Täällä taas

Saavuin taas tänään tänne toiseen (nykyiseen) kotikaupunkiini, Köpikseen. 

Tuulee niin, että seitsemännentoista kerroksen hotellihuoneeni ikkunat kolisevat ja tuuli suhisee. Keväistä täällä silti on, kuten oli kotonakin.  

Huomenna suunnittelin käyväni aamiaisen jälkeen jälleen kylillä pyörähtämässä. Juon siellä kahvit ja syön lounaan. Saatan ostaa myös kukkia kotiin. 

Sen jälkeen käyn salilla ja sitten lähdemme piipahtamaan Genevessä.  Mahdollisesti käyn salilla ensin ja menen kylille sen jälkeen. Katsotaan mikä on fiilis huomenna. 

Kööpenhaminassa on aika hauska asuntolaivahotelli. En ole siinä asunut, mutta monesti olen hotellia ihastellut ohikulkiessani. Ainakin olisi merellinen sijainti, jos haluaa asua hieman normaalista poiketen.  http://www.cphliving.com/

Rentouttavaa viikonloppua! 

Nolo toipilas ja frozen yogurt

Tiedättekö ne ruuat, joita ei ehdi kuvata, kun ne ovat jo päätyneet parempiin suihin? Tein eilen elämäni ensimmäisen kerran jäädytettyä jugurttia. Teen kyllä toistekin, kesällä tällainen kylmä jälkiruoka on varmasti vertaansa vailla. 

  
Aamiaisen ehdin sentään tänään aamulla kuvata. Siinä olikin lähes samat valmistusaineet kuin eilisessä jälkiruuassa. 

Frozen yogurt

1,5 banaania

2 kourallista mansikoita

2 dl maustamatonta jogurttia

0,5 dl täysmaitoa

3 tl hunajaa 

tilkka vaniljaa

Sekoita aineet tehosekoittimessa ja laita tunniksi pakkaseen. 

Sekoita uudelleen (mahdollisesti vielä hetkeksi pakkaseen).

Itse laitoin herkun tarjolle lasimaljaan ja pilkoin mansikoita päälle. 

Tässä eräs teksti johon törmäsin yhtenä päivänä. Se sai hymyn huulilleni. Toivottavasti myös teidän huulillenne. 

Meillä on toipilas täällä kotona. Jesse kissa leikattiin viikko sitten. Tikkaus ommeltiin sulavilla tikeillä. Eilen ne jouduttiin tikkaamaan uudelleen ei sulavilla tikeillä, sillä tikit olivat auenneet ja haava vatsassa oli aika hurjan näköinen. Nyt tämä pieni toipilas ei saisi nuolla haavansa. Emme tiedä, kumpi tyyli on siitä nolompi: 

Tötterö päässä törmäily vai tämä naurettava tyttömäinen puku päällä. 

Ainakin sen on mukavampi nukkua tuossa haavapuvussa, kuin tötterö päässä.

(Älkää kertoko sille, että laitoin nämä kuvat tänne blogiin, se ei tykkäisi siitä.) Minulla on ollut tänään päivystys ja täällä me olemme nukkuneet sylikkäin sohvalla.  

Leppoisaa iltaa! 

My 9-5

Työni on hyvin kaukana 9-5 työstä. Palasin eilen neljän päivän skandinaavian kiertueelta. Työrytmi tällä neljän päivän keikalla oli sellainen, että työt ajoittuivat iltapäivästä keskiyöhön. Tapasimme neljässä päivässä noin 1700 asiakasta. Poskilihakset kramppaavat hymyilemisestä ja vetolaukkua on vedetty perässä niin paljon, että hauis on kasvanut. Työpäivien vastapainoksi haluan viettää monesti vapaa-aikani omassa "hyvässä" seurassani hiljaisuudessa. Tällä reissulla vapaa-aika ajoittui siis aamiaisesta iltapäivään. Vietimme kaksi yötä Kööpenhaminassa ja yhden yön Tukholmassa. Kööpenhaminassa päiväni sujuivat suunnilleen näin: 

 

              Aamu alkoi hotelliaamiaisella. Suomessa syön harvoin croissanteja aamiaiseksi, mutta nautin niistä hotelleissa. Hedelmät tai marjat luonnonjogurtin kanssa ovat osa jokapäiväistä aamiaistani riippumatta siitä missä olen.  

