Tapahtui viikolla

Alkuviikon työvuoroni olivat kuin minulle räätälöityjä. En nimittäin ole millään tavalla "aamuihminen". En ole sellainen aamuvirkku, joka nousee aamulla aikaisin täynnä virtaa  sängystä hypähtäen ja lähtee samantien liikkeelle. Onkohan sellaisia muuten muualla kuin Kellogg´s mainoksissa? Sain siis nauttia aamiaistani täysin ilman kelloa. Terassikauteni on alkanut eli syön aamiaista aina ulkona, mikäli ei sada vettä. Toisinaan puen päälleni untuvatakin, toisinaan laitan jalkaani Uggit tai kääriydyn lämpöiseen karvapeittooni. Useimmiten teen nämä kaikki. Minusta on silti ihana haistella raitista ulkoilmaa ja hörppiä kuumaa kahvia. Kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa. Useimmiten luen kirjaa. Tämä on yksi päivän parhaista hetkistä. Hetki itselleni. Tapani ladata akkuja. 

Paljon on mietitty ja käytetty aikaa myös miettiessä erilaisia koteja. Miten ihminen tiettyyn aikaan elämästään kaipaa tietynlaista elinympäristöä. Miten se sama ihminen muutamien vuosien päästä saattaa kaivata ympärilleen täysin erilaista ympäristöä. Onko hänen makunsa muuttunut vai kehittynyt vai onko koko ihmisestä tullut toinen? Onko hänen arvomaailmansa muuttunut ja onko niin, että koti ilmentää kehittynyttä uuttaa persoonaa vai onko yksinkertaisesti vain kyse vaihtelunhalusta?Halusta seikkailla ja kokea uutta.   

Oletteko muuten miettineet, että aina kun sulkee elämässään yhden oven, se avaa uuden oven toisaalla. Mikäli ovia ei sulje, ei koskaan saa selville, mitä uusia ovia aukeaisi. Mitä kaikkea ne toisivatkaan tullessaan? Johdattaako elämä meitä toisinaan sulkemalla ovia edessämme, jotta löytäisimme uudelle ovelle? 

Lastemme veneet on jo laskettu kotivesille ja treenit ovat täydessä käynnissä. Köliveneemme odottelee vielä keväthuoltoa ja vesille laskua. Piipahtaessani rannassa näytti siellä olevan vielä joukko muitakin veneitä kuivilla. 

Vanhin tyttäreni oli Kulosaaressa BS:n purjehdusleirillä viikonlopun. Hän ei ehtinyt tulla kotiin, ennen kuin minun piti lähteä töihin, joten jätin hänen sängylleen viestin. 

Piti napata kuva tästä Muumimukista pojalleni, sillä hän vie tämän tuliaiseksi vaihto-oppilas perheen tytölle. Kuvan nähtyään hän tietää, sitten mitä on itse "valinnut" tytölle viemiseksi. Poikani on vaihto-oppilaana Ranskassa reilun viikon. 

Vapun jälkeen olikin taas aika pakata matkalaukku ja suunnata työmatkalle. 

En ehtinyt kuin siirtää laukun pakkauspaikalle ja se olikin jo pakattu. Ainakin kissapojan mielestä. Kaikki tärkein on hänen mielestään jo laukussa. 

Kissapoika teki pienen kepposen tässä viikolla. Hän piilotti pyydystämänsä hiiren (tässä vaiheessa kuollut) poikani kaverin tennareihin, jotka olivat terassilla. Ehdin onneksi nähdä tapahtuman, joten saatoin varoittaa kaveria yllätyksestä.  

Työmatka on sujunut taas kevein matkatavaroin. Olen vaihtanut uniformua urheiluvaatteisiin ja yöpaitaan ja takaisin uniformuun. 

Tänään kävin pikaisesti työn jälkeen kollegani kanssa kentällä sushilla (uniformussa). Hotellille päästyäni lähdin taas urheilemaan. Tänään olin fillaroimassa ja salilla. 

Leppoisaa sunnuntaita. Minulla se menee työn merkeissä. 

Tapahtui viikolla

 Alkuviikko meni päivystäessä. Onneksi sain olla kotona. Ehdin lenkkeillä ja selvitellä onnellisuusprojektini viimeisiä hommia to do- listalta. 

Tulipahan sitä käytyä kahdesti lääkärissäkin. Alkuviikosta kävin näyttämässä kipeää olkapäätäni. En suosittele villasukilla liukkaissa portaissa juoksentelua, etenkään silloin, kun pitäisi olla jo nukkumassa. Diagnoosi: kiertäjäkalvosimen repeämä. Toivottavasti muutamat fysioterapeutin antamat jumppaliikkeet ja aika parantavat sen. Onnekseni sain huomata, että pystyin kuitenkin pelaaman olkapäällä esim. tennistä. Loppuviikosta kävin kuvauttamassa yhden takahampaan juuriston. Sain ihastella upeita 3D kuvia. Diagnoosikin oli odotettua positiivisempi.  

Voisi luulla, että tässä kuvassa on mieheni untuvatakki, mutta oikeasti kuvassa on liikkuva takki. Liikevoima syntyy kissasta. Jesse on keksinyt meille tällaisia hauskoja jekkuja tällä viikolla. Jessen vanha omistajakin piipahti eräänä iltana tuomassa Jessen leluja ja raapimapuun. 

Torstaina kävin keskustassa ja ihastelin mm. tätä parveketta ja sen jouluvaloja. 

Aiemmin laitoin aina jouluvalot suunnilleen lokakuun alussa, mutta nykyään yritän hieman hillitä itseäni asian suhteen. Yritän ajatella vähän ekologisemmin. Nyt täällä on kyllä niin synkkää ja pimeää, että pakkohan ne on pian laittaa valaisemaan. 

Loppuviikosta tuli taas suhattua töihin ja töistä ja töissäkin oli aikamoista suhaamista. 

Työpäivien lomassa pitää välillä aina käydä Joe&Juicessa tankkaamassa vitamiineja. Tällä viikolla Joe&Juice visiitti osui Köpiksen kentälle. Heidän tuoremehunsa ovat todella hyviä. Pienen nälän tainnutukseen sopii avocadoleivät. Nam. 

Niinä päivinä, kun töihin lähtee siinä yhdentoista aikoihin ja palaa töistä illalla yhdentoista aikoihin, niin ei siihen päivään paljon muuta mahdu. Lauantai aamuna ehdin kuitenkin kahvitella vanhimman tyttäreni kanssa ja suunnittelimme New Yorkin matkaamme. Kaksi muuta lasta olivat lauantaikoulupäivässä ja mies oli vielä unten mailla. 

Olemme molemmat matkasta hyvin innoissamme ja jonkin sortin matkakuumettakin alkaa ilmenemään. Jee!! 

Tänään olen antanut itselleni luvan olla vain. Join kahvia kaikessa rauhassa ja selailin Pinterestiä. Se on niin koukuttava! Lähdin tihkusadetta uhmaten mieheni kanssa lenkille. 

Join glögiä ja puhuin ystävän kanssa puhelimessa. Otin juuri uunista tuoksuvan omenapiirakan ja ajattelin lämmittää saunan.

Päivällisen jälkeen yritän päästä ajoissa sänkyyn, sillä aamulla on taas aikainen herätys. 

Näin se tämäkin sunnuntai ja viikko sujui. 

Kivaa alkavaa uutta viikkoa!