Onnellisuusprojekti / lokakuu / toimita kalvava askare

Luin tässä muutama kuukausi sitten Gretchen Rubinin kirjoittaman kirjan Onnellisuusprojekti. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille teille! Ruuhkabussissa istuessaan perheenäiti Gretchen Rubin havahtui miettimään, että keskittyykö hän oikeisiin asiohin. Oliko hän niin onnellinen kun hän voisi olla? Vuodet tuntuivat vierivän liian nopeasti. Rubin päätti omistaa vuoden elämästään onnellisuuden lisäämiseen. Hän laati listan muutettavista asioista keskittyi niihin yksi kerrallaan. Kirjan avulla voi aloittaa oman onnellisuusprojektinsa. 

Lokakuun alussa päätin aloittaa oman vuoden kestävän onnellisuusprojektini, sillä uskon, että onnellisuutta ei voi koskaan olla liikaa. Tiedättekö, että kun ihmisiltä ksysytään, että mitä he elämältä haluavat, useimmat vastaavat, että he haluavat olla onnellisia.

Projektin aluksi pysähdyin miettimään, että mitkä asiat tuottavat minulle onnellisuutta. Mietin mikä on intohimoni.  Näihin asioihin siis haluan keskittyä. Toisaalta mietin, että mitkä asiat minua ärsyttävät, tylsistyttävät tai saavat minut jopa vihaiseksi. Näitä asioita pyrin karsimaan elämästäni tai opettelen suhtautumaan niihin toisin. 

Tein listan asioista ja niiden pohjalta loin vuodeksi itselleni tavoitteita jokaiselle kuukaudelle. Keskityn siis erityisesti aina yhteen seikkaan kussakin kuussa. 

Don´t wait for the perfect moment take the moment and make it perfect! 

Tiedättekö ne pienet tekemättömät asiat, joiden tekemiseen menee vai hetki aikaa, mutta tekemättöminä ne vaivaavat mieltä jatkuvasti? Ne saavat tuntemaan olomme väsyneiksi, ärtyneiksi ja syyllisiksi. Ne rasittavat meitä. Päätin tarttua tähän ongelmaan nyt, jotta tulevina kuukausina voin keskittyä johonkin tärkeämpään. 

Jos et löydä jotain, siivoa! Yhden tutkimuksen mukaan rojujen hävittäminen vähentäisi kotitöiden määrää keskivertokodissa jopa 40%. Yksi parhaita tapoja parantaa mielialaa on järjestää onnistumisen kokemuksia, kuten hoitaa lykätty askare! 

Tein lokakuun alussa listan pienistä asioista, jotka kalvoivat mieltäni tekemättöminä. 

Listalla oli pieniä asioita, kuten järjestää lasten piirrustukset, joita halusin säilyttää. Tein jokaiselle lapselle aarrelaatikon. Kodistamme on puuttunut yläkerrasta kokovartalopeili koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä eli jo kuusi vuotta. Hankin peilin ja mieheni asensi sen seinään. Nyt koko perhe peilailee siinä ihmeissään. Olen halunnut teettää osan valokuvista paperikuviksi ja kerätä niistä muistojen albumeja. Viimeksi olin tehnyt sen vuonna 2009. Nyt albumit on päivitetty tähän päivään. Istutin yhden viherkasvin uuteen suurempaan ruukkuun. Asia, joka minun niin monta kertaa on pitänyt tehdä. Olen siivonnut kaappeja, vienyt talosta pois niitä kuivuneita maalipurkkeja, myynyt kirpputorilla käyttämätöntä ja tarpeetonta tavaraa, ommellut sen pudonneen napin, vienyt pesulaan  lempipaidan jne. jne. 

Vieläkin listalla on muutamia pieniä tekemättömiä asioita, mutta lokakuuta on vielä jäljellä.  Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että pitkään mieltä painaneiden asioiden tekeminen on tuottanut minulle suunnatonta onnellisuuden tunnetta.

Onnellista ja aurinkoista sunnuntaita!  

Parasta perjantaita

Aamulla herätys oli taas neljä tuntia ennen kukonlaulua. Lähdin töihin ja palattuani töistä illalla oli talossa vain kissa kotona. Sytyttelin kynttilöitä, laitoin takkaan tulen, puin villasukat ja verkkarit jalkaan. Kääriydyin pehmeään peittoon, keitin kupin glögiä. Istuin hiljaisuudessa takkatulen rätistessä ja kissan kehrätessä. Illan pimetessä luin blogeja ja nautin. Nämä on niitä elämän pieniä onnellisia hetkiä, joilla lataan akkujani täällä kotipesässä. 

