Tekemisenmeininki piste com

Tänään on tyttären vene viety kotimaan kauden ensimmäiselle purjehduskilpailu paikalle viikonloppua varten. Vesillä oli vietetty tämäkin päivä treenaillen. Viikonloppuna on ensimmäiset karsintakisat. Kahden karsintakisan perusteella selviää, ketkä suomalaiset nuoret edustavat Suomea tänä kesänä PM-kisoissa, ketkä sitten EM- ja MM-kisoissa. Näissä maisemissa vietän siis näillä näkymin äitienpäivääni. Anoppikin oli kysellyt mitä aiomme tehdä silloin. Vanhemmilleni vastasin, että emme pysty sitoutumaan mihinkään aikatauluun, koska kaikki riippuu taas tuulesta. 

P.S. Täällä muuten pidetään myös 606 purjehduskurssini vajaan neljän viikon kuluttua. 

 

 

 

"Vaan mitä ikinä teen

samal palolla sen teen

ollut kivinen tie

mut tiedät mun asenteen.

Taivaal pysyy mun tähtäin.

Aina suunta ylöspäin" 

Elastinen 

 

Purjehdusta varikolta käsin

Lasta odottaessani purjehdimme Kreikan saarilla. Yöt olivat kuumia ja nukuin veneen kannella kulhollinen jääpaloja vieressäni. Seuraavana kesänä purjehdimme lapsen kanssa Kreikan saaristossa. Lapsi opetteli kävelemään veneen kannella ja uimaan pelastusliivit päällä avomerellä. Sitä seuraavana kesänä olimme myyneet osuutemme Kreikan veneestämme ja ostaneet purjeveneen kotivesille. Purjehdimme lapsen kanssa. Hän istui sitloorassa kylpyammeessa ja uitti lelujaan, jos ei ollut kova myrsky. Turvallisuuden nimissä köytimme hänet auton turvaistuimeen ja veneen kaiteeseen kiinni, mikäli kallistuskulman vuoksi kylpyammeen vesi tyhjeni. Päiväuniakin nukuttiin turvaistuimessa, monesti kyllä sisällä salongissa. Mitä muuta tällaisesta lapsesta sitten voisi kasvaa, kuin intohimoinen purjehtija! Tällä kertaa vietimme pääsiäistä Italian Gardajärvellä. Purjehtijoita tässä kisassa oli n. 1200 henkeä ja veneluokka siis optimistijolla.

 

 

 

 

 

Kaikki kuvan pienet valkoiset pisteet vedessä ovat optimistijollia.

 

Varikkovanhempien tehtäviin kuuluu yleensä aamiaisen jälkeen lasten saattelu rantaan. Lomailusta ei siinä mielessä ole kyse, että rannassa pitää olla yleensä veneet rikattuna, purjehdusvalmiina siinä kahdeksan jälkeen. Muita tehtäviä on kilpailijoiden termospullojen täyttäminen lounaalla, varusteiden hankinta rikkoutuneiden tilalle, valmentajan kumiveneestä huolehtiminen (siinä riittää hommaa, enkä puhu pelkästä löpönhausta). Työtehtäviin sisältyy myös kaikenlainen pienten haavojen yms. paikkailu, veneiden nostelu ja kärrääminen sinne sun tänne. Hotellille unohtuneiden varusteiden kiireinen hakeminen jne. 

 

Saatuamme lapset vesille on aika huokaista. Nyt alkaa päivän rauhallinen hetki, joka kestää tuulesta riippuen muutamia tunteja tai useita tunteja. Päivän aikana ehtii käydä lounaalla, nauttia kahvit, poiketa muutamassa liikkeessä, käydä kävelyllä ja katsella ympärilleen. Purjehdusten päätyttyä iltapäivällä on kiire saada lapset suihkuun ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Illalla kokoonnumme monesti purjehtijaperheiden kanssa yhdessä yhden ison ruokapöydän ääreen nauttimaan ruuasta ja iloisesta suuresta "purjehtijaperheestä". 

 

Hotellimme sijaitsi Gardajärven pohjoispuolella, Riva del Gardassa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä oli kerrassaan valoittava perinteikäs suutariliike! Tässä liikkeessä hoidettiin normaalien suutarikorjausten lisäksi upeiden käsintehtyjen laukkujen ja muiden nahkatuotteiden valmistus ja myynti. 

 

 

 

 

Ajelimme katsomaan myös muutamia lähikyliä. Tässä kuvia kylästä nimeltään Arco. 

 

 

 

 

 

Taas on yksi viikko vietetty purjehduksen parissa ja on aika palata kouluun ja arkeen. Arrivederci Lago di Garda!

 

  Hyvää loppuviikkoa! 

 

 

 

   

Aurinko, kesä, purjehdus ja merituulet

 

Kesälomatoiveet on nyt jätetty työnantajalle. On aika haaveilla ja suunnitella kesälomaa. Kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jotka rakastavat myös lunta ja talvea. On kerrassaan ihanaa hiihtää jäällä auringon paistaessa, lasketella lumen pöllytessä tai kävellä metsässä lumen narskuessa jalkojen alla. Ihanaa on myös istua talviaamuna takan ääressä pohtien elämän menoa tai polttaa kynttilöitä illan hämärtyessä.

