Kevään merkkejä, koulukeskustelua ja yllätyshyökkäys

Tällä viikolla on otettu iso askel kevättä kohden. Lumet ovat nyt sulaneet pihastamme lähes kokonaan. Alkuviikosta nautin aamukahvia tämän tyypin seuratessa minua ja silloin pihassa oli vielä vähän lunta, kuten näkyy.  

 

Eilen kaivoin fillarin esiin ja voi sitä riemua, kun sai polkea kuivilla teillä! 

 

  Hymyhän siinä tuli huulille ihan väkisin.

 

 

 

Aamukahvi pöydässä mietiskelimme tänään taas tätä nykyistä koulua; opettajia, oppilaita ja vanhempia. Miten haasteellista onkaan olla opettajana tänä päivänä ja miten monet vanhemmat unohtavat, että lasten kasvatus kuuluu myös heille. Syytetään Wilmaa, että sieltä tulee vain negatiivista viestiä. Voisiko olla kuitenkin niin, että sieltä ei tulisi negatiivista viestiä, mikäli kasvatus ja muut asiat hoidettaisiin myös kotona. Mistä tämä koulun ja kodin vastakkainasettelu juontaa juurensa? Eikö koulun ja kodin tulisi puhaltaa yhteiseen hiileen, lastemme tulevaisuuden vuoksi? 

Käydessäni vanhempainvarteissa opettajat kysyvät minulta onko minulla toiveita opettajien ja koulun suhteen. Vastaan heille, että toivon heidän jaksavan jatkaa hyvää työtään. Toivon, että he ovat ajoissa minuun yhteydessä, mikäli lapseni kasvatus / oppiminen sitä vaatii.

Toivon myös, että opettajat kaikesta kritiikistä huolimatta uskaltavat puuttua häiriköiviin oppilaisiin, vaikka fyysisin keinoin, niin tarvittaessa, jotta kouluissa työrauha ja turvallisuus säilyisi. 

Olemme onnellisessa asemassa, että lastemme kaikki opettajat tuntuvat olevan työstään erittäin kiinnostuneita. Tuntuu siltä, että he ovat kutsumusammatissaan. Voinko enempää toivoa! 

Muutama vuosi sitten eräskin lapsemme luokanvalvoja lähetti äitienpäivänä sähköpostia äideille. Viestissä hän kiitti kaikkia äitejä tekemästään työstä kotona lasten hyväksi. Hän päätti viestinsä sanoin, että olette jokainen ruusunne ja kauniit sanat ansainneet, sillä ilman teitä ja teidän tukeanne emme voisi täällä koulussa toimia. Voisiko sen kauniimmin sanoa?

P.S. Miten nämä munat tähän juttuun liittyvät? Työtoverini veljen omien kanojen munia, joita keitin tänään aamiaiseksi. Todella maukkaita ja huomaatteko keltuaisen värin? 

What came first the chicken or the egg? Edelliseen juttuun viitaten, mistä niitä hankalia oppilaita tulee? 

 

  

Ystävämme päättivät yllättää meidät tänään iloisesti. Olin tukka sekaisin ja täysin ilman  meikkiä enkä ollut vielä pukenut, kun ovikello soi. Aiemmin olisin juossut nurkan taakse piiloon ja huudellut mieheni ovea avaamaan. Olen yrittänyt kehittää itseäni hieman rennommaksi. Ei kaiken tarvitse olla aina täydellistä (kuten aiemmin ajattelin) ja silti elämä voi olla hyvää. Menin reippaasti ovelle ja toivottelin heidät tervetulleeksi. Kaivoin jääkaapista kylmää kuohuvaa ja otin elisen Ateenan reissun ostokset esille. Nopeasti vaattet päälle, meikkiä naamaan ja tukka ponnarille. Onneksi olen työni takia oppinut saamaan itseni sängystä edustuskuntoon (siis jonkinlaiseen ihmistä muistuttavaan olomuotoon) viidessä minuutissa. Pientä syötävää, kylmää juotavaa, aurinkoa, kevät ja ystävät. Hyvä yhdistelmä! Tiedättekö mitä, ne likaiset ikkunat ja pesemätön terassikaan eivät haitanneet lainkaan! Enemmän yllätysvierailuja, enemmän hetkeen tarttumista, tässä ja nyt elämistä, enemmän spontaania tekemistä, luovuutta, elämästä nauttimista! 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!