Lauantai vai maanantai

Työssäni viikonpäivät ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Niillä ei oikeastaan ole merkitystä. Joudun monesti pinnistelemään vain muistaakseni mikä viikonpäivä tänään on. 
Näin epäsäännöllistä työtä tehden minulla esimerkiksi oli tänään ikään kuin maanantai. Olinhan ollut juuri kaksi päivää vapaalla eli viikonloppuni oli takana. Edessä on onneksi vain lyhyempi viikko. 

Toisinaan tuntuu ikävältä lähteä viikonloppuna töihin, kun muut perheenjäsenet ja ystävät ovat vapaalla. Toisaalta taas nautin aivan suunnattomasti vapaapäivistäni viikolla. Olen tehnyt epäsäännöllistä työtä oikeastaan aina ja ystäväpiirini on muotoutunut pitkälti sen mukaan. 
Kerran olen yrittänyt tehdä säännöllistä työtä kaksi vuotta. Olihan siinä puolensa, mutta ahdistus hiipi aina vähitellen mitä lähemmäksi viikonloppu läheni loppuaan. Kuinka ihana onkaan nauttia aamiaista vuoteessa ja lukea kirjaa muiden aloittaessaan maanantai aamuna työviikkoa. Ihanaa on hoitaa asioita keskellä päivää viikolla, jolloin mistään ruuhkista ei tarvitse puhua. Voi halutessaan käydä tyhjillä kuntosaleilla päivisin tai ostaa ruokaa kaupasta ilman, että tarvitsee kassalla jonotella. Asioilla on puolensa.  

Aamu unisena nautin myös siitä, että saan mennä töihin esim. klo 11.00, kuten tänään. Iltavirkkuna ongelmia ei tuota nuo myöhäisemmät iltavuorotkaan. Aamuvuoroista jätän kirjoittelun hieman vähempään. Sanotaanko näin, että ei ole minun juttuni. 

Työpaikkani ikkunasta avautuvat maisemat ovat yleensä hyvät ja vaihtelevat.  

Tänään työpäiväni suuntautui Friedrichshafeniin. 

Aamupäivällä...

päivällä 

...ja illaksi kotiin. 

Huomenna taas töihin. Eikä yhteen työpaikkaan vaan kahteen. 

Niin, että rauhallista pyhäpäivää vain kaikille!