Aamiaista seurasi pitkä kävely Kööpenhaminan keskustassa. On ihana kävellä reippaasti raikkaassa ulkoilmassa omissa ajatuksissaan ja seurata ympäristöään. Välillä voi pysähtyä kuvaamaan. 

Olen normaalisti hyvin ujo kuvaamaan vieraita ihmisiä. Päätin hakeutua tässä asiassa epämukavuusalueelleni ja kuvasin joitakin pyöräilijöitä. Toivoin luonnollisesti, että  minulla olisi ollut toinen objektiivi mukanani, jotta olisin saanut olla kuvattavista hieman kauempana. 

Poikkesin välillä Glyptotek taidemuseoon ja lounaalle aurinkoiselle terassille. Glyptotek on rakennuksena todella vaikuttava! Lounaspaikka oli taas Nyhavn, josta pidän kovasti huolimatta siitä, että siellä on aina paljon turisteja. 

Muutamia ihania sisustusliikkeitä piti katsastaa matkalla hotellille. 

Sitten olikin taas aika pukea työvaatteet päälle ja suunnata työmaalle. 

Tukholmassa vietin tällä kertaa aikani kuntosalilla ja lueskelemalla. Hain töihin mukaan sushia lentokentän Itamae ravintolasta. Itamaesta saa maailman parasta sushia kohtuullisella hinnalla. Näin sain nauttia herkullisen päivällisen Euroopan yllä. 

Aurinkoista maanantaita! Minä nautin vapaapäivästä ja siitä, että saan olla kotona! 

Tapahtui viikolla

Viikko alkoi työmatkalla Amsterdamissa. Maanantain päätteeksi juoksin lenkin lähimaastossa. Juokseminen Alankomaissa on aika mukavaa, kun ylämäkiä ei ole ja ilma oli juoksemiseen juuri sopiva noin +10 astetta. Visualistille juoksureittini oli myös kiitollinen, sillä alueella oli ihania omakotitaloja vierivieressä. En malttanut lopettaa, koska halusin nähdä aina seuraavan talon ja sen kauniisti laitetun pihapiirin. Pihat ovat todella viimeisteltyjä. Otan niistä joskus tänne kuvia, juostessa se ei onnistunut. 

Huoneeseen palattuani olin hikinen ja todella nälkäinen. Tilasin huonepalvelusta ruokaa ja kävin suihkussa. Olen yrittänyt taas kiinnittää huomiota siihen, että mitä sitä suuhunsa laittaa. En ole koskaan ollut orjallinen ruuan tai liikunnan suhteen, mutta huomaan, että voin paremmin, jos syön terveellisemmin. Yritän myös juoda enemmän vettä. Televisiota katsellessa ja syödessä tulin juoneeksi huomaamattani litran kivennäisvettä. 

Juoksulenkillä nappaamani kukka päätyi taas hotellihuoneeseeni. 

Keskellä viikkoa olleet vapaapäivät kuluivat tennisvalmennuksessa ja lenkillä. 

Lisäksi ehdin käydä ystäväni I:n kanssa lounaalla ja saimme puida molemmat itsellemme tärkeitä asioita. Sain häneltä taas monta hyvää ideaa. 

Kokoonnuimme jälleen Lady Sail tapahtuman suunnittelun puitteissa pursiseurallamme. 

Olemme päässet jo näin pitkälle: 

https://www.facebook.com/groups/1413648778894269/

Tapahtuma järjestetään siis la 23.8.2014. 

