Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?

Kerranhan täällä vain eletään, sanotaan. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Me kuolemme vain kerran, mutta elämme täällä jokaikinen päivä! Jokainen päivä on täynnä uusia mahdollisuuksia. Elämä on seikkailu, johon meillä on VIP-kortti. Jokainen päivä meidän on mahdollista vaihtaa elämämme kurssia. 

 

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? Yleensä täällä pohjois-euroopassa ihmisten ensimmäinen reaktio tuohon kysymykseen on, että ensiksi pitäisi voittaa lotossa. 

Ei se ole niin, on oma mielipiteeni. 

  

Mieleeni muistuu tarina länsimaalaisesta työnarkomaanista, joka lähti lepäilemään lomallaan pienelle Karibian saarelle. Hän ryhtyi rupattelemaan paikallisen vanhan kalastajamiehen kanssa. Matkailija kertoi, miten on aina käyttänyt paljon aikaansa työhön. Kalastaja kysyi syytä siihen. Tähän mies vastasi, että hankkiakseen asioita, joita halusi. Kalastaja kyseli, että mitä hän sitten oikeastaan lopulta halusi. Mies vastasi, että hän haluaisi lopulta myydä yrityksensä ja muuttaa pienelle Karibian saarelle ja alkaa elämään yksinkertaista elämää kalastellen. 

Entä ne tarinat, kun ihmiset myyvät kaiken omaisuutensa, hankkivat pienen veneen ja lähtevät kiertämään maapalloa ympäri?

Entä ihmiset, jotka päättävät omistautua omaisuuden keräilyn sijaan esim. avustustyöhön?  

Mitä me lopulta elämässämme haluamme saavuttaa? 

 

"Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." 

  

 

Oletteko huomanneet miten vapauttavaa on elää paikassa, jossa on hyvin vähän tavaraa huolehdittavana? Huomaan hämmästyksekseni aina veneellä asuessamme miten vähällä tavaramäärällä ihminen tulee toimeen ja kaiken lisäksi olen siellä erittäin onnellinen. 

  

Luin erään Fb-ystäväni sivuilta, että hän kysyy aina työpaikanhakijoilta heidän intohimojaan. Vastaukset kertovat kuulemma paljon niin ihmisestä kuin heidän asenteestaankin. Uskon, että niin onkin. Samalla hän arvioi miten hän omalta osaltaan pystyy mahdollistamaan hakijan intohimoja.  

Eräällä luennolla, joka käsitteli kulttuurien eroja tuli esille, että etelä-euroopassa ihmisten elämää ohjaavat enemmän intohimot, kuin täällä Pohjoismaissa, jossa järjen ääni on voimakkaampi. Ilman sen suurempia tutkimustuloksia, jos työpaikan valintaa tehdään intohimon tai vaihtoehtoisesti järjen perusteella on työssä viihtyvyydessä luonnollisesti eroja. Mikäli työssä ei viihdytä tai se ei muuten täytä ihmisen tarpeita, työ uuvuttaa.

Kuten Reetta Räty Hesarissa muutama päivä sitten kirjoitti; kun panee rakastamaansa työhön aikaa, voi menettää vain aikaa. Ja kun aika on ollut ihanaa, ei ole menettänyt mitään. Jollain on elettävä. Intohimo voi tarkoittaa, että vähemmällä – mutta onnellisemmin. Tai sitten innokkuus auttaa tekemään taloudellisesti fiksuja siirtoja. Mitä jos intohimo on paras bisnes? Pitäisikö työnantajienkin tajuta tonkia cv:n sijaan intohimoja? Jos haluaa intohimotyön, täytyy pysäyttää sattumien suma, jonka seurauksena on päätynyt toteuttamaan luovuuttaan monistuskoneen ja kokouksen väliin. Uskon, että työn tulos on myös merkittävästi erilainen, jos ihminen tekee sitä intohimostaan kuin puhtaasti rahan tähden. 

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? Minulle tämä lause on hyvin insipiroiva ja innostava, vapauttavakin. Se on muistutus siitä, että meillä on joka päivä mahdollisuus tehdä elämässämme uusia valintoja, valita uusia suuntia ja punnita nykyisten päätöstemme tuloksia. Ainoa este on oma mielemme. Mietittyäni vaihtoehtoja aikansa, saatan todeta, että kaikki tärkeät asiat ovat hyvin juuri nyt tai entäs jos...