katkeransuloinen Geneve

Palasin eilen vuorokauden matkalta Genevestä. Tämä kaupunki on aina aiheuttanut minussa voimakkaita tunteita. Se on minulle katkeransuloinen kaupunki. Se on yhdistelmä pohjoismaalaista tarkkuutta, täsmällisyyttä, siisteyttä ja järjestystä. Samalla se onnistuu hurmaamaan etelä-eurooppalaisella latinalaisvaikutteellaan. Se on rappioromantiikkaa, rakastamaani ranskalaista ruokakulttuuria ja ranskan kieltä. Siellä yhdistyy sielunmaisemani alppien lumihuippuiset vuoret horisontissa samalla kuin Lac Leman järvi aukeaa syliini. Tuoksuu merelle, lokit kirkuvat, aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät onnellisen näköisenä. Se saa minut aina pysähtymään; miettimään asuinpaikkaamme. Asuessani ranskan alpeilla yhden pitkän talven, kävin Genevessä lentokentällä viikoittain. Kuinka olenkaan kaivannut sinua Geneve! Miksi minun pitää jättää sinut taas? 

 

 

 

Saanhan haaveilla hetken? Näkisin niin itseni tämän talon parvekkeella keltaisen markiisin alla hiihtopäivän jälkeen kädessäni lasillinen väriin sopivaa kuohuvaa (Veuve Clicquot) katsellen järvelle ;-) 

 

 

    YK:n edustalla.  Free Tibet. 

 

 

 

    Mahdollinen kotioveni Genevessä. 

 

 

    Tässä normaali koiranulkoilutus reittini ja koiratuttuja. 

    Lähikuppilani, jossa poikkeaisin lounaalla. 

    St. Pierre katedraali, jonka rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1160.

 

 

    

Ja sitten heräsin. Se olikin vain un belle journée à Genève. Yksi kaunis muisto, yksi hauska päivä elämästäni. Jos tänään minulle tarjottaisiin mielenkiintoista työtä Genevestä, en empisi hetkeäkään, kun perheemme olisi muutokuorman kanssa matkalla Geneveen.

Onneksi tänään lämmin kevät aurinko helli meitä ja saimme ulkoilla koko perheen voimin! Sitä paitsi, kyllä meri on aina meri. Genevessä on vain "vaivainen" järvi.  

Hyvää viikonloppua!