Paras tapa välttyä sunnuntaiahdistukselta

Luin hiljattain artikkelin siitä, miten sunnuntaiahdistukselta vältytään. Yksi mainittu kohta oli: keksi sunnuntaille mieluinen harrastus. ✓ Check. 
Olen huomannut, että sunnuntain ratsastustuntini aiheuttaa sunnuntaisin sen verran kihelmöintiä vatsanpohjassa, että maanantaihin ei ehdi ajatuksia suunnata ennen kuin vasta illalla tunnin jälkipuinnin jälkeen. 

Viime viikon sunnuntaina olimme varanneet muutamien ratsastusryhmäläisteni kanssa maastovaelluksen islanninhevosilla Ankis Stallille Kirkkonummelle. Sää suosi meitä, aurinko paistoi täydeltä terältä, kun saavuimme tuonne tallille, jossa järvi kimalteli horisontissa ja "seepraksi" pukeutuneet hevoset odottivat meitä tarhassa ;-) 

 

Hevosten jaossa annoimme tyttäriemme tarttua "kuka teistä on rämäpäisin" -hevosiin ja me seniorit otimme vanhemmat ja jo hieman rauhallisemmat karvaturvat. 

 

Vaelluksemme kesti kaksi tuntia ja maasto oli todella vaihtelevaa. Kiipeilimme kallionkielekkeillä, rämmimme kurakossa, kuljimme metsähakkuuaukion poikki ja pellon reunaa, tölttäsimme metsäpolkuja, väistelimme puiden oksia tiheässä metsässä, ratsastimme kauniiden vanhojen pihapiirien halki. Ylitimme vilkkaan autotien ja saimme laukata pieniä hiekkateitä, niin että hiekka pöllysi ja pienet kivet kavioista vain sinkoilivat. Siis niin hauska reissu!  

 

Harmi, että kameraa ei tällä reissulla pystynyt mukana pitämään. Tämä kuva on napattu tallille saavuttaessa kännykällä. 

 

Tämä tyyppi oli nimeltään Trölli, joka oli ratsuni. 

 

Ja tämä oli tyttäreni ratsu Tira, tamma jolla on pilke silmäkulmassa. 

Vaelluksen jälkeen kävin nopeasti kotona tankkaamassa ja lähdin omalle ratsastustunnilleni. Ratsuna minun vanhan suosikkini Offe tuo täysveriristeytys. 

Takuuvarmasti teemme tällaisen vaelluksen uudelleen joku kerta ja haaveenani oli päästä tekemään tällainen myös Islannissa. 

Hyvää lauantaita ja huomista sunnuntaita innolla odotellen!