Nya bästisar

Olen ollut elämässäni onnekas naapureiden suhteen. Asuessamme punavuoressa oli meillä eräs seinänaapuri, joka soitti aina öisin musiikkia niin, että ikkunat helisi. Onneksi hän soitti Pavarottia, joten ristimme hänet herra Pavarottiksi. Asuessamme ensimmäisessä asunnossamme täällä Espoossa olimme erittäin lämpimissä väleissä muiden talon perheiden kanssa. Vietimme monia kosteita iltoja yhdessä terasseillamme, milloin rapujuhlien, milloin talkoiden merkeissä. Leikkasimme toistemme nurmikot ja teimme toistemme lumitöitä. Postia hakiessa tai roskia viedessä sai aina hyvän mielen törmätessään johonkin naapureistamme. Nämä kymmenen vuotta Melrose Placessa sujuivat nopeasti.  Seuraava tilapäinen rakennusaikainen asuntomme, rantatalo oli ihanien tulevien naapureidemme ansiota. Ensimmäisessä omassa talossamme oli upeita naapureita. Tukea ja apua löytyi aina puolin ja toisin, oli sitten kyseessä rikkinäinen vesipumppaamo tai lasten puiden latvoihin tarttunut leija. Ymmärrystäkin löytyi vaikka koiramme olisi syönyt naapurin meriretkelle tekemänsä eväät hänen laiturillaan. 

Täällä uudessakin kodissa olemme ehtineet tutustua uusiin naapureihimme. Eilen sytytin kynttilän, jonka saimme heiltä tuliaiseksi, kun olimme pitäneet silmällä heidän taloaan heidän ollessaan Lapissa. 

Naapurin rouva kysyi minulta jokin aika sitten olisinko kiinnostunut Femina -lehdestä. Hän on tilannut sen itselleen ja voisi kuulemma luettuaan laittaa sen aina minun postilaatikkoon. Olinhan minä. Eilisen vapaapäiväni kunniaksi halusin kokeilla Feminan muutamaa ruokaohjetta. Toinen niistä oli Sienipasta punajuurien kera ja toinen oli Gratinoidut pastasimpukankuoret. Minusta on ihana tehdä vapaapäivänä slow foodia ja kokeilla uusia resptejä. Tosin nauratti hieman, kun mieheni oli ehdottanut, että tekisimme  slow foodia. Hänen kontribuutionsa tähän oli istua sohvalla ipad kädessä ;-) 

Luulenpa, että jätän hänelle tänään yhden uuden ohjeen pöydälle ja hän saa valmistaa slow foodia, sillä aikaa kun minä olen töissä. 

Eihän näistä aineista voinut syntyä kuin tosi hyvää! Valmista ruokaa en ehtinyt paljon kuvailla ja mitään ei jäänyt jäljelle. 

Yrttejä pystyin vieläkin keräämään pihasta. Se ilahduttaa minua kovasti. 

Minä lähden nyt töihin, mutta rentouttavaa sunnuntaita teille, joilla se on vapaapäivä! 

Maalillakin saa paljon aikaiseksi

Uusi kotimme on vanha saaristolaistalo. Talo on ottanut meidät hyvin vastaan. Talo on mielestäni hyvin kodikas ja lämminhenkinen, mutta  täällä on yhä asioita, joista en pidä. Täällä on asioita, jotka odottavat muovautumistaan. Muovaako talo meidät vai me talon, en tiedä vielä. Yksi niistä oli makuuhuoneemme vaatekaapit. Itse kaapit olivat erittäin hyvässä kunnossa. Nykyisin, kun minua ahdistaa ajatus siitä, että maailma hukkuu tavaraan, yritän omalta osaltani välttää tarpeetonta tavaroiden poisheittämistä. Kaappien poisheitto ja uusien kaappien ostaminen tilalle ei siis ollut varteenotettava vaihtoehto. 

Makuuhuoneemme vaatekaapit olivat väriltään tällaiset eli kuva ennen: 

Päätimme maalata kaapit, sillä eihän meillä ollut mitään menetettävää ;-) 

Väriksi valikoitui minulle jo suosikiksi noussut mudanväri. Olimme käyttäneet vanhassa kodissamme ko. maaliväriä makuuhuoneen seiniin, joten tiesin, että en kyllästy siihen. Lisäksi se sopi meidän jo olemassa oleviin muihin makuuhuoneen kalusteisiin. 

Ja kuvat maalausprojektin jälkeen: 

Rauhaisia unia itse kullekin! 

Tapahtui viikolla

Viikko alkoi maailman parhaan kampaajan Jani Lännenmäen My Salon kampaamossa. Kuivat harottavat maantienväriset hiukset muuttuivat hänen käsissään hyvinhoidetunnäköiseksi auringonvaalentamiksi hiuksiksi. Samalla saimme nauraa maailman menolle ja nautin kupposen capuccinoa. Autoni oli pysäköity "vahingossa" Mokon edustalle, joten olihan sielläkin pakko poiketa lähtiessäni. 

