Kiitos ja anteeksi ne kaksi pientä tärkeää sanaa! Olin tänään aamulla mieheni kanssa lenkillä, esimmäisen kerran tänä vuonna. Sää oli harmaa, mutta tunsin jo kevättä ilmassa. Ihanan virkistävä lenkki! Muistinko kiittää häntä seurasta? Kiitos! Heitin tyttäreni kaverin luokse. Toivon, että hän olisi kiittänyt minua siitä, ellen olisi ollut puhelimessa vakuutusyhtiön kanssa pihaan saapuessamme. Pidin töissä palvelukoulutusta. Työtoverini kiittivät minua antoisasta valmennuksesta. Se tuntui hyvältä! Puhuimme työkavereiden kanssa siitä, miten kiitos edesauttaa meitä tekemään parhaamme. Se auttaa meitä jaksamaan ja se kannustaa! Päätimme tästä lähtien kiitellä toisiamme enemmän! Kiitos on tapa ilmaista, että arvostamme.
Aina asiat eivät suju ihan kiitettävällä tavalla. Olin unohtanut huomiset kummipoikani syntymäpäiväkutsut ja olin kutsunut meille kotiin ystäviä kylään. Olen todella pahoillani! Anteeksi! Luulen, että he ymmärsivät. Ainakin he kutsuivat minut sunnuntaina kotiinsa käymään. Asiat menevät joskus pieleen tai saatamme loukata toisia tahtomattamme tai tarkoituksella. Toisinaan tulee pieniä virheitä, joudut odottamaan, tönäiset vahingossa ohikulkiessasi toista, et huomaa pitää ovea auki takanasi kävelevälle. Toivoisin kuulevani anteeksi sanan useammin! Onko kauniimpaa sanaa kuin anteeksi, silloin kun se tulee sydämestä? Miksi se on niin vaikeata? Onko se liian iso sana käytettäväksi pienemmissä tilanteissa? Monesti silloin kuulee anteeksi sanan sijaan sanan oho.
Kiitos, että jaksoit lukea tämän! Kiitos miehelleni saamistani ruusuista tänään! (Anteeksi jos tämä vihjailu loukkasi). Kiitos, että olet olemassa! Kiitos lapsilleni, sillä ilman sanaharkkaanne minulla ei olisi kenelle opettaa anteeksi sanan käyttöä!
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti