Lomapäivä kanssani

Pariisin järkyttävien uutisten jälkeen sitä haluaa saada ajatuksensa pois kaikesta karmeudesta. Olkoon tämä hetki sellainen. Palaan ajatuksissani marraskuun alun matkaamme. 

Lomakohteemme oli Fuerteventuran saari, Corallejon kylä. Lomamme päämäärä oli lainelautailla eli surffata. Fuerteventura on siihen tarkoitukseen sopiva -kutsutaanhan kohdetta surffareiden parissa Euroopan Havaijiksi. Tämä taas johtuu siitä, että surffaukseen soveltuvia rantoja ja aaltoja riittää. Alla siis normaali lomapäivämme kulku Fuerteventuralla. 

Aamiainen hotellin terassilla. 

Vuorovesitaulukon mukaisesti surffausta joko aamupäivällä tai illalla. Tämän mukaan taas tennisvuoro mieheni kanssa joko aamulla tai illalla. 

Hotellin tenniskenttä sijaitsi upealla paikalla meren äärellä. Lämpötilan vuoksi tennistä piti pelata heti aamiaisen jälkeen tai myöhään iltapäivällä. 

Mikäli pääsin pelaamaan tennistä heti aamusta oli hymyni taattu koko päiväksi. 

Tenniksen jälkeen oli pakko pulahtaa viereiseen uima-altaaseen vilvoittelemaan. 

Toisinaan oli pakko tilata kuppi kahvia ennen surffaustuokiota. 

Mikäli surffaus ajoittui iltapäivään, nautimme ennen sessiota lounasta. 

Eräänä päivänä tässä ravintolassa, jonka näkymät olivat aika kivat :-) 

Meille jo ennestään muista lajeista hyvin tuttu kolmen K:n taktiikka (kuljeta, kustanna ja kannusta) toimii myös tässä lajissa. 

Surffausajankohta ja ranta määräytyivät siis tuulen ja vuorovesitaulukon mukaan. Niinä kahtena päivänä, kun Manuel oli kanssamme, hän luonnollisesti päätti ajankohdan ja rannan. 

Surffaus ei ole helppo laji ja vaatii paljon sinnikkyyttä ja voimaa. On raskasta kerätä lautansa ja itsensä kerta toisensa jälkeen "pesukoneesta". Pitää olla myös valmis nielemään merivettä. 

Pieniä onnistumisen hetkiä kuitenkin viikon aikana jo näimme. Tässä niistä muutamia: 

Hotellissamme oli puolihoito. Oli aika ihana näin aktiivisen päivän päätteeksi mennä hotellin alakertaan syömään ja juoda aperitiivit omassa huoneessa ennen ruokailua. 

Näköalakaan huoneesta ei ollut kehno. 

Loma -mikä ihana tekosyy unohtaa kaikki ikävyydet. 

Olkoon viikkonne turvallinen ja antoisa! 

Hippie or not

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan muistuttamaan hippiä. Nyt puhun siis hippiliikkeestä siinä mielessä, että arvostan suuresti ihmisiä, joilla on rohkeutta kapinoida keskiluokkaisuutta ja konservatiivisia arvoja vastaan, mikäli sydän johdattelee jonnekin muualle. Arvostan nuoria, jotka uskaltavat hypätä oravanpyörästä ja elävät pelkistettyä elämää, ilman jatkuvaa materian tavoittelua. Tavoitellaan mielummin onnea keskittymällä läheisiin ihmisiin ja luontoon. Seurataan intohimoa, intuitiota miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Tämähän ei poista sitä asiaa, että itseään voi jatkuvasti kehittää niin henkisesti kuin tiedollisesti. Ei kuitenkaan pyritä täyttämään elämää työllä vaan tyydytään materiaalisissa asioissa vähempään, jotta saadaan henkisellä puolella enemmän. Pysähdytään nauttimaan hetkestä -elämästä! 

Totuushan on se, että materiaa emme hautaan saa kanssamme. Toivoisin, että voisin päivieni täällä päättyessä hymyillä ja olla ylpeä siitä, että käytin aikani täällä maan päällä siten, että saatoin olla onnellinen. Olisin onnistunut kasvattamaan lapset. jotka olisivat onnellisia ja kunnioittaisivat elämää sen kaikissa muodoissa, nauttisivat luonnosta. Olisin luonut ympärilleni onnellisia ja iloisia ihmisiä. 

Matkallamme meillä oli ilo ja kunnia tutustua kahteen nykynomadiin. Toinen oli meidän italialainen surffiopettajamme Manuel. Hänellä oli ollut hyvä työ Italiassa, paljon töitä ja hyvät tulot. Hän oli kyllästynyt oravanpyörä elämäänsä. Hän kertoi kärsineensä siitä, että hänellä ei ollut aikaa tavata ystäviään ja tehdä asioita, joista hän piti. Hän oli muuttanut Fuerteventuralle viisi vuotta sitten. Hän oli alkanut surffaamaan, sillä se oli ilmaista. Näin viisi vuotta myöhemmin hän huokui onnea, elämäniloa ja positiivisuutta. Hän nauroi ja sai meidät nauramaan. Hän nautti ilmiselvästi surffiopen työstään. Iltaisin hän katseli vaimonsa kanssa tähtiä ja kuunteli meren pauhua. Elämä tällä karulla saarella on aika yksinkertaista. 