Paikka ESF, Espoon Soukanniemi

Aika: klo 10.00 kipparikokous ja aamukahvit

klo 11.30 Ensimmäinen lähtö

Kilpailun jälkeen on mahdollisuus nauttia lounasta Paven saaristoravintolassa. 

 Ilmoittautuminen aukeaa ESF:n kotisivuilla huhtikuussa. 

Tervetuloa mukaan! 

Yllättäin huomasin, että vaatekaapissani ei ole mitään päällepantavaa. Hain vaatekaupasta sovitukseen housuja. Jatkoon pääsivät Marco Polon valkoiset farkut ja Tommy Hilfigerin punaiset farkut. Jatkoon pääsi myös Marco Polon musta neule. En mielelläni käy vaateostoksilla, vaan pyrin nykyään ostamaan valmiita vaatekokonaisuuksia muutaman kerrallaan ja pidän sitten niitä. Juttelin äitini kanssa puhelimessa ja hän halusi kustantaa toiset housut minulle. Se oli iloinen yllätys! 
Olen värirajoitteinen. Päädyn yleensä aina beigenvärisiin, mustiin tai valkoisiin vaatteisiin. Punainen on ainoa väri, jossa tiedän viihtyväni pidempään kuin pari päivää. Se on minulle voimaväri. Koen olevani aina punaisessa vaatteessa energinen ja reipas. Kukapa ei sellainen haluaisi olla?  

Lapset olivat kesätossuja vailla, joten niitäkin piti metsästää. 

Perjantain vapaapäivän pyhitin Vantaan asuntomessuasunnon suunnitteluun. Laattoja ja lautalattioita sekä huonekaluja jahdatessa kului perjantain vapaa. Tämä laatta ei todennäköisesti tule Vantaan kohteeseen, mutta ihastuin siihen niin, että johonkin kohteeseen se tulee takuuvarmasti. 

Herra kissa oli ollut katutappelussa ja oli lääkärikäynnin jälkeen hieman "kynitty", kun haavat oli puhdistettu ja karvat leikattu. Rokotuksetkin oli annettu ja kaveri sirutettu.  

Ensi viikon tiistaille saimme hänelle varattua leikkausajan. Toivottavasti leikkaus hieman rauhoittaa herran tappeluhaluja. 

Eilinen koko päivä meni päivystäessä, mutta mikäs siinä kun aurinko paistoi ja tytär leipoi kauden ensimmäisen raparperipiiraan. Saatoin istua terassilla aurinkotuolissa puhelin kädessä ja nauttia kahvia ja rapaperipiirasta. 

Aamulla mieheni kyseli, että haluanko aamukahvini sänkyyn. Vanhin tytär teki amerikkalaisia pannukakkuja, joita poikani tarjoili sänkyyn siirapin kera. Kyllä kelpasi  sunnuntaita aloitella Hesari kädessä. Päivystän tänääkin koko päivän. Taidan katsoa netistä "Tervetuloa kotiin" ja mennä sitten siivoamaan pihaa kevätkuntoon. Pidetään peukut pystyssä, että puhelimeni ei soi. 

Rauhaisaa sunnuntaita kaikille! 

Happiness depends on.... you

Olen taas muutamana päivänä miettinyt erilaisten ihmisten asennetta ja sitä miten oma asenne vaikuttaa niin moneen asiaan. Se on sellainen sisäänrakennettu tapa katsella ympäristöään ja kokea asioita, joita meille tapahtuu. Toisilla kun on tapana kääntää tappiotkin voitokseen ja toiset taas... no jätän sanomatta. 

Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi? 

Odotin milloin joku älyäisi tehdä jotakin,
kunnes tajusin, että minäkin olin "joku".

Olen pannut merkille, että monesti pessimismiin taipuvaiset ihmiset ajattelevat, että heidän huono tuurinsa tai ikävä olonsa johtuu ulkoisista tekijöistä. Optimisti taas näkee ympärillään mahdollisuuksia ja ihania sattumia. 

