus äitinä olemisesta." 

Äitienpäivän aamua vietin nuorimman tyttären ja kissapojan seurassa, sillä poikani on ollut Ranskassa vaihto-oppilaana koko viikon ja vanhin tytär ja luonnollisesti myös mies olivat tyttären maajoukkuepurjehdus karsinnoissa. Kissapoika tuli minut herättämään ja valtasi tuttuun tapaan tyynyni aivan muina miehinä. Hänhän se sankari tässä on. 

Nuorin tytär tarjoili sänkyyn kahvia ja kortin sekä leipoi kuningatar kakun aivan itse! 

Lähdimme hänen kanssaan Kulosaareen BS:n pursiseuralle äitienpäivälounaalle. Tarkoituksena oli saada mukaan myös mies ja vanhin tytär. Mies saatiin, mutta vanhimman tyttären huomion veivät kaverit ja kisahulinat. Hän kävi kyllä pyytämässä luvan olla poissa yhteiseltä lounaaltamme. Heillä näytti olevan niin hauskaa, että en malttanut kieltää. Söi siellä sitten rantakalliolla kisatovereiden kanssa pyttipannua. 

Hyvän äitienpäivälounaan lisäksi löysin rannasta paljon tuttuja ja muutaman ihanan karvaturvankin. Tämä ruskea kaveri on aivan kuin meidän edesmennyt rakkaamme. 

Vanhin tyttäreni sanoi, että hänen äitienpäivälahjansa oli hänen kisamenestyksensä (kolmanneksi paras tyttö). Olin erittäin onnellinen hänen puolestaan! Illalla hän toi minulle vielä kortinkin. Kyllä nämä molempien tyttöjen kortit lämmittivät mieltä. Kiitos rakkaani! 

Näissä mietteissä sitä äitienpäivää vietettiin jo neljännentoista kerran. 

Hyvää arkista maanantaita kaikille äideille! Te olette loistavia, juuri sellaisena kuin olette!