Kyllä maalla on mukavaa!

Asuimme Punavuoressa, kunnes päätimme mieheni kanssa muuttaa tänne maalle Espooseen. Pelotti, että miten täällä periferiassa saattaisi viihtyä. Halusimme kuitenkin oman pihan ja lisää tilaa. Ajattelimme, että mikäli emme viihtyisi täällä voisimme muuttaa takaisin kaupunkiin. Nyt muutosta on kahdeksantoista vuotta. Tämä uusi kotimme on neljäs asuntomme täällä Espoossa. Mikä täällä maalla sitten on niin mukavaa? 

Naapurit häiritsevät varsin harvoin. Me emme juurikaan häiritse naapureita, eikä sitä tarvitse miettiä. Yksityisyys on taattu. 

Se, että voi laittaa ja syödä ruokaa ulkona. 

Se, että voi aamulla juoda aamukahvit ulkona tukka takussa paljain jaloin. Se, että voi kerätä mustikoita suoraan luonnosta jogurttiinsa. 

Se, että pihassa voi kasvattaa yrttejä, marjoja ja omenia. 

Se, että voi kylpytakki päällä illalla kävellä läheiselle rannalle iltaunnille. Se, että on yhteys luontoon ja tilaa olla ja hengittää. Se, että voi seurata kasveja ja eläimiä.   

Se, että voit astua saunasta ulos vilvoittelemaan tai talvella tehdä muutaman lumienkelin. Voi nukkua päiväunet riippumatossa tai aurinkotuolissa. Lapset voivat pelata palloa, hyppiä trampoliinilla tai rakennella majoja metsään. 

Se, että kantakuppilassa on harvoin jonoja ulos asti. 

Se, että voit istua iltaa nuotion ääressä ja tunnelmoida. 

Se, että kissapoika saa saalistaa vapaasti ulkona. 

Elämän pieniä päivittäisiä asioita, joiden vuoksi viihdymme täällä maalla. 

Hyvää viikkoa! 

All you need is less!

Elämä on mielenkiintoinen seikkailu. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän sitä miettii onko käyttänyt elämänsä oikein. Onko keskittynyt asioihin, joita pitää tärkeänä. Onko tehnyt valintansa kuunnellen omaa sydäntään vai onko ulkopuolelta asetetut odotukset ohjanneet päätöksiäsi. Kaikki me kai omalla tavallamme tavoittelemme elämässämme onnellisuutta. Mitä se onni sitten oikein on? Luulenpa, että se saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan. En usko, että se tulee ajautumalla oravanpyörään ja haalimalla enemmän materiaa. Yleensä enemmän tarkoittaa myös enemmän työtä ja enemmän huolehdittavaa ja vähemmän vapautta ja vapaa-aikaa. Miksi ajautua oravanpyörään, jos kaikki onnen osatekijät jo löytyvät elämästämme, kun oikeasti pysähdymme miettimään!  

Olen lähiaikoina lukenut kaksi kirjaa, jotka ovat vahvistaneet omaa ajatusmalliani. Toinen kirja on "Ekovuosi Manhattanilla" ja toinen kirja on "Erilainen ote omaan talouteen". 

Olen pääsemässä elämässäni vaiheeseen downshifting, leppoistaminen tai elämän kohtuullistaminen. Aatteen tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä kulutusta ja työntekoa. Olen vähentänyt kotona myös merkittävästi tavaraa ja se on todella vapauttavaa! Pyrin siihen, että kaapeissani olisi vain tavaraa, jota käytän viikoittain vähintään kuukausittain tai tavaraa, jolla on minulle suuri tunnearvo. Ostan laadukkaita ajattomia tuotteita ja hoidan niitä hyvin. Murehdin tulevaisuuden jätevuoria. En halua olla mukana kasvattamassa niitä turhaan. 

Downshifting tavoitteet: 

Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen sekä loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä unettomuuteen. Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Ihmiselle keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha.  

All you need is less!

Myötätuulessa

Voi ihanuus, kyllä meitä nyt hemmotellaan näillä upeilla kesäsäillä! Mieheni alkoi eilen  ehdottelemaan koko perheen purjehduskilpailuun osallistumista eli seuramme Pentala Runt kilpailua. Sää näytti niin upealta, että päätin luopua talon laittelusta ja tarttua tarjoukseen. Lapsia emme vesille tänään saaneet, sillä he viettävät siellä koko viikon purjehdusleirillä ja SM-kisoissa.  Päättivät pitää vesivapaan päivän. 

Pentala Runt kilpailu on aina ollut mieleeni, sillä se on takaa-ajokilpailu. Normaalista LYS-kilpailusta poiketen lähtö tapahtuu porrastetusti (ottaen huomioon veneen LYS-luku). Näin ollen maaliintulo on erityisen jännittävä, sillä se, joka ylittää ensimmäisenä maalilinjan on voittaja. Erilaisten veneiden ominaisuudet on huomioitu etukäteen lähetysjärjestyksessä ja lähetysajoissa. 

Aurinkoa ja lämpöä riitti ja tuultakin juuri sopivasti, että saimme matkavauhdin pysymään reilussa kuudessa solmussa. 

Kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun on perhepurjehtinut kolmen pienen lapsen kanssa, on oikeastaan aika luksusta päästä kaksin päiväpurjehdukselle. 

On jännä seurata edessä purjehtivia ja sitä, että saisiko heidät kiinni. Toisaalta pitää kurkkia taakse, että eiväthän he lähesty meitä. 

