The world is a book and those who do not travel read only one page

Lomaviikoni alku meni lastemme purjehdusharrastusten (kumiveneessä) ja ystävien tapailun merkeissä. Lomaviikkoni lopuksi päätimme karata mieheni kanssa kaksin viikonlopuksi kaupunkilomalle. Halusimme valita kohteen, jonne ei tarvisi matkustaa kauan ja jossa emme olisi aiemmin käyneet. Vaihtoehdoistamme valikoitui tällä kertaa Saksan pääkaupunki 3,4 miljoonan asukkaan Berliini. Kuvat puhukoon puolestaan.  

Berliini on vastakohtien kaupunki. Kaupungissa näkee edelleen idän ja lännen kohtaamisen. 

"I want to travel across the world and breathe the air of new places." 

Muutama täsmäisku kauppoihinkin piti tehdä, lasten tuliaisten hyväksi. 

Kaupungin arkkitehtuuri on mielenkiintoinen. Hetkittäin vanhan ja uuden yhdistäminen on varsin onnistunutta. 

Pääosin kiersimme kaupunkia ristiinrastiin, katsellen, haistellen, maistellen ja tapasimme muutamia mukavia ihmisiä.  

Hetkittäin olin aivan häkeltynyt kaupungin rumuudesta. 

Olen varmasti täällä blogissakin moneen kertaan toitottanut, että matkailu on minulle elinehto. Se on asia, josta en ole valmis luopumaan. Rakastan uusia kohteita ja tunnelmia, kulttuureja ja ihmisiä, makuja ja maisemia! 

"Travel often 

getting lost

will 

help you

find yourself."

Jokaisella matkalla oppii myös palan itsestään. 

Kivaa keskiviikkoa ja terveiset täältä Tukholmasta! 

Ruusuja ja croissant eli tapahtui viikolla

Maanantai meni vapaapäivän merkeissä. Lenkkeilin, nautin syyssäästä ja paistoin meille ulkona vohveleita retropannullani. 

Illalla innostuimme mieheni kanssa tekemään vielä aikamoista risusavottaa pihassa. Seurauksena: heräisin seuraavana aamuna toinen puoli kasvoistani tunnottomana ja ylähuulen toinen puoli turvoksissa. Näytin siltä, kuin botox hoitoni olisi epäonnistunut. Lääkärin diagnoosi: jokin eläin oli minua pistänyt ja seurauksena tällainen allerginen reaktio. Onneksi turvotus ja puutuminen hälvenivät iltapäiväksi ja saatoin lähteä töihin. 

Amsterdamin kentällä ihmettelimme näitä jättilaisamarylliksen XXL-kokoisia sipuleja. Valitettavasti koko ei tule esille tässä kuvassa. Ne olivat halkaisijaltaan ehkä noin 20-25cm. Mietimme, että kasvaako niistä sellaisia alakoululaisen kokoisia amarylliksia. Tarjolla olisi ollut myös ihania isoja tulppaanikimppuja vain muutamalla eurolla. Harmi, että emme olleet vielä matkalla kotiin. 

Toisinaan sää sotkee työpäiviäni. Näin kävi tällä kerralla Östersundin sään ollessa vielä sumuisempi, kuin se oli Tukholmassa. Sellaisina päivinä suunniteltu 8h työpäivä voi kevyesti muuttua kaikelaisen epävarman odottelun lopputuloksena esim. 17h pitkäksi päiväksi. Tähän työpäivään ei sisältynyt suihkumahdollisuutta, sänkyä, eikä liioin kunnollista ruokailua pöydän ääressä. Voisin suositella tällaiseen "ihmiskokeeseen" osallistumista kaikille, jotka alasta haaveilevat. Tällä kerralla meillä oli kokenut ja hyvähermoinen miehistö, jolta ei mustahuumori loppunut, eikä hymy hyytynyt. Kiitos kaverit! Ei tätä työtä jaksaisi ilman teitä! 

Palattuani tältä kolmen päivän työmatkalta ja nukuttuani neljän tunnin päiväunet terassilla olin enemmän kuin onnellinen, että syyslomani alkoi nyt. Matkasuunnittelu on aina yhtä aikaavievää, mutta hauskaa. 

Ensimmäinen lomapäivä meni kiireettömissä merkeissä, pitkällä lenkillä ja valmistaen hyvää ruokaa. Illalla saunoimme ja katsoimme "Vain elämää" -sarjaa. Oj, Samuli Edelmann -aina minun suosikkini!  

Mieheni tietää, että mistä narusta vetää, jos haluaa minut iloiseksi; ruusuja ja croissant. 

Kissapoikakin tietää, että  mistä narusta vetää, jos ei halua tulla kuvatuksi ;-) 

Lauantai meni kumiveneessä seuraten kahden lapsemme optimistirankingkilpailuja NJK:lla. 

Ilma oli vuodenaikaan nähden lämmin ja päivä oli ihanan aurinkoinen. 

Sunnuntaina en lähtenyt vesille vaan keskityin "minä en sinne paattiin mene istumaan"-tyttäreni ratsastusharrastukseen. 

Viikko päättyi hauskoihin tunnelmiin, kun kutsuimme ex-tempore purjehtijavanhempia purjehtijalapsineen meille päivälliselle kisojen jälkeen. 

