Minustako viherpiipertäjä?

Puhuessani kerran miehelleni uusista vihreistä arvoistani hän naurahti ja luokitteli minut lähinnä eko-ökyksi. Uskokaa tai älkää olen muuttunut, ainakin vähän. En koe olevani mikään kierrätysnatsi, rastamyssy ei heilu kulkiessani päässäni enkä valmista perunanuijalla hernemössöä ruuaksi. Uskon, että ekologinen ajattelu on mahdollista, vaikka ei olisikaan täydellinen viherpiipertäjä tai vihreän talouden kannattaja ;-) Eräs uuden vuoden lupaukseni oli: Kuluta vähemmän, kierrätä enemmän. Olen onnistunut tässä lupauksessani mielestäni suhteellisen hyvin. Ruuan lisäksi olen ostanut tänä vuonna vain muutamia välttämättömiä vaatekappaleita, nekin lähinnä urheilua varten. Nykyisin inhoan kaupoissa kiertelyä. Lähden paljon mielummin vapaa-aikanani esim. urheilemaan ja ulkoilemaan kuin kauppoihin. Lisäksi useimmat nopeasti innostuksen vallassa tehdyt hankinnat ovat sellaisia, jotka viikon parin kuluttua palauttaisi kauppaan, mikäli se olisi mahdollista. Miksi siis kerätä lisää tavaraa kaappeihin vain tyydyttääkseen hetkellistä ostamisen iloa? 

Luin Hesarista miehestä, joka vei koko omaisuutensa konttiin ja haki sieltä yhden tavaran päivässä. Nähdäkseen mitkä tavarat hän todella tarvitsee. Tämä ratkaisu oli minulle mahdoton toteuttaa. Lähdin mukaan projektiin, jossa luovutaan yhdestä tavarasta päivässä. Mikäli hankkii päivän aikana jotakin, tulee luopua kahdesta tavarasta. Ette uskokaan miten paljon meille tarpeetonta tavaraa on lähtenyt kierrätykseen! 

Olen aina ollut kuluttajana sellainen, joka mielummin hankkii laadukasta ja ajatonta vähän, kuin muodikasta kertakäyttötavaraa paljon. Oletteko muuten kuulleet, että naisten vaatekaapin vaatteista vain 20% on sellaisia, joita käytetään 80% ajasta. Lisäksi olen törmännyt projektiin, jossa vaatekaappi karsitaan 33 vaatekappaleeseen aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Ajatus houkuttaa minua valtavasti. Minulla ainakin on tapana ottaa sieltä kaapista aina niitä tiettyjä lempivaatteita. Entä jos vaatekaapissa olisi vain harvat ja valitut lempivaatteet, jotka sopisivat toisiinsa. Niistä saisi erilaisia kauniita yhdistelmiä keskenään. Kaapissa ei olisi siis mitään sellaista, mitä ei juurikaan pueta päälle. Nämä lempivaatteet olisivat kaikki laadukkaita, joita hyvin huoltamalla voisi käyttää pitkään. Eikö tämä olisi hyvin ekologista? Minun ei silti tarvisi olla tyyliltäni hippi. 

 
Luin hiljattain nämä kaksi kirjaa. Suosittelen niitä kaikille. Molemmat ovat erittäin ajatuksia herättäviä. Etenkin Colin Beavanin Ekovuosi Manhattanilla on hauskasti kirjoitettu, mutta silti täynnä asiaa. Se sai minut miettimään mm. ruuan heittämistä roskiin. Yksi uuden vuoden lupaukseni koski tätä. Yritän käyttää ostamani ruuan, enkä rasita sillä ympäristöämme heittämällä sitä pois. "Sille on syynsä, miksei roskasäkkejä tehdä läpinäkyvästä muovista." En kuvittele pelastavani maailmaa näillä omilla pienillä ekoteoillani, mutta jokainen ekologinen ajatus ja teko on yhden askeleen oikeaan suuntaan. Suuntaan, jossa voimme itse paremmin ja lastemme tulevaisuus tällä maapallolla on hieman valoisampi. Suuntaan, jossa keskitymme elämämme tärkeimpiin asioihin kaiken materiaalisen mammonan haalimisen sijaan. Olen päässyt pisteeseen, jossa jokainen kaunis hetki ja sana on minulle monin verroin arvokkaampi, kuin mikään rahalla hankittava tuote tai esine. "Kun vedän viimeisen henkäyksen, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?"