Kerro se kuvin

Kävin aikoinaan kuvaamataidon lukion. Olen aina pitänyt taiteesta. Toisinaan minulle iskee aivan sellainen taidepula. Se on sellainen olotila, että on kiireesti haettava jokin kirja, jota ahmin täysin siihen uppoutuneena tai haluan lähteä siltä istumalta katsomaan jotakin rauhallisesti etenevää syvällistä elokuvaa. Olotila voi vaatia myös välitöntä käyntiä taidenäyttelyssä tai -museossa. Yleensä tämä olotilani vaatii jotakin visuaalista virikettä. 
Tällä kertaa onnistuin yhdistämään tämän hetken työpäivääni Tukholmassa. 

Työvuoroni alkoi iltapäivällä, joten aamiaisen jälkeen aamukävelyni kohteeksi valikoitui Fotografiska museet. Sain kävellä läpi Gamla Stanin. Olen aina rakastanut suurkaupunkien heräileviä aamuja. Mikä ihme niissä onkin niin ispiroivaa ja voimia antavaa? Luulenpa, että se on se heräävä syke, tunne siitä, että mitä tahansa voi taas tapahtua ja päivä on täynnä mahdollisuuksia. Jotakin kuplii pinnan alla. 

Näyttelyssä oli tällä kertaa Anders Petersenin töitä. Monet niistä olivat hyvin herättäviä. Tunteet vaihtelivat kauhistuksesta, myötähäpeään, sympatiaan, sääliin ja naurahduksiin. 

Eräs kuvista pysähdytti minut pitkäksi aikaa. Taiteessa on mielenkiintoista se, miten erilaiset kuvat puhuttelevat eri tavalla eri ihmisiä. Minä pysähdyin erään kuvan luokse. Siinä kevytkenkäinen nainen syleilee miestä, joka on saapunut selvästi baariin tietyt ajatukset mielessään. Taka-alalla näkyy ainoastaan tikkataulu, jossa tikat ovat menneet ohi taulun. Minulle syntyi ajatus, että tämäkään ihmistapaaminen / ihmissuhde ei ollut napakymppi. Todella puhutteleva kuva! Upeaa miten yhdellä kuvalla voi kertoa niin paljon.

Näyttely on avoinna marraskuun puoleenväliin asti, suosittelen.  

Fotografiska sijaitsee upealla paikalla meren rannalla ja talon arkkitehtuuri ja sisustustyyli itsessään tarjoaa nautintoja visuaaliselle ihmiselle. 

Talon suurista ikkunoista aukeaa upeat maisemat kaupungin keskustan suuntaan. 

Kahvilassa piti käydä nauttimassa maisemasta ja kupposellinen kunnon kahvia. 

Pitihän se naistenhuonekin kuvata, kun se oli niin harkittu kokonaisuus! 

Oli aika palata hotelliin ja lähteä töihin. Taide oli herättänyt minussa ajatuksia ja tunteita. Se oli siis tehnyt tehtävänsä; taiteilija oli saanut taiteen avulla välitettyä minulle jotakin.

Valokuvista innostuneena otin itsestäni selfien eli suomeksi meitsien.

Hyvää viikonloppua!