"A negative mind will never give you a positive life". 

Otan esimerkin lähipäiviltä omasta elämästäni. 

Pessimisti saapuu aamiaiselle ja toteaa nukkuneensa huonosti, sillä lentokonemelu kuului juuri hänen huoneeseensa. Aamiaiselta puuttuu vihannekset ja mieleistään kahvia joutuu hakemaan seisovasta pöydästä. Edessä on tavattoman pitkä työpäivä. Työpäivän päätteeksi jaksaa korkeintaan laahustaa lähimpään ruokakauppaan. Työssä kohtaa vain vastoinkäymisiä ja asioita, jotka eivät toimi, vaikka niistä on monesti nuristu. Seuraava vapaapäiväkin menee hammaslääkärissä ja kesälomaakaan ei saanut silloin kuin halusi. Bussi saapuu hotellille hakemaan meitä ja päivä alkaa. Mitä järkeä on tulla isolla bussilla hakemaan muutamaa ihmistä? 

Optimisti saapuu aamiaisella ja toteaa nukkuneensa hyvin, sillä eilinen reippailu ulkona ja kuntosalitreeni väsyttivät mukavasti. Aamiaisella on herkullista hedelmäsalaattia, jossa on joukussa tuoreita mansikoita ja mustikoita. Voi miten kaunistakin se on! Lisäksi on ihana herkutella tuoreilla croissanteilla, kun niitä on pöytääni valmiiksi katettu. Edessä on monta mahtavaa kohtaamista, mitä kaikkea päivä tuokaan mukanaan? Aurinko paistaa, joten lähden heti päivän päätteeksi reippaalle lenkille ja ihastelen matkalla kukkivia kirsikkapuita ja pihoissa kasvavia narsisseja. Ihana, että työssäni löytyy vielä haasteita ja saan yrittää ratkoa niitä vapaasti omien kykyjeni mukaan. Vapaapäiväni alkaa hammaslääkärikäynnillä, sillä haluan hoitaa itseäni. Palkitsen reippauteni käymällä käynnin jälkeen suosikki kukkakaupassani. Yllä olevat kauniit kukat ovat sieltä. Ihanaa, miten he käärivät ne kauniiseen silkkipaperiin. Kävellessäni auringossa kukkakimppu kädessäni tunsin kevään saapuvan ja kohtasin hymyileviä kasvoja. 

 Kesälomalla saa kerrankin keksiä jotakin tavallisesta lomasta poikkeavaa, sillä se on epätavalliseen aikaan. Mitähän hauskaa keksimme? Nyt työpäivä alkakoon! Upeaa aloittaa se mahtipontisesti isossa bussissa yksityiskuljetuksella. Minkä paikan valitsen? 

Huomaatteko eron? Olosuhteet olivat molemmille samat. 

Puolet ihmisen positiivisuudesta on geeneissä (kiitos äitini) ja ulkoiset tekijät vaikuttavat kymmenen prosenttia. Neljäkymmentä prosenttia on omissa käsissä tai sanotaanko omassa päässä. Tutkimuksen mukaan myönteiset ihmiset elävät keskimäärin jopa kymmenen vuotta pessimistejä pidempään. Tutkimuksen mukaan myönteinen asenne vaikuttaa eniten ihmisen onnellisuuteen. Tämä nyt luulisi olevan aika selvää ilman tutkimustakin. Myönteiset ihmiset kärsivät vähemmän mm. työstressiä. Pessimistillä on suurempi kynnys lähteä urheilemaan ja syödä terveellisesti, tutkitusti. Oman tutkimukseni mukaan myös iloisella mielellä liikkuvat ihmiset tapaavat pääosin mukavia ihmisiä!