Ihanaa alkanutta viikkoa! Minulla on nyt hyvinansaittu loma!  

Kerro se kuvin

Kävin aikoinaan kuvaamataidon lukion. Olen aina pitänyt taiteesta. Toisinaan minulle iskee aivan sellainen taidepula. Se on sellainen olotila, että on kiireesti haettava jokin kirja, jota ahmin täysin siihen uppoutuneena tai haluan lähteä siltä istumalta katsomaan jotakin rauhallisesti etenevää syvällistä elokuvaa. Olotila voi vaatia myös välitöntä käyntiä taidenäyttelyssä tai -museossa. Yleensä tämä olotilani vaatii jotakin visuaalista virikettä. 
Tällä kertaa onnistuin yhdistämään tämän hetken työpäivääni Tukholmassa. 

Työvuoroni alkoi iltapäivällä, joten aamiaisen jälkeen aamukävelyni kohteeksi valikoitui Fotografiska museet. Sain kävellä läpi Gamla Stanin. Olen aina rakastanut suurkaupunkien heräileviä aamuja. Mikä ihme niissä onkin niin ispiroivaa ja voimia antavaa? Luulenpa, että se on se heräävä syke, tunne siitä, että mitä tahansa voi taas tapahtua ja päivä on täynnä mahdollisuuksia. Jotakin kuplii pinnan alla. 

Näyttelyssä oli tällä kertaa Anders Petersenin töitä. Monet niistä olivat hyvin herättäviä. Tunteet vaihtelivat kauhistuksesta, myötähäpeään, sympatiaan, sääliin ja naurahduksiin. 

Eräs kuvista pysähdytti minut pitkäksi aikaa. Taiteessa on mielenkiintoista se, miten erilaiset kuvat puhuttelevat eri tavalla eri ihmisiä. Minä pysähdyin erään kuvan luokse. Siinä kevytkenkäinen nainen syleilee miestä, joka on saapunut selvästi baariin tietyt ajatukset mielessään. Taka-alalla näkyy ainoastaan tikkataulu, jossa tikat ovat menneet ohi taulun. Minulle syntyi ajatus, että tämäkään ihmistapaaminen / ihmissuhde ei ollut napakymppi. Todella puhutteleva kuva! Upeaa miten yhdellä kuvalla voi kertoa niin paljon.

Näyttely on avoinna marraskuun puoleenväliin asti, suosittelen.  

Fotografiska sijaitsee upealla paikalla meren rannalla ja talon arkkitehtuuri ja sisustustyyli itsessään tarjoaa nautintoja visuaaliselle ihmiselle. 

Talon suurista ikkunoista aukeaa upeat maisemat kaupungin keskustan suuntaan. 

Kahvilassa piti käydä nauttimassa maisemasta ja kupposellinen kunnon kahvia. 

Pitihän se naistenhuonekin kuvata, kun se oli niin harkittu kokonaisuus! 

Oli aika palata hotelliin ja lähteä töihin. Taide oli herättänyt minussa ajatuksia ja tunteita. Se oli siis tehnyt tehtävänsä; taiteilija oli saanut taiteen avulla välitettyä minulle jotakin.

Valokuvista innostuneena otin itsestäni selfien eli suomeksi meitsien.

Hyvää viikonloppua!  

Aamulenkillä

Aamulenkilläni mietin taas viikonloppuna kuulemaani tapausta. Läheisestä lammashaasta oli kadonnut yöllä lammas, siis meidän naapuri oli kadonnut.  Mieheni ja nuorin tyttäreni olivat osallistuneet jopa etsintöihin, mutta lammasta ei löydy mistään. Aitaus on täysin ehjä ja muut lampaat jatkavat eloaan siellä aivan normaaliin tapaan. Minne se lammas katosi? Millainen sen kohtalo oli? 

Aamulenkki ryhdittää päivää jotenkin kivalla tavalla. Se selkeyttää ajatuksia ja monesti ainakin minulle syntyy uusia ideoita aamulenkillä. Ajatus kulkee nopeasti ja luovalla tavalla aamulenkeillä. Näin lenkin varrella jopa yhden aamu-uimarin. Pitäisiköhän joskus yllättää aivan jopa itsensä käymällä aamu-uinnilla näin syksyllä? Minähän siis inhoan kylmää vettä (lue alle 25 asteista). 

Aamulenkkini varrella on tällainen suora. Olen päättänyt tehdä aina tämän suoran askelkyykkyjä. Minulle tuollainen tapa sopii hyvin, että yhdistän askelkyykyt johonkin tiettyyn paikkaan. 

Sain aamulenkillä idean, että yllätän lapset heidän tullessaan koulusta kattamalla välipalan valmiiksi ulos. Lisäksi heille oli arvoitus mihin tarvitsen jatkojohtoa ja hilloa? Keksivät, että olin ajatellut paistaa jälkiruuaksi vohveleita.

Keväällä tekemäni yrtti istutukset ovat tuottaneet hyvää satoa koko kesän.  

Tällaisia arkisia juttuja tällä kertaa. Rauhaisaa iltaa ja hyvää keskiviikkoa!