   

Hetkeä myöhemmin takan ääressä istui jo koko perhe, paitsi vanhin tytär, joka on purjehtimassa kutsuleirillä Ruotsissa. 

Suloista viikonloppua! 

Havaintoja eilen

Kissan herätys on paljon mukavampi, kuin herätyskellon herätys. 

Ei kannata itse lähteä kiireellä ruokakauppaan, jos sinne voi lähettää syyslomalla olevat lapset ulkoilemaan skeittilaudalla ja rullaluistimilla. 

Jos lentokoneen hattuhylly pysyy testikäytössä kiinni maassa, se ei välttämättä silti pysy kiinni ilmassa. 

Nata on heinäkasvi. Ristikot ovat kehittäviä. 

Jos noin kolmivuotias lapsi ei istu muutamaa minuuttia rauhassa paikallaan on vika päättämättömässä äidissä. Ongelma ei häviä myöskään lapsen kasvaessa.

 

 

Naisetkin voivat vanhetessaan muuttua charmikkaiksi, silloin kai puhutaan valovoimaisesta henkilöstä. 

On olemassa ihmistyyppi, joka yksinkertaisesti pystyy omalla pelkällä hurmaavalla käytöksellään ja valloittavalla hymyllään saamaan toiset ihmiset tekemään heidän vuokseen mitä tahansa. 

Joillakin ihmisillä on kyky koskettaa sinua niin, että se koskettaa. 

 

Teamwork on vaikeaa, jos ei ole teamia. 

Kiinalaiset käyttävät paljon sokeria eurooppalaisiin verrattuna. 

Suorakaiteen muotoiset, valkoiset ja ohuet servetit tuovat väkisin mieleen nakkikioskin. 

Sillä kuinka pitkä matka on ei ole niin paljon merkitystä vaan sillä, että miltä matka tuntuu. 

Autoa yksin yöllä tankatessa on aika hämmentävä kokemus, kun bensamittari alkaa soida. 

Väsyneenä ei kannata avata tietokonetta vaan mennä nukkumaan. 

 

Kauniita unia!  

Tapahtui viikolla

Alkuviikko hurahti työn merkeissä. Maanantaina tapasin neuvottelu mielessä erästä mahdollista tulevaa sisustussuunnittelu asiakaspariskuntaa. Projekti olisi mahdottoman mielenkiintoinen, mutta valitettavasti en pystynyt antamaan kovin edullista tarjousta, sillä projekti vaatisi paljon aikaa ja energiaa. Jään odottamaan jännittyneenä kuinka projektin kanssa käy, saanko sen tehtäväkseni. 

 

Tiistaina lähdin kolmen päivän työmatkalle. Tällä kertaa yöt vietimme sumuisessa ja sateisessa Uumajassa. Löysimme kuitenkin kivan ravintolan ruokailua varten. Kävimme siellä kahtena päivänä peräkkäin. Uumajaa en nyt heti lisäisi suosikki kaupunkieni listalle. Onneksi hotellissa oli toimiva wifi ja minulla paljon rästissä olevia valokuvien teettämisiä ja tarjouksen tekemistä yms. puuhaa koneella. Pino lehtiä ja muutama matkaopas kirja auttoivat myös viihtymään. Lenkilläkin ehdin käydä, säästä huolimatta. 

 

 

 

 

Ravintola Vezzo Uumaja. 

 

 

Lenkillä ja picnic hotellihuoneessa. 

 

Viikonlopun sain viettää onneksi kotona. Raclette illasta olenkin täällä jo kirjoitellut, sekä uudesta perheen jäsenestämme. Ulkoilusta ja kauniista syyssäästä nautittiin ihan koko viikonloppu ja rapsutuksia riitti sunnuntaina.  

Uusi perheenjäsen

Perheeseemme muutti tänään uusi perheenjäsen. Hän on 1,5v. kissapoika. Kyllä on saatu tänään jo monet kerrat nauraa sen toilailuille ja ilmeille. Voin hyvin uskoa, että ihmiset, joilla on kotieläimiä elävät pidempään ja terveempinä, kuin ihmiset joilla ei ole kotieläimiä. 
Miten paljon kodikkuutta, iloa ja lämpöä se onkaan jo tuonut meille! Tutustuminen puolin ja toisin on luonnollisesti kesken, mutta ensivaikutelma on hyvä.

