Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 3. toukokuuta 2014

Tapahtui viikolla

Alkuviikon työvuoroni olivat kuin minulle räätälöityjä. En nimittäin ole millään tavalla "aamuihminen". En ole sellainen aamuvirkku, joka nousee aamulla aikaisin täynnä virtaa  sängystä hypähtäen ja lähtee samantien liikkeelle. Onkohan sellaisia muuten muualla kuin Kellogg´s mainoksissa? Sain siis nauttia aamiaistani täysin ilman kelloa. Terassikauteni on alkanut eli syön aamiaista aina ulkona, mikäli ei sada vettä. Toisinaan puen päälleni untuvatakin, toisinaan laitan jalkaani Uggit tai kääriydyn lämpöiseen karvapeittooni. Useimmiten teen nämä kaikki. Minusta on silti ihana haistella raitista ulkoilmaa ja hörppiä kuumaa kahvia. Kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa. Useimmiten luen kirjaa. Tämä on yksi päivän parhaista hetkistä. Hetki itselleni. Tapani ladata akkuja. 



Paljon on mietitty ja käytetty aikaa myös miettiessä erilaisia koteja. Miten ihminen tiettyyn aikaan elämästään kaipaa tietynlaista elinympäristöä. Miten se sama ihminen muutamien vuosien päästä saattaa kaivata ympärilleen täysin erilaista ympäristöä. Onko hänen makunsa muuttunut vai kehittynyt vai onko koko ihmisestä tullut toinen? Onko hänen arvomaailmansa muuttunut ja onko niin, että koti ilmentää kehittynyttä uuttaa persoonaa vai onko yksinkertaisesti vain kyse vaihtelunhalusta?Halusta seikkailla ja kokea uutta.   


Oletteko muuten miettineet, että aina kun sulkee elämässään yhden oven, se avaa uuden oven toisaalla. Mikäli ovia ei sulje, ei koskaan saa selville, mitä uusia ovia aukeaisi. Mitä kaikkea ne toisivatkaan tullessaan? Johdattaako elämä meitä toisinaan sulkemalla ovia edessämme, jotta löytäisimme uudelle ovelle? 




Lastemme veneet on jo laskettu kotivesille ja treenit ovat täydessä käynnissä. Köliveneemme odottelee vielä keväthuoltoa ja vesille laskua. Piipahtaessani rannassa näytti siellä olevan vielä joukko muitakin veneitä kuivilla. 


Vanhin tyttäreni oli Kulosaaressa BS:n purjehdusleirillä viikonlopun. Hän ei ehtinyt tulla kotiin, ennen kuin minun piti lähteä töihin, joten jätin hänen sängylleen viestin. 


Piti napata kuva tästä Muumimukista pojalleni, sillä hän vie tämän tuliaiseksi vaihto-oppilas perheen tytölle. Kuvan nähtyään hän tietää, sitten mitä on itse "valinnut" tytölle viemiseksi. Poikani on vaihto-oppilaana Ranskassa reilun viikon. 


Vapun jälkeen olikin taas aika pakata matkalaukku ja suunnata työmatkalle. 
En ehtinyt kuin siirtää laukun pakkauspaikalle ja se olikin jo pakattu. Ainakin kissapojan mielestä. Kaikki tärkein on hänen mielestään jo laukussa. 

Kissapoika teki pienen kepposen tässä viikolla. Hän piilotti pyydystämänsä hiiren (tässä vaiheessa kuollut) poikani kaverin tennareihin, jotka olivat terassilla. Ehdin onneksi nähdä tapahtuman, joten saatoin varoittaa kaveria yllätyksestä.  



Työmatka on sujunut taas kevein matkatavaroin. Olen vaihtanut uniformua urheiluvaatteisiin ja yöpaitaan ja takaisin uniformuun. 
Tänään kävin pikaisesti työn jälkeen kollegani kanssa kentällä sushilla (uniformussa). Hotellille päästyäni lähdin taas urheilemaan. Tänään olin fillaroimassa ja salilla. 



Leppoisaa sunnuntaita. Minulla se menee työn merkeissä. 


8 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo pohdintasi kodista, ja siitä, miten eri aikoina ihminen kaipaa erilaista ympäristöä.. Me vähän katselemme uutta kotia ja koko prosessi tuntuu jotenkin sekavalta, koska meillä on tässä oikeastaan kaikki tosi hyvin.. Haluaisimme asettua isompaan "pidempiaikaiseen" kotiin ennen kuin esikoinen aloittaa koulun kahden vuoden päästä. Ehkä pitää vain luottaa siihen, että sitten kun riittävästi tuntuu siltä, että on uuden kodin aika, niin silloin on rohkeutta tehdä päätöksiä. Ihana muuten tuo sinun aamiaistapasi - minä en vielä tarjennu aamuisin ulos syömään, mutta muuten siellä kyllä ruokaillaan vallan lämpimien tullen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti on, että asioilla on aikansa. Rohkeuttahan se muutto vaatii, sillä silloin pitää luopua vanhasta kodista, jossa on varmasti paljon rakasta.

