Paula haastoi minut kertomaan suhteestani sisustusesineisiin ja nimeämään rakkaimmat tavarat, jotka ovat kiertäneet mukana kodista toiseen. Pitipä miettiä asiaa hetki ja pohtia mitkä esineet oikein ovat kulkeneet mukana pitkään ja mitkä ottaisin vielä jatkossakin mukaan. Esineitä oli paljon ja niiden rajaaminen kahteen tuntui vaikealta.
1) Ensimmäisenä mieleeni tuli taulu, jonka sain vanhemmiltani muuttaessani omaan ensiasuntooni yksiöön Töölössä. Taulun nimi on kaverukset. Se kuvastaa hyvin aikaa, jonka asuin yksiössäni. Kuvan naisella on tukka hieman sekaisin ja hän on pukeutunut punertavaan mekkoon. Taulu on muuten hyvin harmoninen väreiltään. Taulu on minulle edelleen hyvin rakas. Olen saanut myöhemmin saman taiteilijan tauluja kaksi. Toisen saimme häälahjaksi. Siinä pariskuntaa kuskataan hevoskärryillä. Työn nimi on illaksi kotiin. Seuraavan taulun saimme lahjaksi, kun talomme valmistui ja muutimme sisään. Työn nimi on asukas.
Ulkona meillä olisi ovaalinmuotoinen teakistä valmistettu pöytä, jonka olemme myös saaneet häälahjaksi. Pöytäkannen saa nostettua irti ja sitä voi käyttää tarjottimena. En jaksanut lähteä sitä putsaamaan ja kuvaamaan, joten se jääköön nyt tästä pois.
Olkoon toisena haasteen esineenä vaikka massiivitamminen ruokapöytämme ja sen ympärillä olevat kahdeksan paperinarutuolia. Tuon ruokapöydän ääressä on istuttu monet erilaiset ruokailut. On juhlittu, itketty ja naurettu. Pöydän ääressä tehdään läksyjä ja jutellaan päivän kuulumisia. Pöytä on ollut meillä pian 15 vuotta. Toisinaan öljyän sitä, mutta muuten vain pesemme ja pidämme. Todella painava ja kestävä kapistus.
Makuuhuoneestamme löytyy massiivitammiset yöpöydät, jotka ovat kulkeneet kanssamme pitkään ja kulkevat varmasti jatkossakin. Yöpöydän valaisimetkin olen kantanut mukanani Ranskasta jo monen monta vuotta sitten.
Lisäksi meillä on kaksi isohkoa antiikkipiironkia, jotka ovat löytäneet paikkansa monista kodeistamme. Toinen on toiminut yhdessä asunnossamme astiakaappina, seuraavassa asunnossa kirjakaappina ja nykyisessä kodissamme liinavaatekaappina.
Puhumattakaan sitten kaikista ihanista koriste-esineistä, joilla on tarina kerrottavana ja matkaa kanssamme kuljettuna.
Taidan olla aika jämähtänyt näihin meidän kodin esineisiin, kun ei ole ollut halua niitä juuri vaihdella.
Tällainen haaste tällä kertaa. Annan haasteen eteenpäin vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalle. http://divaaniblogit.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/. Ole hyvä.
Kivaa iltaa ja loppuviikkoa!
Teillä on kaunis koti! Mukavaa loppuviikkoa ja aurinkoisia kevätpäiviä!
VastaaPoista-Inkeri
Kiitos ja kivaa viikkoa sinulle!
PoistaHei, meillä on ihan samannäköinen ja- ikäinen massiivisaarnista tehty ruokapöytä, joka on kulkenut mukanamme jo kolmella mantereella. Pöytä on kodin keskipiste ja se on elämää nähnyt. Ensimmäisistä kolhuista aikoinaan olin tosi harmissani, mutta nehän kertovat vain eletystä elämästä.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua ihanaan taloonne!
Hei, masiivipuu ruokapöydät ovat juuri hyviä siitä, että mielestäni ne oikeastaan paranevat, kun niissä alkaa vähän näkyä elämä. Kivaa viikkoa ja kiitos kommentistasi!
PoistaKerrassaan kaunis taulu ja varsinkin tuolla tunnesisällöllä. Hyvä niin, jos ei mieli vaihtaa!
VastaaPoistaHei Pilvi, näillä mennään kyllä vielä pitkään, joten meidän kalusteet eivät paljon kaatopaikkoja ja luontoa rasita ;-)
PoistaKiva kun otit haasteen vastaan.
VastaaPoistaSe taitaa olla niin, että kaikkein rakkaimpiin esineisiin liittyy aina jokin tarina ja paljon tunteita kun niissä on elettyä elämää mukana.
Kiitos haasteesta. Oli ihan kiva pysähtyä miettimään, että miltä ajalta ja millaisia tarinoita tässä ympärilläni onkaan. Näin se varmasti on, että tarina ja tunne takaavat sen, että esineet ovat tärkeitä.
Poista