En tiedä kuinka pitkälle tervehtimisen historia kantaa. Käsittääkseni tervehtiminen on ollut kuitenkin tapa jo aikojen alussa. On nostettu kättä ylös tai kätelty, merkiksi siitä, että olen aseeton. Tervehtimisellä on alun perin ilmaistu että on tunnistanut toisen ja että on itse vaaraton. En tiedä missä nämä heimoveljet ovat silloin asuneet, kun eivät vieläkään ole päässeet tervehtimisen makuun.
Kulttuurierotkaan eivät selitä tätä täysin tervehtimättä saapumista. Olen ymmärtänyt, että eri kulttuureissa tervehtimisen fyysisyys vaihtelee. Kaikkialla maailmassa kuitenkin tervehditään; nyökäten, halaten, suudellen tai kätellen. Suomessa se näköjään on mahdollista tehdä myös katsomalla vastakkaista nurkkaa tai omia kenkiä, köyristymällä huonoon ryhtiin ja hiippailemalla ohi.
Olisikohan meidän aika opetella tervehtimään kanssaihmisiämme, ennen kuin lähdemme omista luolistamme Eurooppaa tai muuta maailmaa valloittamaan? Muuten meitä saatetaan pitää ulkomailla hieman outona kansana! Yksinkertainen tervehtiminen vaatii vain katsekontaktin, mahdollisesti hymyn ja pienen suunliikkeen äänen tuottamiseksi. Kannattaa aloittaa tuo katsekontaktin luominen vaikka ihan lähipiirissä tuttujen kesken ja laajentaa siitä sitten esim. kyläkaupalle. Hymyä voi harjoitella ensin peilin edessä ja sitten muiden ihmisten seurassa. Saatuaan nämä kaksi haasteellista vaihetta hallintaa yhtäaikaisesti voi siirtyä äänen tuottamiseen. Taito on hyödyllinen siinäkin mielessä, että samalla kaavalla voi myös poistua tilasta. "Kiitos ja hei" sanoin.
Antoisia kohtaamisia uusien pelottavien ihmisten parissa!
"Om du möter en människa utan leende, ge henne ett av dina!"
Kuulostaa oudolta, mutta NIIN totta!! Uskomatonta, mutta totta :)!!
VastaaPoista