Tapahtui viikolla

Niin se kesäloma vain loppui ja mun arki alkoi. Lapset saivat olla vielä viime viikon lomalla ja olivatkin purjehdusleirillä ja purjehduskisoissa koko viikon. Nuorimmainen pääsi isovanhempien luokse mökille viikonlopuksi ravustamaan. Työviikkoni alkoi kahden yön Kööpenhaminan matkalla. Työpäivät olivat pitkiä, joten illalla ei ehtinyt kuin lenkille happea haukkaamaan ja syömään, sen jälkeen olikin jo aika vetää peittoa korville.

Lenkkeilin hotellin lähellä Islands Bryggen alueella. Tanskalainen rentous ja välitön elämäntapa näkyivät siellä ihan parhaimmillaan. Ihmiset istuivat maanantai ja tiistai iltoina  trendikkäiden ravintoloiden terasseilla syömässä. Heitä istui myös nurmikolla runsain määrin seurapelien, herkullisten eväskorien ja viinipullojen, koirien, lasten, mummujen ja  ystävien kanssa picnicillä. Toisella reunalla pelattiin rantalentistä, oli nyrkkeilytreenejä valmentajan johdolla, heiteltiin frisbeetä, lenkkeiltiin, tehtiin uimahyppyjä mereen ja opiskelijat lukivat kirjojaan, vuokrattiin kanootteja, oli maauimalaa meressä jne. Rannan suuntainen reilun kilometrin mittainen laituri oli täynnä ihmisiä nauttimassa kesäillasta. Rakennukset olivat vanhoja ja uudet rakennukset olivat saatu sopimaan joukkoon tanskalaisen taidokkaasti. Iloinen tanskalaisuus ei voinut olla tarttumatta! Hotellille palattuani join kupin teetä ja ihastelin pimenevää kaupunkia.

 

Kolmen päivän työmatkaa seurasi neljän päivän vapaa. Torstain vietin nuorimman tyttäreni kanssa, koska muut lapset olivat purjehduskuvioissa. Teimme pyöräretken, söimme lounaaksi hyviä kalaleipiä Suvisaariston kaupalla, kävimme uimassa, rakensimme hiekkalinnoja, keinuimme ja juttelimme. 

 

 

 

Illalla kävimme vielä pursiseurallamme erään mielenkiintoisen tapahtuman suunnittelukokouksessa. 

Perjantaina suuntasin Turkuun ja Ruissaloon lasten SM-purjehduskilpailuja seruraamaan ja kannustamaan. Vanhempien tehtävä tuntuu olevan: kannusta, kuljeta ja kustanna. 

 

 

Lapset asuivat Ruissalossa vanhassa talossa yhdessä muiden seuramme purjehtijoiden kanssa ja minä sain asua mieheni kanssa kaksin keskustassa hotellissa. 

 

Olin saanut eräältä työtoveriltani kullanarvoisen vinkin ruokapaikan suhteen meille kahdelle. Menimme mieheni kanssa perjantai iltana syömään Tintå -nimiseen paikkaan. Olimme molemmat iltaan hyvin tyytyväisiä. Ravintolan miljöö oli kodikas ja lämmin merellä vietetyn päivän jälkeen. Ruoka oli enemmän kuin loistavaa, sillä pidämme molemmat libanonilaisista ruuista, palvelu oli kerrassaan hurmaavaa, puhumattakaan luonnollisesti seurasta ;-) 

 

Päivät sujuivat kisojen parissa. Lauantaina meidät kutsuttiin paikallisen pursiseuran toimesta rantakalliolle kisojen jälkeen grillaamaan ja paistamaan lättyjä. Purjehdusvanhemmat ovat mukavaa väkeä ja meillä on heidän kanssaan aina oikein leppoisa tunnelma! Arvostan myös sitä, että seuramme vanhemmat ovat aina valmiita auttamaan toistensa lapsia ja pyrimme kannustamaan heitä kaikkia. Iloitsemme vilpittömästi myös toistemme lasten menestyksestä. Lämpimät onnittelut seuramme SM-kilpailujen voittajalle Jakob Eklundille myös tätä kautta! Lauantai iltana emme jaksaneet enää lähteä ulos syömään vaan tilasimme huonepalvelusta ruokaa huoneeseemme. Suuri nautinto sekin, syödä vaikka sängyssä, jos siltä tuntuu. 

 

Tässä kirjoittaessani huomaan, että olen viettänyt jokaisena päivänä viime viikolla aikaa meren rannalla, eri maissa ja kaupungeissa, mutta aina rannalla. Meri vetää minua jotenkin puoleensa. Lisäksi huomaan, että ensimmäinen arkiviikkoni on takana ja olen yhä hengissä. Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille!