Katin helppo moussaka

Tämä moussaka ohje on maailman helpoin ja erittäin maukas! Olen saanut ohjeen eräältä työkaveriltani. Pidän ruokaohjeista, jotka eivät ole turhan monimutkaisia ja joissa käytetään puhtaita raaka-aineita. Hyvä ruoka, parempi mieli! Tämä pitää ehdottomasti paikkansa!   

                                               Munakoiso on suurta herkkuani.

Aineet: 

kaksi munakoisia
1/2 kesäkurpitsaa tai n. 6 perunaa (voi laittaa myös molempia) 

1 purkki tomaattimurskaa
mustapippuria
yrttimausteita
400g jauhelihaa

Koskenlaskija sulatejuusto
maitoa
(fetajuustoa)

juustoraastetta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele uunivuoka. 

1. Kuori, siivuta ja itketä munakoiso. Kuori ja siivuta myös perunat ja siivuta kesäkurpitsa.

2. Paista jauheliha ja lisää tomaattimurska ja mausteet. Minulla ei ollut tomaattimurskaa, joten pilkoin tomaatteja ja lisäsin tilkan ketsuppia joukkoon.

3. Sulata Koskenlaskija juusto muutamaan desiin maitoa miedolla lämmöllä. Sekoita koko   
ajan. Jos sinulla sattuu jääkaapissa olemaan fetajuustoa, voi sitäkin tähän lisätä.

4. Lado ainekset kerroksittain vuokaan, lisää päälle juustoraastetta esim. parmesaania ja laita uuniin. Paistuvat noin 30 min. 

5. Nauti. Tämän kanssa sopii erittäin hyvin lasillinen punaviiniä. 

P.S. Ohje on niin helppo, että kun olin aloittanut tämän valmistamisen ja jouduinkin päivystykseltä töihin, mieheni osasi tehdä sen valmiiksi. Ja kyllä se maistuikin hyvältä, kun pitkän päivän päätteeksi palasin kotiin. 

Hyvää lauantaita! 
 

 

Sen seitsemän sessua

Kävin tänään kälyni ja nuorimman tyttäreni kanssa Löytökoiralauantai tapahtumassa. Ensinnäkin todella hienoa, että Alppilan kirkko on antanut tilansa tilaisuuden käyttöön! 
Toiseksi ei voi kun ihmetellä ihmisten suhdetta eläimiin. Kuulin niin monta surullista tarinaa, että tässä on kyllä nieleskelemistä pitkäksi aikaa. Kolmanneksi ihailen suuresti ihmisiä, jotka ovat näissä yhdistyksissä töissä ja jaksavat uskoa parempaan. Minusta on todella ylevää, että he pyyteettä omistavat aikaansa näiden eläinparkojen hyväksi. Haluaisin olla mukana auttamassa. En pystyisi ottamaan tilapäissijoitukseen eläintä, koska en milloinkaan voisi luopua siitä. En myöskään kestäisi pelastaa näitä eläimiä julmista alkutilanteista, sillä saattaisin siinä samalla vahingossa syyllistyä laittomuuksiin eläimiä kaltoin kohdelleiden ihmisten suhteen. Saattaisin myös itse menettää mielenterveyteni, kokiessani olevani täysin mahdottoman tilanteen edessä kaikkien maailman surkeiden eläinten pelastamisen edessä.
Ehkä me kuitenkin voisimme tarjota rakastavan loppuelämän kodin edes yhdelle....

Tänään panoksemme oli arpojen ostamista ja kannatusmielessä yhdistysten tuotteiden hankkimista. 

 

 

Ihmisen voi mielestäni määritellä hyvin pitkälle hänen suhteestaan ja asenteestaan eläimiin. 

En voi ymmärtää esim. tapausta jossa 5kk vanha ihana terve koira oli viety lopetettavaksi. Miten kukaan voi pitää koiranpentua itsellään useita kuukausia ja vielä sen jälkeen viedä terveen nuoren koiran lopetettavaksi? Tekisi mieleni kommentoida tässä jotakin, mutta yritän hillitä itseni. Onneksi tässä tapauksessa eläinlääkäri oli soittanut yhdistykseen ja koira oli siirtynyt heidän haltuunsa. Nyt tämä ihanuus etsi silmät suurina ja häntä heiluen uutta kotia. 

