Tunne vapaudesta

Tänään oli pakkanen hellittänyt ja aurinko paistoi. Lähdin mieheni kanssa kävelylle jäälle. Kävely meren jäällä on yksi elämän suurimpia ilonaiheita. Voi sitä vapauden tunnetta, kun kävelen koskemattomassa lumessa kohti aurinkoa ja meren selkää! Hengitän raitista ilmaa ja tuuli suhisee korvissa. Uskomatonta, mutta ensimmäisen kerran tänä talvena tunsin jo auringon lämmittävän kasvojani. Kävelimme läheiseen saareen katsomaan kuinka pursiseuramme uusi rakennustyömaa edistyy. Hyvältä näytti, rakennuksesta tulee upea ja uusi laiturikin oli jo paikallaan. Kyllä siellä kelpaa taas kesällä purjehduskisoja järjestää. Tuskin maltan odottaa!

Mietiskelin siinä kävellessäni, että yksi asia mitä arvostan todella suuresti Suomessa on juuri meri ja saaristo. Miten mereen aina liitty tuo vapauden tunne, ajatus siitä, että se jatkuu maailman ääriin. Olen onnellinen, että saan asua täällä saaristossa!

Purjehduskisoista puheen ollen halailin juuri vanhimman tyttäreni tuossa ovella. Hän lähtee tänään Espanjaan reilun viikon matkalle purjehdusleirille ja -kisoihin. Siitä se meidän perheemme tämän vuoden purjehduskausi lähtee liikkeelle. Vuoden ensimmäiset purjehdukset!