 

 

Kotiuduttuaan se lähtee varmasti innoissaan hiirestämään lähimetsiin! Lempeää ja kodikasta sunnuntaita! 

 

Raclettea, rakkautta ja rauhaa

Leppoisa viikonloppu on taas käsillä. Ilma on mitä viehättävin. Saamme vielä pienen hetken ihailla puiden värikkäitä asuja ja nauttia auringosta. Vietimme vanhimman tyttäreni syntymäpäiviä eilen illalla oman perheen kesken syöden raclettea. Tulipa siinä samalla muisteltua niin alppimatkoja kuin häitämmekin. Olemme saaneet raclette grillin aikanaan häälahjaksi seitsemäntoista vuotta sitten. Näin syksyn saapuessa grilli aina kaivetaan esiin. Lapset innostuivat ruokailun päätteeksi "soittamaan" juomalasejaan. Saivat aikaiseksi aivan upeita ääniä. Minä osasin kerrankin olla kieltämättä kaiken hauskanpidon ja kuuntelin musisointia mielenkiinnolla.

 

 

Poikani rentoutuu raclettea odotellessa. 

Aivan must lisukkeita ovat luonnollisesti jauhoiset keitetyt perunat, suolakurkut ja hillosipulit sekä punaviini.

 

 

 

TGIF Thank God it´s family friday! 

 

    

Tapahtui viikolla

Kylläpä aika taas rientää. Minun piti sunnuntaina kerrata viikon tapahtumia ja tässä sitä taas ollaan jo tiistai illassa. Tässä tulee kertaus siitä, että mihin se viime viikko sitten oikein meni?

Maanantain vapaapäivä kului ulkoillessa tyttäreni kanssa, kirjastossa hakien pari matkaopasta, ruokakaupassa ja ruokaa kokatessa. Niin ja jokunen lasten harrastuskuljetus siihen taisi myös sisältyä. 

 

Tiistaina lähdin neljän päivän työmatkalle Ruotsiin. Lähdimme joka päivä töihin iltapäivällä ja saavuimme hotellille aina puolenyön aikoihin. 

Aamupäivät menivät samalla kaavalla: aamiainen, pitkä kävelylenkki, suihku ja sushi lounas kentällä ja töihin lähtö. 

 

Tässä kuvassa mun kaveri työmatkalta. 

Arlandan kentän Sky Cityssä on maailman paras sushipaikka. Sen nimi on Itamae sushi. 

 

Viimeiseksi yöksi menimme Kalmariin, Etelä-Ruotsiin. Hotelli oli viehättävä Slottshotellet. Rakennus on jo vuodelta 1840. 

 

 

 

Kalmar on oikein viehättävä pikkukaupunki linnoineen päivineen. 

 

 

 

Perjantai iltana oli ihana palata kotiin oman perheen pariin, paitsi meiltä puuttui kaksi lasta. He olivat lähteneet purjehduskisoihin Ruotsiin Saltsjöbadetiin. Grillasimme hyvät pihvit, joimme lasit punaviiniä ja minä sytyttelin luonnollisesti kaikki mahdolliset tulet palamaan. 

Viikonloppuna olin niin innoissani siitä, että sain olla kotona! 

Leivoin leipää, kävin lenkillä ja teimme popcornia ja katsoin tyttären kanssa Dancing on Ice. 

Innostuin järjestämään lapsille muistojen laatikot, joihin keräsin kaikki säästämäni piirustukset vuosien varrelta, koulukirjoja, postikortteja jne. Asia, joka minun on niin monesti pitänyt tehdä. 

 

Sain myös viikonloppuna pihaan istutettua syysistutuksia. 

Ihana viikonloppu sää kerta kaikkiaan! Viikonlopun kruunasi se, että lapset palasivat sunnuntai iltana takaisin kotiin. Tytär oli pärjännyt kisoissa oikein hyvin. Hän oli koko kisojen toiseksi paras tyttö. Bravo! 

 

Nyt kun kotiovella on uudet syyskukat on ensi työmatkalta taas kiva palata kotiin. 

Kivaa iltaa itse kullekin!