 

 

Jotta tämä postaus ei olisi aivan surullinen, niin tapahtumassa järjestettiin myös nakkimestaruus. Aivan oikein koirien nakkirata, siis kisa, jossa koirat saivat syödä radaltaan nakinpaloja. Nopeiten radan selvittänyt oli voittaja ja osallistumismaksu meni luonnollisesti yhdistysten hyväksi. 

 

Tutustukaa http://kodittomat.info/ tai http://www.hesy.fi/ tai http://kyproskoirat.fi/ tai http://www.elamakoirille.fi/ tai http://www.pelastetaankoirat.com/. Yhdistyksiä on monia, mutta nämä nyt tulivat aivan ensimmäisenä mieleeni. 

Jos, et voi tarjota kotia koiralle / kissalle niin taloudellinen apu, vaikka pienikin on aina askel eteenpäin! Lisäksi esim. Hesy ottaa vastaan mielellään vanhoja peittoja ja pyyhkeitä. 

Karvaisia haleja lauantaille! 

 

Onnea ja objektiivi

Vietin syntymäpäivääni alkuviikosta tai sanotaanko, että vanhenin alkuviikosta. Aloitin merkkipäiväni heräämällä klo 3.15 lähteäkseni töihin. Sellaisen aamuherätyksen jälkeen, kun katsoo iltapäivällä peiliin, luulee muuten oikeasti vanhentuneensa enemmän kuin vuoden. Ilman peiliin katsomistakin tunne on kuin satavuotiaalla. Etenkin, kun jatkaa tätä samaa kolme päivää peräkkäin ja se kolmas aamu on syntymäpäivä. Niin, että hyvää yötä ja huomenta ja onnea vaan! 

 

Kotiin päästyäni vaivuin päiväunille aurinkotuoliin. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin nukkua hieman viileällä säällä auringossa ulkona lämpöisen peiton alla. 

Perheeni saapui hetkeä myöhemmin laulaen onnitteluja. Poikani ehdotuksesta he olivat hankkineet minulle uuden objektiivin kameraani. Niin ja tietysti suklaata! Syntymäpäivä ei voisi olla täydellinen ilman suklaata. (Pätee kyllä kaikkiin päiviin.) 

 

Tänään oli viikon ensimmäinen vapaapäivä, joten lähdin fillarilenkille kameran ja uuden objektiivin kanssa. 

 Olen ihastellut auton ikkunasta työmatkoillani tällä viikolla kukkaniittyä, jonne suuntasin tänään harjoituskuvauksiin. 

 

 

 

Ehkä innostuin hieman liikaakin kuvaamaan näitä kukkia, mutta upeita olivat. Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua! 

 

  

Kokoonnutaan pöydän ympärille eli viikonlopun kuulumisia

Lauantain hulinaa: 

Olimme kutsuneet rakkaat ystävämme meille istumaan iltaa lauantaina. Innostuin vieraiden saapumisesta niin, että päivä kuluikin järjestellessä kotia, kokkaillessa ja siivotessa.

  

 

Poikani tekemä kannu ja kulho löysivät uuden paikan keittiön saarekkeelta. Sain kukkakimpun ystävältäni, kun poikkesin hänen sisustusliikkeessään (Hollyanna) hankkimassa uudet farkkutabletit. Hän keräsi tämän hurmaavan kimpun minulle pihastaan! Olin saanut päähäni, että näin syyskuun lähestyessä pitää kattauksessa olla sinistä ja oranssia. Se sopi mielestäni hyvin menun sadonkorjuuteemaan, päättyvään kesään sekä alkavaan syksyyn.  

 

 

Ilta meni nopeasti ja juttua riitti. Saimme nauraa taas kesän tapahtumille ja vähän muillekin jutuille.

 Aamullakin vielä hymyillytti. Ystävien ajatteleminen tekee päivästä iloisen! 

Olen kiitollinen kaikista antoisista hetkistä heidän kanssaan, voi veljet miten huipputyyppejä he ovatkaan! 

 

Muistutus itselleni: ystäviä pitäisi tavata useammin! 