Iltapäivällä olin jo töissä ja illaksi päädyimme Karlskronaan etelä-ruotsiin.

Aamukävelyn tein pitkin Karskronan rantoja ja toreja. Aamukahvin jälkeen olikin jo vuorossa fika paus ja seurasin ruotsalaisten kahvilakäyttäytymistä. 

Lounaan söin ihanan työkaverini kanssa ja sain kuulla romanttisia tarinoita hänen nuoruudestaan kipputsilla. Kiitos niistä! 

Seuraavana aamuna oli vuorossa kunnon juoksulenkki Tukholmassa järven ympäri. 

Olin aika ylpeä itsestäni lenkin jälkeen. 

Torstai aamuna fillaroimme työkaverini kanssa ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. Minun ostokseni liittyivät tyttäreni 10v. juhliin, jotka pidettiin sitten sunnuntaina. 

Muuten päivät kuluivat hotellilla pyörien, kunnes taas oli iltapäivällä aika pakata matkalaukku ja lähteä. 

Perjantai aamu valkeni pohjois-ruotsissa Sundsvallissa. Tein normikävelylenkkini, joka päätyi lempparikahvilaani (Tant Anci och fröken Sara). Siellä on paljon hyviä sisustuslehtiä luettavana ja hyvää kahvia. 

Kun lopultakin perjantai iltana myöhään pääsin kotiin ja omaan sänkyyn ei sitä onnentunnetta voi sanoin kuvailla! Laitoin kynttilät palamaan yöpöydälle  ja keitin kupin teetä ja kääriydyin mukaviin lämpöisiin sukkiin ja pehmeisiin lakanoihin, kissakin jaloissa kehräten. 

Lauantai meni sitten haahuillessa. Haahuilu on minulle erittäin tärkeä tapa ladata akkuja. Se on sellaista täysin päämäärätöntä toimintaa, joka pohjautuu täydellisesti tunteeseen. Tehdään juuri sitä mitä milläkin hetkellä huvittaa. Syödään sängyssä, jos siltä tuntuu, katsotaan "vain elämää" tytär kainalossa sängyllä peiton alla iltapäivällä. Juodaan lasillinen skumppaa, jos huvittaa. Siirrellään koriste-esineitä ja asetellaan kukkia.  jne. 

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen ihmisten toivottelu tervetulleiksi, heidän kestitsemisensä ja ovella hymyillen: "hei ja kiitos käynnistä". Kyseessä oli siis nuorimman tyttäreni 10v. syntymäpäiväkutsut hänen kavereille. Syntymäpäiväthän olivat jo kesällä, mutta koska hänellä on laiska äiti, saimme juhlat aikaiseksi vasta nyt. 

Viikko päättyi jälleen rentouttavissa merkeissä tyttären ratsastustuntia seuraten ja sen jälkeen siirryimme nopeasti lämmittelemään saunaan perheen kanssa. Meidän oli tyttären kanssa pakko päästä kuvaan, koska ko. poni on meidän molempien suosikki. Mies sai toimia kuvaajana. (Saimme hänetkin kerrankin tallille mukaan, mutta älkää kysykö mitä hän siellä teki). 

Ihanaa syysviikkoa!  

The world is a book and those who do not travel read only one page

Lomaviikoni alku meni lastemme purjehdusharrastusten (kumiveneessä) ja ystävien tapailun merkeissä. Lomaviikkoni lopuksi päätimme karata mieheni kanssa kaksin viikonlopuksi kaupunkilomalle. Halusimme valita kohteen, jonne ei tarvisi matkustaa kauan ja jossa emme olisi aiemmin käyneet. Vaihtoehdoistamme valikoitui tällä kertaa Saksan pääkaupunki 3,4 miljoonan asukkaan Berliini. Kuvat puhukoon puolestaan.  

Berliini on vastakohtien kaupunki. Kaupungissa näkee edelleen idän ja lännen kohtaamisen. 

"I want to travel across the world and breathe the air of new places." 

Muutama täsmäisku kauppoihinkin piti tehdä, lasten tuliaisten hyväksi. 

Kaupungin arkkitehtuuri on mielenkiintoinen. Hetkittäin vanhan ja uuden yhdistäminen on varsin onnistunutta. 

Pääosin kiersimme kaupunkia ristiinrastiin, katsellen, haistellen, maistellen ja tapasimme muutamia mukavia ihmisiä.  

Hetkittäin olin aivan häkeltynyt kaupungin rumuudesta. 

Olen varmasti täällä blogissakin moneen kertaan toitottanut, että matkailu on minulle elinehto. Se on asia, josta en ole valmis luopumaan. Rakastan uusia kohteita ja tunnelmia, kulttuureja ja ihmisiä, makuja ja maisemia! 

"Travel often 

getting lost

will 

help you

find yourself."

Jokaisella matkalla oppii myös palan itsestään. 

Kivaa keskiviikkoa ja terveiset täältä Tukholmasta!