 

En pidä siitä, että lomat suunnitellaan liiaksi etukäteen. Haluan jättää tietyn vapauden muuttaa ajatuksia mielialan ja sään mukaan. Suomen kesässä huonointa on juuri tuo epävarma sää. Aurinkotakuuta kun ei tunneta. Suunnitelmissa olisi jokusen vuoden tauon jälkeen tehdä muutaman viikon mittainen Saaristomeren purjehdusreissu. Lasten ollessa pieniä purjehdimme joskus kuusikin viikkoa yhtäjaksoisesti. Ennen lastemme syntymää purjehdimme aina 2-3 viikkoa Välimerellä. Purjehduskesistä on paljon ihania muistoja! Muistan kuinka yhden Suomen purjehduskesän jälkeen olin valmis myymään asuntomme ja vaihtamaan veneemme isompaan, siirtämään sen Välimerelle ja jatkamaan elämäämme veneessä. Sitten lasten optimistijolla-harrastus varasti kesän viikonloput erilaisten kisojen muodossa. Tänä kesänä pidän peukkuja, että tyttäreni onnistuisi pääsemään Suomen EM-joukkueeseen. Ne kisat olisivat Unkarissa kesäkuussa. Jos hänet valitaan Suomen PM-joukkueeseen (kuten kahtena edellisenä vuonna) ovat kisat Ruotsissa keskellä suunniteltua lomaamme. Ei toivottavaa. 

 

Jos sää on suotuisa ei Suomen saaristoa voita mikään! Voisin luetella loputtomasti paikkoja jonne ehdottomasti haluan palata tänä kesänä. Osa kohteista on kerrassaan hurmaavia, osasta minulla on vain niin hauskoja muistoja, että haluan ehdottomasti käydä niissä. 

Tässä kohteista muutamia:

Södergrund on se syy, miksi olemme yhä jäseniä myös vanhassa veneseurassamme. Luonnonkaunis ulkosaari, nuotiopaikka rannalla, rauhaa.

Tammisaari, muistona maauimala vesisateessa ja hyvää ruokaa Knipanilla.

Hanko… ystäviä, ystäviä, naurua, sampanjapulloja, hyvää ruokaa rantamakasiineissa, lisää luettavaa veneelle divarista, pomppulinna lapsille aamulenkkeilyä rantaa pitkin. Syitä Hangossa viihtymiseen riittää. 
  

 

 

 

 

 

    

Helsingholmen, maailman parasta tuoretta kampelaa, valkoisella hevosella ratsastusta, show jonka järjestimme kerran koiramme kanssa, rantasauna, lettukestit pitkän pöydän ääressä, käärme joka livahti tyttäreni jaloista.

Naantali, koska lapset halusivat aina Muumimaailmaan. Muumimaailma taitaa tänä vuonna olla meille jo liian lapsellinen. 

Öröskär, ystäviemme oma saari. Telttasaunassa saunomista, uimista, kalastusta ja kalojen savustusta ja syömistä. Syvällisiä keskusteluja veneen kannellä viiniä nauttien tähtitaivaan alla, lasten nukkuessa onnellisena kajuutassa. Olisimme kai voineet jatkaa elämäämme tällä pienellä autiolla saarella loputtomiin…

Kasnäs, vuosittainen huoltosatama sadeilmalla, pyykinpesua, kylpylä lapsille, luontokeskus, ruokavarastojen tankkaus ja myrskyllä veneiden auttelu satamaan. Kasnäsin kesätorilla myydään loistavia villasukkia, joita pitää hamstrata talven varalle.

Högsåra, kärrynpyöriä hiekkarannalla, Farmor´s Cafeen hurmaava tunnelma toimii niin sateella kuin auringolla. Ruuat ja leivonnaiset vievät kielen mennessään.

Sandö… uimapaikka matkalla johonkin. 

Nauvo ja Hanko sushi, kun on syönyt saariston ruokia pitkään. Muistona melontaretkiä, konerikko, purjeilla rantautuminen myrskyssä ja L´Escalessa itsemme palkitseva herkullinen päivällinen sen jälkeen. Ne loistavat uunituoreet korvapuustit ja kahvit aamulla erään kylmän ja sateisen yön jälkeen.

Jurmo, ehkä Saaristomeren suurin suosikkini. Se ihana luonnonkaunis kävelyreitti vanhalle puukirkolle. Pyöreitä meren aaltojen hyväilemiä kiviä.

Aspö, aivan ihana vanha puukirkko on tälläkin saarella. Kaunista ja aitoa. 

Utö, muistan erään illan ystäviemme kanssa tällä saarella. Kitara soi ja laulu raikasi ja laiturilla pomppi suuren suuria sammakkoja.  

Jussarö, hyvä pysähdyspaikka matkalla Hangosta kotiin. Mahtava uimaranta saaren toisella reunalla. Ensiksi pitää kuitenkin kävellä saaristomeren karmeimpien talojen ohi. 

Maininnan arvoisia ovat ehdottomasti myös Österskär, Rödhamn, Maarianhamina ja Kökar. Mielelläni kävisin näissä uudelleen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti kesään sisältyisi toivomani loman lisäksi muutama omakin purjehduskilpailu lukuisten jännitettävien optimistikisojen jatkeeksi. 

 

 

    Tulkoon lämmin, aurinkoinen ja tuulinen purjehduskesä!