      Poista
  2. Uskon että ihminen luo itsensä uudelleen moneen kertaan elämänsä aikana ja siihen liittyy mm. arvojen ja esteettisten mieltymysten muutokset. Toisekseen sitä kaipaa kodilta erilaisia asioita eri elämäntilanteissa. Omassa elämässäni naurattaa mm. se, että kun ensin on haalinut roinaa ja sitten haluaa päästä siitä eroon funktionaalisuuden ja minimalistisuuden nimissä. Tuon uuden muumipappamukin ostin silti - oli ihan pakko - veneessä juodaan aina muumimukeista.

    Tämäkin on uskon asia, mutta joskus tulee tosiaan vahvasti sellainen olo, että jokin ovi sulkeutui tai sen sulki itse, jotta jotain vielä tärkeämpää voisi tapahtua. Slti en ihan uskalla myöntää olevani fatalisti, kyllä elämässä on sattumaakin... kai?

    Sulla oli taas ihana viikko :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus tuo luoda itsensä uudelleen. Sitähän se kai jollakin tavalla on. Tuo ovien sulkeutuminen ja sulkeminen on aivan totta. Niitä saattaa jopa sulkea itse (alitajuntaisesti). En minäkään aivan fatalistiksi vielä myönny, mutta uskon vahvasti myös jonkilaiseen sattumaan ja johdatukseen. Kivaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  3. Ihania nämä sinun pohdintasi :) sekä kuvasi, kuten aina!
    Juuri nyt (jälleen kerran) minulla itselläni on meneillään muutosten aika, koska ajatukseni asumismuodosta ja -paikasta ovat ties monennenko kerran muuttuneet. 1. Piha pois, tilalle lasitettu parveke / terassi. 2. Rönsyilevän, romanttisen sisustuksen tilalle minimalistinen ja selkeä. 3. Sijainti hevostallien ja suurten metsäalueiden kupeessa ei enää sävähdytä, vaan viihtyisin mieluummin kaupungissa ja meren äärellä. Tässäpä tulikin kerrottua, että asunnonvaihto on yksi suurimmista haaveistani tällä hetkellä :)
    Uskon aika vahvasti siihen, että jos/kun jokin ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu ja yleensä se johtaa entistä parempaan. Aina välillä on tullut itse availtua "vääriä" ovia, mutta ainahan niistäkin on otettu opiksi ja ovathan ne johdattaneet taas uusien ovien luokse. Näin elämä meitä täällä kuljettaa ja kukaan ei voi koskaan täysin kontrolloida omaa elämäänsä, joten paljon jää myös "kohtalon" tai "sattuman" varaan.
    Viikkosi kuulosti vauhdikkaalta ja hauskaltakin, eikä vähiten kissaherran ansiosta ;) Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tultu taas paljon pohdiskeltua lähiaikoina ja osa niistä pohdinnoista päätyy tännekin. Ihania asuntohaaveita sinulla. Kanssasi täysin samaa mieltä, että elämässä on hyvä hyväksyä se, että kaikkea emme voi kontrolloida. Aina tulee sattumia ja sattumuksia, jotka onneksi tuovat elämään vivahteita, joita ei välttämättä olisi itse edes oivaltanut. Osa niistä saattaa tuntua aluksi pahaltakin, mutta ajan myötä ne yleensä muuttuvat kuitenkin merkitykselliseksi osaksi elämäämme. Kivaa viikkoa ja opiskeluintoa!

      Poista
  4. Kuten Ansku yllä toteaa, niin näitä sinun postauksia on ihan mahdottoman mukavaa lukea ja katsella kauniita kuvia. Mietin kanssa noita ovia, että niin se menee, ellei luovu jostain ei saa uutta tilalle. Itse olen tietyllä tapaa mukavuuden haluinen, vaikka tietyssä mielessä pidänkin hallituista muutoksista =). Ja se hiiri =D repesin kissapojan tempulla ihan täysillä =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis. Kyllä se kissapojan hiirijekku hieman minuakin nauratti. Onneksi ei kuitenkaan ollut kyseessä omat kenkäni ;-) Kivaa viikkoa!

      Poista