Syvä suru
Jaska oli jäänyt auton alle ja kuoli. Tuo meidän ihana karvainen poikamme. Se saapui meille viime kesänä hyvin yllättäin ja kutsumatta. Valitsi meidät perheekseen, kotiutui ja hurmasi olemuksellaan meidän kaikkien sydämet. Se nukkui vatsani päällä ja kehräsi. Se kiipesi puihin ja katsoi olkansa yli, että katselemmeko häntä ihaillen. Se oppi antamaan suukkoja. Se väijyi nurkan takana ja hyppäsi sieltä tassuillaan halaten. Se pelasi tietokonepelejä. Se raapi ikkunaa, kun halusi sisään tai ulos. Se toi hiiriä ylpeänä meille. Se jahtasi hirviä pihassa. Se nautti rapsutuksista. Me rakastimme sitä. Ja yhtäkkiä, aivan yllättäin se on poissa.
Elämä antaa ja se ottaa. Onko kaikella tarkoitus ja mikä se on? Haluaisin hautautua peiton alle ja itkeä ja itkeä...
Lapset osaavat elää hetkessä. He surevat, mutta osaavat elää elämää eteenpäin. He pelaavat ystävien kanssa alakerrassa, kuulen nauruakin. Yritän ottaa heistä mallia, ryhdistäytyä, itku ei tuo takaisin eilistä. Yritän kyynelien läpi hymyillä. Toisiko se mukanaan jotakin hyvää ja kaunista? Hengitän syvään, huokaan, jokainen päivä on uusi mahdollisuus -parempaan.
Jaska rakas, kaipaan sinua niin.
:( Osanottoni ja lohtuhali.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista suureen suruun.:'( Jaska on varmasti nyt vielä paremmassa paikassa.
VastaaPoistaVoi ei, miten ikävä uutinen! Noista elukoista, kun tulee niin rakkaita perheenjäseniä jo lyhyessäkin ajassa, että niistä on tällaisissa tilanteissa niin vaikea luopua. Jaksamista sinulle!
VastaaPoistaJaksamista suuressa surussa. Itsekin olen joutunut muutamasta nuoresta lemmikistä luopumaan aivan liian varhain ja yllättäen, tunne sillä hetkellä on epätodellinen ja lohduton. Voin yrittää ymmärtää miten pahalta teistä tämä perheenjäsenen menetys nyt tuntuu.
VastaaPoistaLaiha lohtu, mutta onneksi hyviä muistoja ei voida ottaa keneltäkään pois.
Tare
Kun koiramme Alma joudutiin lopettamaan pari vuotta sitten, tuttava lähetti tämän:
VastaaPoista" Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.".
Osanottomme - se on aina yhtä kauheaa. Marjaana ja Nikolas
Voi ei :( Osanottoni! Lemmikin kuolema tuo niin syvän surun, että sitä on välillä vaikea ymmärtää. Jaksamista!
VastaaPoistaKylläpä oli ikävä uutinen. Lemmikistä luopumunen ylipäänsä on vaikeaa, varsinkin, jos se tapahtuu noin yllättäen. Osanottoni.
VastaaPoistaVoi ei, minullakin virtaa täällä kyyneleet! Niin kaunis kissa, osanottoni. Ei sitä aina ymmärrä tapahtumia. Voimia teille kaikille!
VastaaPoistaVoi ei :( Lämmin osanottoni suureen suruunne! Jaskalle hyvää taivasmatkaa <3
VastaaPoistaKiitos tuhannesti teille kaikille kauniista sanoistanne ja myötäelämisestä!
VastaaPoistaLämmin osanottoni. Lemmikit ovat perheenjäseniä, yhtä rakkaita ja korvaamattomia.
VastaaPoistaKiitos. Niinhän ne ovat aivan ihania ja täysin korvaamattomia.
PoistaI feel You!
VastaaPoistaItku pääsee vieläkin ja syyllisyys ajaa pimeään nurkkaan. Mutta sieltä noustaan. Lasten voimalla hyvinkin.
Että voimia vain ja uskoa tulevaan. Rakkaus hyppää nurkan takaa uudelleen ja sitten sitä taas mennään.
Tässä minä nyt pyhästi lupaan, että itse en enää yhtään karvaista halua. Niistä luopuminen on kammottavaa ja kaivaa sielua pitkään. Toivottavasti pidän pääni, kunnes joku karvainen tuo nenänsä omani lähelle ja osoittaa vilpitöntä hellyyttä...
Näinhän se on, ikävä on pitkään ja hyvät muistot säilyvät onneksi myöskin.
Poista