Onko tässä kaikessa kyse vain asenteesta, siitä mihin voimavaramme käytämme ja mihin haluamme uskoa? Pohjimmiltaan kyse on kai kiitollisesta elämänasenteesta. Kyvystä keskittyä asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa ja nostaa arvoonsa ne asiat, jotka ovat meillä hyvin. 

Always believe that something 

WONDERFUL

is about to happen. 

Tapahtui viikolla

Keräilen tähän viime viikon tapahtumat näin maanantai illan ratoksi. Olen hyvin tyytyväinen, että jokin keväinen urheilukärpänen on puraissut minua. Kaivoin alkuviikosta innoissani taas fillarin esiin ja maanantaina ihmettelin, että onko koko fillari muuttunut painavammaksi. Niin raskaalta se ensimmäinen lenkkini talven jälkeen tuntui. 

 Panostan vapaapäivinä urheilun lisäksi hyvään ruokaan. Niin teimme myös maanantaina, söimme yhdessä koko perhe alkuruuista mutakakkuihin.

Nautin suuresti, kun saan koko perheen pöydän ääreen nautiskelemaan kaikessa rauhassa. 

Vapaapäivien arjen ylellisyyttä on kiireettömät aamut. Se päämäärätön kuljeskelu kahvikuppi kädessä. Se vapaus istua katsomaan sisustusohjelmaa netistä sänkyyn, jos siltä tuntuu tai vain tuijotella ulos. Tässä kuvassa mun arkiaamujen aamukahviseura.  

Tiistaina oli hitaus ja rauhallisuus poissa. Puhelin soi päivystykseni kunniaksi klo 4.25 aamulla ja tunnin kuluttua olin lentokentällä tukka ponnarilla jo menossa Tukholmaan. 

Iltapäivän fillarilenkki sujui myös nopeampaa tahtia ja vaivattomammin kuin maanantain lenkki. 

Keskiviikkona päätimme mieheni kanssa hyödyntää lasten treeniajan kävelemällä 1,5h lenkin. Oli vaihteeksi kiva kävellä jossakin muualla, kuin kodin lähellä. Virkistää kummasti, kun menee uusiin paikkoihin, vaikka ihan kotikaupungissa. 

Edellisellä viikolla Kööpenhaminasta tuomani ranskalaiset tulppaanit ilahduttivat minua koko viikon. Tuollaiset pitkävartiset nuokkuvat tulppaanit ovat aika kivoja välillä.

Torstain tennistunnilla saimme valmentajamme viime hetken vinkkejä ja treeniä kisoihin. 

Perjantaina ja lauantaina katsoimme lasten kanssa Voice of Finland. Lauantaina olin tenniskisoissa, kuten täällä aiemmin kerroin. Yksi jännittävä kynnys on taas ylitetty, nyt voin mennä toistekin kisoihin. Siellä oli hauskaa! Eräs pelikaverini päätti ihanasti yllättäin palkita minut kuohuviinipullolla, koska olin suostunut lähtemään hänen kanssaan kisoihin. Ihana yllätys, jonka hän autonperästään kaivoi kisojen jälkeen.

Kisojen jälkeen korkkasin kuoharipulloni, puin untuvatakin päälle ja laitoin Weberin tulille. Hieman lunta maassa, mutta meillä on nyt grillikausi alkanut!   

Eilen saavuin tänne Amsterdamiin ja jatkoin urheilulinjalla. Kirmasin työpäivän jälkeen lenkille ja sieltä salille. Hotellilla on suuri kuntosali, jossa on ikkunoita kolmeen suuntaan. Sali on sunnuntaisin ainoastaan hotellivieraiden käytössä. Oli aika luxusta saada treenata isolla aurinkoisella salilla kaksin yhden työkaverin kanssa. Ei ollut jonoa laitteisiin ja musiikki oli omaan makuun.

Täällä Amsterdamissa on keväistä +10 astetta ja kukat kukkivat. 

Sporttista viikkoa kaikille!