Lisää elintilaa

Tämä viikko on ollut hyvin kierrätyshenkinen. Olen kierrättänyt autolla ympäri pääkaupunkiseutua rikkinäistä höyrysilitysrautakeskusta pelkääjän paikan lattialla. Tarkoitus on viedä rauta kierrätykseen. Missä senkin oikea kierrätyspaikka mahtaa olla? Huomenna sen selvitän, ellei teistä joku osaa neuvoa. 

Minulla on ollut myyntipöytä kirpputorilla, jonne olen kantanut jätesäkeittäin lasten leluja, kirjoja, lasten vaatteita, omia vaatteita, miehen vaatteita ja koriste-esineitä. 

Jäin miettimään koriste-esineen tarinaa. Toisinaan saa lahjaksi esineitä, jotka eivät vain mitenkään sovi omaan kotiin tai ne ovat täysin tarpeettomia, silloin ne ovat minulle kierrätystavaraa. Harmittaa lahjan antajan puolesta. Olisipa hän tuonut kukkia tai lahjoittanut rahat hyväntekeväisyyteen. Mietin, että miksi joskus myös itse ostetut esineet ovat hetken kuluttua kirpparille päätyvää "roinaa".

Purkaessani tänään kirpparipöytääni näin kaksi aivan uudenveroista pehmoeläintä; gorillan ja nallen jääneen myymättä. Huomasin kassalla kaksi pientä lasta vanhempiensa kanssa. Kysyin vanhemmilta, saanko antaa eläimet lapsille. Olipa kiva nähdä lasten iloiset , joskin hieman hämmästyneet ilmeet halatessaan näitä uusia ystäviään. Tänä vuonna yritän entistä enemmän ilahduttaa outoja ihmisiä pienillä hyvillä teoilla. Ajatelkaa, jos jokainen maailman ihminen tekisi edes yhden pienen ilahduttavan teon päivässä / kuukaudessa. 

Päätin, että ostan tästä lähtien aina ihmisille lahjaksi elämyksiä, ruokaa, juomaa, kynttilöitä tai kukkia. Ellen sitten satu todellakin tietämään, mitä ko. henkilö on vailla. Toiseksi päätin, että harkitsen tarkkaan uusien esineiden ostamista kotiin. Mietin (niin olen kyllä tehnytkin jo pitkään) mihin ne kotona sijoitan ja mistä esineestä luovun, jos tuon uuden esineen kotiin. Olen yrittänyt vähentää tavaraa kotona ja olen siinä suhteellisen hyvin onnistunut. 

Meillä ei juurikaan enää ole esineitä, joilla ei ole jotakin funktiota tai joista emme pidä. 

Tämän sympaattisen tarjottimen päätin pitkällisen harkinnan jälkeen pelastaa kirpparilta meille. Sen pohjassa oli kaiverrettu nimikirjaimet ja päivämäärä. Vuosiluku oli 1931. Se sopi meille tänne, onhan talomme myös rakennettu 30-luvulla. Kiinnostaisi selvittää lautasen tarina. Nimilyhenne lautasen pohjassa ei ole minulla tiedossa, joten päätin, että G.L. on varmasti sanoista Good Luck. Tuokoon se siis onnea tälle vuodelle ja vuosiksi siitä eteenpäin!  Toisen roina oli jälleen toisen aarre. 

Olen viehättynyt ajatuksesta "tavara päivässä 365"- aatteesta ja yritän sitä omalla tavallani toteuttaa. Olen yrittänyt jo useamman vuoden. Kirppariviikon aikana lähti varmasti kahden kuukauden tavara päivässä roinat kiertoon.

Jollakin hullulla tavalla haluaisin joskus kokeilla myös samaa kuin dokumenttiohjaaja Petri Luukkainen, joka oli siirtänyt koko omaisuutensa varastoon. Takaisin hän sai hakea yhden tavaran päivässä.

On mielestäni vapauttavaa luopua tavarasta. Huomata, että se on vain tavaraa. On enemmän tilaa hengittää, on tilaa luovuudelle ja elintilaa. 

Vähemmän tavaraa ja ostamista tarkoittaa myös vähemmän työtä ja se taas tarkoittaa enemmän aikaa tehdä niitä asioita, joita oikeasti pidämme elämässämme tärkeänä. Lisäksi vähemmän tavaraa tarkoittaa vähemmän luonnon tuhoamista ja enemmän tilaa kaapeissa. 

Katselen tulevaisuudessa mielummin kaunista luontoa ja eläimiä elinympäristössään, kuin kaatopaikkoja. 

Tällaisissa ajatuksissa tänään. 

P.S. Vaatelakkoni on pitänyt, eikä ole edes tehnyt tiukkaa.