Tapahtui viikolla

Viikot viheltävät vain mennessään.  Aivan hurjaa vauhtia tämä nykymeno. Viime viikon olin vielä yksihuoltajana, mieheni olleessa ma-pe työmatkalla. Eipä siinä arjessa paljon jää aikaa blogeja kirjoitella. Illat kuluvat taksiespoona lasten harrastuksille ja ruokahuoltoa hoitaessa. 

Maanantai aamun lumisateen jälkeen olin kiireessä lähdössä töihin. Skrabasin autonikkunat melkein puhtaaksi, kunnes mieheni huusi ovelta, että minunhan piti mennä sillä toisella autolla. Blondin maanantai: eipä siinä sitten muuta kuin toisenkin auton ikkunat skarabaamaan. Rakkaudestahan minä vain miehelle ikkunat skrabaan. (Hän muuten on joskus tehnyt sen minulle. Se on tosi ihana ele). Kuva on otettu toimiston pihassa, kun lopulta sinne pääsin. 

Töissäkin on tahdissa pysymistä. On rekrytointeja käynnissä, koulutuksia, messuilla edustamista, kokouksia jne. Tiistaina kävin lentämässäkin. Kuvat ovat edellisen viikon Milanon lennolta, koska huomasin, että tällä viikolla en ollut kuvannut. Aurinkoa ja alppeja, joten matkakuumehan siinä iski. Eikä ne cappuccinot Milanossa aivan tainnuttaneet tuota kuumetta.

 

Viikolla tuli yhtenä päivänä käytyä taas tyttöjen lounaalla kolleegani kanssa eli sushilla. 

Torstaina pääsin onneksi tennistunnilleni, joka pitkästä aikaa tuntui sujuvan paremmin kuin aikoihin. 

Perjantaina tulin kukkakaupan kautta kotiin ja lähdimme anopin luokse syömään blinejä. 

 

Oli rentouttavaa mennä perjantaina valmiiseen pöytään syömään. 

 

Lauantaina teimme mieheni kanssa pitkän metsälenkin ja ihmettelimme eläintenjälkiä. 

Kissa tämä ei ainakaan ole. 

 

 

Muuten lauantai kului tehden hyvää ruokaa, lukien Hesaria, juoden kahvia ja syöden kotitekoista porkkanakakkua, saunoen

ja illalla katsoimme leffan. 

Meille on syntynyt tavaksi, että ainakin toisena aamuna viikonloppuna teemme hyvän aamiaisen, jonka syömme koko perhe yhdessä. Aamiaisen sisältö riippuu tekijästä. Minun aamiaiseeni sisältyy yleensä hedelmiä, tuorepuristettua appelsiinimehua, vastaleivottua leipää ja joku hyvä juusto. Mieheni valmistama aamiainen sisältää ainakin pekonia ja munia. Vanhimman tyttäreni valmistaessa saamme yleensä ainakin pancakes tai banaanilättyjä, yleensä myös smoothiet.

Tänään oli vuoroni. 

 

Aamiaisen jälkeen heitin nuorimman tyttäreni tallille ja lähdin vanhimman kanssa "kuvausretkelle" Uunisaareen ja Löylyyn. Yritämme käydä näillä kuvausmatkoilla nyt viikonloppuisin. 

 

Näitä "mustavalkoisia" maisemia katsellessamme kyllä totesimme, että mikäli ei aurinkoa ala näkymään, täytynee suunnata nämä kuvauskeikat johonkin muualle kuin Suomeen. 

 

 

Ei aivan terassikelit. 

 

 

Kiva yhteinen harrastus on löytynyt. 

Ilta menikin ratsastustunnin merkeissä. Valitettavasti tälläkään tunnilla ei itseluottamus lajin parissa kohonnut. Sanotaanko nyt niin, että tämä pukitteleva tapaus sai ainakin jännityksen väistymään. Tilalle tuli ärsytys. #kohtiuusiapettymyksiä.  

 

Huikean hyvää alkavaa viikkoa! 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantaista lähtien -tapahtui viikossa

Viime viikonloppuna kävimme tutustumassa Löylyyn. Häkellyttävän hieno kokonaisuus. 

Harvoin näkee tällaisia kohteita, joissa kaikki asiat on mietitty viimeiseen asti ja kaikki on kohdillaan. Arkkitehtuuri, sijainti, maisemat, tuoksut, maut, musiikki ja jokainen visuaalinen yksityiskohta. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan. Minä ainakin löysin uuden lempparikuppilan Hesasta.  

 

 

 

Hernesaarenrannassa on ennestään jo Cafe Birgitta, joka on pieni, sympaattinen ja kodikas. 

 

Rannan toisessa päässä taas on Huvilateltta ja konttiravintolat. Hauska ja hieman hippimäinen alue. 

 

Hernesaaren rannasta siirryimme mieheni kanssa Helsingin kaupunginmuseoon. Halusin nähdä näyttelyn: Museum of Broken Relationships. Näyttely esineistä, joilla kaikilla on jokin eroon liittyvä tarina. Mielenkiintoinen idea! 

 

Sunnuntaina oli taas viikon kohokohta; ratsastustuntini. 

 

 

 Kävin jälleen puutarhalla. Nyt on yrtit ja mansikat taas kasvamassa kotipihassa. Ilokseni huomasin, että osa yrteistä oli talvehtinut. 

 

Maanantaina kävimme lounaalla Haltialan kotieläintilan pihapiirissä. Hankimme kukkakimpun ja Wunderbaumia työkaverilleni, joka jäi äitiyslomalle. Wunderbaumia, koska hänen autonsa haisee koiralle / raadolle ja uskoimme, että hän saattaa tarvita niitä myös Kuhmossa, jonne hän on muuttamassa. 

 

Tiistaina kävin Manchesterissa. 

 

Keskiviikkona minulla oli aika ikävä työpäivä. Saavuttuani kotiin olin jotenkin aivan väsynyt. Päätin olla kotona tekemättä mitään ja menin ajoissa nukkumaan. 

Olen todella huono tässä "älä tee mitään" -moodissa, mutta se tekisi minulle todella hyvää. 

Aion harjoitella sitä. 

 

 

Onnistuin viettämään illan tässä slow life -tilassa, jos kukkien kastelua ei lasketa. 

Tostaina töihin saapuessani näin pöydälläni kymmenen upeaa ruusua ja lapun, jossa luki iloa päivääsi! 

Olin aivan ihmeissäni, että mistä ruusut olivat kotoisin. Selvisi, että työkaverini oli tuonut ne minulle. Miten ihana yllätys! 

Aion laittaa hyvän kiertämään ja yllätän joku päivä jonkun toisen pyytämättä ja yllättäin. 

 

Eilisen illan vietimme perheen kesken rattoisasti kotona. Teimme hyvää ruokaa, istuimme ulkona terassilla. Loppuillasta (istuttuamme hieman liian pitkään ulkona) istuimme sohvalla saman peiton alla mieheni kanssa kirjoja lukien ja poltimme kynttilöitä. 

Hyvää viikonloppua!