Kaikkihan alkoi siitä juurihoidosta

Viime viikolla kävin hampaan juurihoidossa. Ei siinä hampaassa mitään vaivoja ollut, mutta ilmeni röntgenkuvissa märkäpesäke hampaan juuressa. Siitä se kaikki sitten alkoi. Olen viikonlopun (huom. tunnollinen työntekijä) aikana käynyt läpi kivun, johon verrattuna synnytyskipukaan ei ole mitään, puolet kasvoista turvotuksen peitossa ja leukaluu kuin hakattu. Olen istunut saunanlauteilla löylykauhan varsi kiinni leuassani, koska lämpö tuntui helpottavan kipua, istunut sängynlaidalla ja itkenyt kipua. Olen lukenut yön susitunteina tarinoita netistä siitä miten ihmisiä Suomessakin kuolee hammaskomplikaatioihin. Netti on täynnä onnellisia sairastarinoita, jos vaivautuu perehtymään niihin ;-)  Minulla on aika hyvä mielikuvitus mitä sairauksiin tulee, mutta kyllä tuolta netistä aina lisäväriä hommaan löytyy. 

Harvinaisia tällaiset komplikaatiot ovat, alle 1% luokkaa kertoo hammaslääkärini. Toisaalta hänkin myöntää sen, että minua tuo minimaalisen pieni luku ei lohduta, sillä minulle tuo luku on 100%. 

 

Harmittaa ihan vietävästi se, että viikonlopun ratsastustuntikin jäi väliin. Onneksi ihanat ratsastuskaverini lähettivät minulle raportin tunnista, jopa kuvilla väritettynä. Tämä luonnollisesti ilahdutti minua suuresti.

Toisaalta on tullut nukuttua oikein roimasti. Ruokavalioni on sisältänyt hevoskuurin antibiootteja ja vahvoja kipulääkkeitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Tänään kävin hammaslääkärilläni uudelleen, tehtiin pieni leikkaus ja poistettiin märkää alaleuan alueelta. Kuurit jatkuu ja hän määräsi viikon sairaslomaa. 

Menin tietysti töihin ennen lääkärille menoa ja siinä sitten kivuissani kompuroidessani takaisin autolle mietin, että täytynee lähteä takaisin töihin. 

Sain kuitenkin jonkin sortin järkevyyskohtauksen ja tajusin ajella kotiin. Nukuin muutamia tunteja ja herättyäni mietin, että jokin vamma tämäkin on ihmisessä, kun ei osaa hyvällä omallatunnolla edes sairastaa. Toisaalta on tietysti kiva huomata, että viihdyn työssäni ja menen sinne mielelläni.

Onko tässä koko hommassa ollut mitään hyvää? No on siinä mielessä, että mikäli henkiin jään osaan jälleen arvostaa sitä, että olen terve. Olen laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Olen myös katsellut ympärilleni ja todennut, että kaikenlainen epätäydellisyys mikä arjessa monesti vallitsee on oikeastaan kaikesta huolimatta täydellistä. Elämä on keskenräistä ja hyvä niin. Valokuvien ei tarvitse olla täydellisiä, kodin ei tarvitse olla tiptop, yöpöydällä ei tarvitse olla tuoreita kukkia joka päivä. Meidän ei tarvitse jaksaa kaikkea. Olkoon kodikasta ja elämännäköistä, olkoon epäselviä kuvia, jos niissä on rakkaita ihmisiä ja hyvä tunnelma, olkoon peitot sohvalla nukutunnäköisiä. Ollaan armollisia itsellemme ja muille.  Sallitaan itsemme ja muiden elää, ei pingoteta turhaan.

Olen  arvostanut suuresti läheisteni pieniäkin eleitä vointini hyväksi. Tänään tyttäreni teki minulle mm. smoothien. He ovat rakkaita. 

Joskus kun asiat ovat ihan nurinpäin siinä voi huomata, että oikeastaan kaikki on juuri oikein. Jos ja kun henkiin jään olen taas entistä vahvempi ihminen. Silloin voin todeta, että tästäkin selvittiin.

Hyviä vointeja teille!