Kisan jälkeen ravintola Pavenin lohikeitto maistui taivaalliselta.  

Eikä me nyt aivan turhaan sinne kisaan menneet. Kolmas sija ja mukit kotiinviemisiksi ;-) 

Saimme sitten polleina esitellä niitä lapsille kotona. 

Purjehtimaan?

Hei sinä joka tunnet purjehduksen pääperiaatteet ja haluaisit kokeilla kilpapurjehdusta naismiehistöllä.  Nyt sinulla on elämäsi tilaisuus osallistua ESF:n Lady Sail tapahtumaan 23.8. lauantaina klo 10.00!  Viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.8. Sinulla ei tarvitse olla omaa venettä. Kilpailu käydään 606-veneillä. Tarvittaessa saat kokeneen kipparin ja veneen, mikäli haluat osallistua miehistön jäsenenä. Voit myös kasata kaveriporukasta oman miehistön tai osan siitä. 

Ilmoittautumaan pääset tästä: http://www.esbosegelforening.fi/kappseglingar/oppna-tavlingar/20-kappseglingar/pna-kappseglingar/715-esf-lady-sail-2014

Järjestimme viikolla kolmipäiväisen ESF Lady Sail Clinic tapahtuman, jossa osallistujat saivat oppia 606-veneellä purjehtimisesta. Tässä muutamia kuvia siitä tapahtumasta. 

Minun lisäkseni pursiseuramme kolme naista innostuimme organisoimaan tapahtumia naisille. Lapsille, nuorille ja miehille niitä tuntui jo olevan ennestään. Kuvassa yksi "nainen", joka on aina innokkaasti osallistunut suunnittelukokouksiimme.

Onnistuneen päivän jälkeen on helppo hymyillä. 

Tervetuloa mukaan! 

Jätelavalta aarteita

Olen aina ihmetellyt miten sisustuslehdissä ja kaikkialla muualla kerrotaan, että aarteita löytyi roskalavalta. Minulle ei ole osunut sellaista roskalavaa eteeni. Kunnes täällä uudessa kodissani talon vanhat asukkaat tyhjensivät varastojaan roskalavalle. Pelastettavaa olisi ollut paljon enemmänkin, mutta en kehdannut siellä kyttäillä haukkana vieressä. Onnistuin kuitenkin pelastamaan yhden vanhan penkin ja tuolin sekä naulakon. Myöhemmin poimin jätelavalta vielä vanhan tilanjakajan. 

Tuoli ja penkki pääsevät kesähuoneeseemme, jossa haaveilen kynttilän valossa istuvani kylmenevinä syysiltoina punaviinilasini kanssa tai jossa juon aamukahvia aikaisin keväällä. 

Haaveissani istumme siellä myös iltaa ystävien kanssa. Saa nähdä käykö näin! Kesähuone on toivottavasti pakopaikka talosta myös lapsille, silloin, kun haluaa olla kaverin kanssa kahden tai isommalla porukalla omassa rauhassa. 

Penkki on tarinan mukaan ollut tässä saaristolaistalossa vuodesta 1939 (siis alusta lähtien). Se on selvästi tehty mittojen mukaan eteiseen. Onkohan siihen aikaan kengät jätetty ulos, sillä penkin alle ei mahdu kenkiä? 

Naulakon paikka ei ole vielä vahvistunut. Saa nähdä minne se löytää paikkansa täällä. Naulakon koukut ovat ajansaatossa ruostuneet, enkä haluaisi vaihtaa niitä uusiin, jotta naulakon tunnelma ei kärsi. Toisaalta mikäli naulakkoa aikoisi käyttää on ruostuneet koukut hieman riski esim. vaaleiden takkien kanssa.

Tilanjakajan aion maalata ja asennan siihen uudet kankaat. Olen luvannut sen pojalleni sängyn viereen näkösuojaksi. Kuten huomaatte projekteja täällä riittää, eikä aika tule pitkäksi!

Huomaan muuttuvani päivä päivältä enemmän ekoihmiseksi. Vielä en voi tituleerata itseäni aivan vuoden ekoihmiseksi, mutta mitäs sanotte siitä, että kuivurin sijaan olen kuivattanut pyykkiä narulla ulkona tai siitä, että ruoho leikataan sähköleikkurilla (ekologisempi kuulemma kuin kakstahtikoneet). No ymmärrän kyllä, että vielä ekologisempi olisi käsikäyttöinen leikkuri, mutta rajansa kaikella. 

Toimeliain terveisin, Nora  

Kesäilta kuin maitoa

Voi ihanuus! Kesä parhaimmillaan, illalla vielä reilut 25 astetta lämpöä. Mikä on ihmisen istuessa aurinkotuolissa paljain varpain ja antaa leppeän tuulen hyväillä niskaa. Antaa ajatusten vaellella ja hengitellä kesän tuoksuja. Kuunnella kuin satakieli laulaa jossakin kauempana. Kerätä voimia syksyä ja talvea varten. Olla tässä hetkessä, tekemättä mitään, vaatimatta itseltään yhtään mitään. Olla vain ja nauttia -elää!  

Onneksi en siinä auringonlaskua seuratessani ja illan hämärtyessä tiennyt, että tuolini alla oli kissapojan kepponen minulle, nimittäin kuollut päästäinen. Asia selvisi minulle vasta seuraavana päivänä, kun aloin painepesurilla pesemään terassia. 

Rauhaisia kesäiltoja!