Sunnuntain rauhaa: 

Nukuin pitkään ja venyttelin sängyssä kaikessa rauhassa, kuin kissa konsanaan. 

 

Mieheni ja poikani olivat jo lähteneet purjehduskisoihin. 

Me "tytöt" nautimme yhdessä rauhallista villasukka sunnuntaita ja brunssin. 

Laitoin paljon kynttilöitä palamaan ja leivoin sämpylöitä. Vesisade ei haitannut lainkaan, kun uunista leijaili huumaava, lämmin, tuoreen sämpylän tuoksu. 

 

 

 Ihastelin näitä lyhtyjä, joita sain eilisiltä vierailta tuliaiseksi. Ne ovat Roomlightin maahantuomat ja mielestäni kauniimpia ei voisi olla!  

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä oli nautinnollista istua "tyttöjen" kanssa rauhassa brunssilla ja kikatella.  Uppomunia, tuoreita sämpylöitä, juustoa, tuorepuristettua mehua ja hedelmiä. Yksinkertaista ja nautinnollista.

Iltapäivällä sääkin selkeni kuin tilauksesta ja pääsin vielä iltalenkille mieheni kanssa. 

En tiedä mistä onnellisuus koostuu, mutta tekisi mieleni tämän viikonlopun perusteella väittää, että ystävistä, perheestä, hyvistä yöunista, liikunnasta, kiireettömyydestä ja ennen kaikkea yhdessä ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä. 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!  

  

Henkinen kankkunen

Oletteko te muut koskaan huomanneet, että esimerkiksi oikein onnistuneelta lomamatkalta palattuanne iskee jonkinlainen henkinen kankkunen? Se on sellainen tylsämielisyyden tila, jossa oikein mikään ei maistu miltään. Se on sellainen normaalista poikkeava tunne, että mikään ei oikein innosta. Sitä ei oikein tiedä mihin ryhtyisi ja mitään ei saa aikaiseksi ja väsyttää. Olen kärsinyt alkuviikon tästä henkisestä kankkusesta. Luulen, että se johtuu viime viikonlopusta ja hiljaa hiipivästä kesän päättymisestä. Viime viikonloppu oli niin lähellä täydellistä viikonloppua kuin se vaan saattaa ja kesäkin on ollut ilmojen puolesta ja muutenkin aika huippu! 

Lauantaina meidät oli kutsuttu ystäviemme purjeveneelle. Teemana oli mennä seuraamaan lastemme purjehduskisoja, jotka järjestettiin Rysäkarin edustalla. Lähdimme liikkeelle heti aamusta ja veneelle päästyämme meille tarjottiin lasilliset kuohuviiniä tuoremehun kera eli Mimosat. Aurinko paistoi taas täydeltä terältä, joten päivä ei olisi paremmin voinut alkaa! 
Päivä joka alkaa kuohuviinillä ei voi epäonnistua. 

 

 

 

   Perille päästyämme laitoimme veneen ankkuriin, seurasimme kisoja, juttelimme, söimme lounasta ja yksinkertaisesti nautimme tästäkin loppukesän upeasta päivästä! 

Illaksi meidät oli kutsuttu toisille ystävillemme saareen kylään. Hyppäsimme siis purjeveneeltä suoraan kumiveneeseen ja ajelimme illalliselle saareen Espoon edustalle. 

Tämä kesäkeittiö on aivan hurmaava ja ihanalla paikalla. Älkää antako meidän perheen ja toisen perheen hassun parijonon laiturin päässä haitata kokonaisuutta. 

 

 Hetki ennen kuin neljäntoista hengen seurueemme siirtyy tähän nauttimaan illallista. 

 

Upea ilta sai täydellisen päätöksen, kun jälkiruuan aikaan iloinen puheensorina katkesi ja taivaanrannasta alkoi näkyä ilotulitusta! Näky oli kuin kuohuva samppanja! Nämä ovat niitä päiviä ja hetkiä, jotka jäävät elämään muistoihimme. 

 

Kun illan päätteeksi ajelimme pilkkopimeässä, puolikuun valossa oman perheen kanssa kumiveneellä kotiin, niin ei voinut kuin huokaista syvään -onnesta! 

Hyvää ja energistä viikkoa!