Pääskysestä ei päivääkään

Vihdoin koitti se päivä, kun vene laskettiin veteen. Mastokin saatiin pystyyn ja puomin asennus oli vaiheessa. Mies oli kunniakkaasti hoitanut kylkien vahauksen ja pohjan maalauksen. Saavuin lasten ja eväskorin kanssa veneelle. 

 

Talven jälkeen on aina mukava tavata venetuttuja rannassa. Naapuri veneemme omistaja kommentoi, että tästä ne ongelmat taas alkavat. Hänellä oli polttoaine muuttunut valkoiseksi. Tarkoittanee käsittääkseni sitä, että tankkiin on päässyt vettä. Toinen venenaapurimme (innokas kilpapurjehtija) kertoi hankkineensa tälle kaudelle aurinkopaneelin. Vitsailimme, että sillä saa varmasti paljon lisää vauhtia. Eräs naapuri naureskeli: "Sommaren är kort och de mesta regnar bort". Valitettavan totta tuokin Suomen kesässä. Tänään helluntaina kuitenkin kaikki hyvin, joten pian vesille! 

Kiva on huomata se, että lasten kasvaessa heidän oleilunsa veneellä muuttuu yhä luontevammaksi. Poikani F. halusi osallistua mieheni kanssa puomin paikalleen asentamiseen. 

    

 Tyttäreni A. pesi kannen ja tankkasi veneen vesitankin ihan omatoimisesti.

 

 

Minulle jäi tehtäväksi purkaa astiat ja muut venetarvikkeet paikoilleen ja tyhjentää eväskori. 

Korttiakin ehdin pelata lasten kanssa ja mikä peli sen paremmin veneelle olisi sopinut kuin Kala.  

 

 Olemme monesti miettineet, että onko satamasta lähteminen vai sinne saapuminen mukavampaa. Tänään se oli ehdottomasti lähteminen! Köydet irti ja purjeet ylös ja suunta merelle. Purjehtimisessa parasta on se, että kun köydet on irrotettu olet jo perillä. Parasta on se oma rauha, mikä merellä syntyy! Se vapauden tunne, se yhteys luontoon ja oman perheen yhteenkuuluvuuden tunne! "Samassa veneessä tässä ollaan" -tunne. 

 

Satamasta lähdettyämme mieheni meni sisälle kajuuttaan nukkumaan, koska meillä oli eilen illalla ystävät kylässä ja hän oli herännyt aamulla aikaisin venettä vesille laskemaan. 

Luontaisesti meille syntyi hyvä työjärjestys tyttäreni A:n kanssa. Hän ohjasi venettä ja antoi minulle purjeen trimmausohjeita ja minä navigoin ja trimmasin purjeita. Uskomatonta, miten selkärangassa hänellä on veneen ohjaaminen. Kryssillä hän esim. ajaa venettä juuri oikeaan kulmaan, ilman, että hänen tarvitsee tarkistaa asiaa vindeksistä lainkaan. Hämmentävää on myös hänen kykynsä nähdä kryssillä todella kaukaa, pääsemmekö jollekkin merkille vai emme. Nämä taidot ovat näköjään optaripurjehduksessa opittuja! Navigointitaitonikin tuntuivat löytyvän talven jäljiltä. Meillä ei ole veneessä lainkaan karttaplotteria, sillä haluamme pitää yllä kartanlukutaitoamme.   

 

Tyttäreni ajoi veneen myös laituriin Stora Herrössä. Minä käytin vain hänen puolestaan kaasua, koska hänellä ei optarissa ole moottoria. Eikä hänellä ollut rantautuessakaan minkäänlaisia ongelmia.

 

Yritän elää myös veneellä ekologisemmin kuin aiemmin. Olen päättänyt olla käyttämättä kertakaäyttöastioita aina kun se on mahdollista. Tänään keksimme lasten kanssa, että laitamme jokaisen lasiin erivärisen litsinarun, jotta erotamme omat lasimme. Samalla voi kerrata solmut. Minun naruni oli housujeni värinen. 

Saaristokaupalta saa tätä loistavaa pastaa, jota voin suositella. Se on niin maukasta! Kaiken lisäksi se sopii veneelle hyvin, sillä sen keittoaika on vain 2-3 min.

Kyllä kesän ensimmäiset kahvit veneellä ovat aina niin maistuvat! Hyvin ansaitut ovat pitkän talven jälkeen myös lasillinen kuohuvaa ja mansikat! 

 

P.S. Kesän ensimmäiset pääskysetkin näimme laiturin alla pesimässä. Tyttäreni siitä riemastuneena, että hei se tarkoittaa sitä, että nyt on kesä. Silloin pitää mennä uimaan! Kasteltuaan varpaansa veteen, totesivat kuitenkin, että ehkä uiminen voi vielä hieman odottaa.