Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Talliterapiaa

On ollut upea huomata miten aikuisena voi vielä hurahtaa johonkin asiaan näin totaalisesti.  Olen vieläkin sunnuntain ratsastustuntini jälkeisessä huumassa, leijun pilvissä, haaveilen laukka-askelista. Löydän itseni lukemasta ratsastusaiheisia julkaisuja. Suljen silmäni ja palaan siihen ihanaan vapaudentunteeseen, jonka voin kokea hevosen kiitäessä ja kokiessani olevamme loistava työpari. Okay, myönnettäköön olinhan lapsenakin ponityttö. Näin se kai on, että tietyt asiat eivät vain muutu. Ne saattavat unohtua hetkeksi, mutta voi ihanuus sitä hetkeä, kun löydät ne elämääsi uudelleen! 






Suurta iloa minulle tuottaa myös se, että nuorin tyttäreni (joka ei ole koskaan innostunut purjehduksesta ja paatissa istumisesta, kuten hän asian ilmaiseen) on hurahtanut ratsastukseen. Näin meillä on hänen kanssaan yhteinen harrastus. Ratsastustuntimme on peräkkäin ja seuraamme monesti toistemme tunteja ja arvioimme sitten autossa kotimatkalla toistemme menoa ja hevosia / poneja. 



Tyttäreni sai tänä syksynä myös itselleen tallilta hoitoponin, jota hän käy hoitamassa kolmena päivänä viikossa. Kuvan poni ei liity tähän tarinaan, vaikka onkin yksi tyttäreni suosikkiponeista. 





Näin se vain on, että toiset tulevat onnelliseksi lannalle haisevista kengistä ja kuolatuista takinhioista sekä karvaturpien halauksista :-) 
Samalla kehittyy tasapaino, koordinaatiokyky, jalka-ja käsilihakset ja erityisesti selkä- ja vatsalihakset. Siitä päätellen, että miten hikinen olen tuntini jälkeen, kehittyy tässä lajissa myös kunto. 


It isn´t about how many ribbons you win or how much money you make. Life´s about doing 
something you love and never giving up. 

So ride more and worry less!  




5 kommenttia:

  1. Voi että, tiedän niin tuon tunteen! Olen niin iloinen puolestasi :) En ole aikuisena käynut kovin tiiviisti tunneilla, mutta sen verran ole pitänyt ratsastustaitojani yllä, että voin lähteä maastoon laukkaamaan mutkapolkuja hippulat vinkuen. Parasta on lenkki lumisessa metsässä pienessä lumisateessa - elämän kauniita hekiä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että voi olla raskasta lukea aina näitä minun tallijuttujani, mutta oikeasti se vain on niin ihanaa! En voi olla kertomatta siitä! Hienoa, että pystyt näköjään omien kokemuksiesi kautta samaistumaan tähän onnentunteeseeni ;-) Voi ihanuus näenkin jo sieluni silmin tuon pienen lumisateen ja ratsastuksen yhditettynä. Wau!

      Poista
  2. Tuolla samalla tallilla olen itsekin kokeillut ratsastusta. Valitettavasti minulle pikku pojalle tuli aina suunnaton ihottuma joka kerrasta. Nyt aikuisena kävelen usein tallin ohitse koirien kanssa. Ja veneellä liikutaan aina tiedän kotivesillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. Onneksi pystyt pitämään koiria ;-) Tutuilla vesillä siis.

      Poista
  3. Tallilla on varmasti aina kivaa. Hevoset ovat niin uskomattoman upeita eläimiä. Itse olisin halunnut lapsena olla "heppahjullu" mutta se hulluus loppui siihen kun uskaltanut nousta hevosen selkään =D.

    VastaaPoista