Manuelin taidonnäyte: (kuvat lainattu surffikoulu Home Crownin fb -sivuilta).

Toinen matkamme aikana tapaamamme mies oli alunperin saksalainen. Hän oli ottanut huolehtiakseen ihmisten hylkäämiä kissoja. Hänen huolehdittavanaan oli lähes kolmekymmentä kissaa. Nykyisellään nämä villikissat asuivat hänen ruokinta-asemansa ja "kissahotellinsa" ympäristössä. Kaikki kissat olivat kastroituja, näin määrä saatiin pysymään hallinnassa. Uskon, että tällainen hyväntekeväisyys työ voi olla henkisesti hyvin palkitsevaa, vaikka sillä ei rikastumaan sanan varsinaisessa merkityksessä pääse. 

Tästä kissa-asemasta en kehdannut ottaa kuvia. Tuntui, että ko. mies ei halunnut olla mikään turistinähtävyys. 

Matkoilla jään / jäämme aina miettimään elämmekö sellaista elämää, jota pohjimmiltamme haluamme? Tarjoammeko lapsillemme sellaisen elämän, kun he tahtoisivat? Miten monia valintoja ihminen elämänsä aikana tekeekään -ovatko ne oikeita? 

All you need is love! 

Aallon harjalla

Lapsemme olivat puhuneet kauan, että haluaisivat kokeilla surffausta. Nyt en puhu mistään windsurf-harrastuksesta, vaan ihan oikeasta surffauksesta. Euroopassa on joitakin hyviä surffauskohteita. Yksi kohde, jota Euroopan Havaijiksi kehutaan on Fuerteventura Kanarian saarilla. Matkasimme siis sinne.

Surffiharrastus aloitettiin Home Grown surffikoulun kanssa. Opettaja vei meidät El Cotillon rannalle, jonne ko. päivänä osui tuuli juuri sopivalla tavalla ja näin ollen laineet muodostuivat sopivan suuruisiksi. Suomalaisittain katsottuna aika suuriksi.

Ensiksi lämmiteltiin lihaksia rannalla ja harjoiteltiin laudalle nousemista. Opeteltiin myös aalloissa melomista ja oikeaa ajoitusta laudalle nousun suhteen. Varsinaista laudalle nousemistakin on helpompi harjoitella rannalla kuin vedessä. Harjoiteltiin myös kaatumista laudalta veteen loukkaamatta päätään.

Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen onnistuivat lapsemme jo pieniksi hetkiksi nousemaan laudalle seisomaan.

Surffaus vaatii sitkeyttä, sillä laudan kuljettamista vasta-aaltoihin, laudalla melomista ja pesukonemaisissa aalloissa pyörimistä tulee useita toistoja ennen onnistumista. Niin ja tulee niitä onnistumisissakin. 

Ensin näyttää tältä...

                                                      ... ja vain hetkeä myöhemmin tältä. 

Suosituilla surffirannoilla oli helposti noin kuusikymmentä surffaria samanaikaisesti. 

Rannalle kannattaa varata mukaan myös juotavaa ja jotakin syötävää, sillä vedestä saapuvat surffaajat vaativat nopeasti lisää energiaa.

Sää vaihtuu saarilla nopeasti, sillä niillä vallitsee oma mikroilmastonsa. Kannattaa siis rannalla seuraajille pakata mukaan niin uikkarit, kuin sateen- ja tuulenpitävät vaatteet.

Surffarit pukevat Kanarialla märkäpuvut, jotka yleensä ovat pitkähihaiset.

Veden lämpötila oli meidän viikollamme 19 astetta. 

Aloittelijoiden laudat ovat ns. softboardeja. Ne ovat lautoina hyvin kelluttavia ja vakaita, joten aloittelijan on helpompi seistä niillä. Lautoina ne kestävät myös paremmin kolhuja, kuin kovat laudat ja ovat siksi soveliaita vuokrakäyttöön. Yksi mahdollisuus aloittaa surffaus harrastus on vuokrata päiväksi ns. bodyboard. Vuokrauspisteitä on saarella useita, kuten myös hyviä surffikouluja. Kanarialla on vuorovesi (ei tosin kovin suuri) kuuden tunnin välein. Rannoilla, joilla on kiviä on turvallisempi surffata nousuveden aikaan. 

Viikossa minusta ei nyt kehittynyt aivan "surffipromammaa", mutta jotakin lajista tuli opittua viikon aikana.  

P.S. Mikäli et halua vaikuttaa aivan tumpelolta aloittelijalta, niin surffilauta kiinnitetään jalkaan (laudalle hypättäessä takajalkaan) ja bodyboard kiinnitetään käteen. Nyt ei tarvi kuin tietää minkä jalan sattuu asettamaan taakse, mikäli sattuu pääsemään laudalle.

Hyvää viikonloppua!