Tapahtui viikolla

Maanantai oli onneksi vapaapäiväni. Se meni pyykkiä pestessä, siivotessa ja viikon ruokakauppareissun tehdessä. Tavalliseen tapaan tuli kuskattua lapsia mm. tallille. 
Olen itsekin ihastunut näihin "karvaturpiin". On mielenkiintoinen tutustua niiden omalaatuisiin persooniin. 

Mieheni ollessa taas koko viikon (ma-pe) työmatkalla otti poikani vapaaehtoisesti hoidettavakseen "miehen" työn. Mietin kyllä, että mikähän koira tähän on haudattuna. Vielä ei ole selvinnyt. 

Tiistaina oli aika lähteä töihin. Olen ollut flunssan jäljiltä hieman veto poissa ja mieli maassa. Tukholman kentällä mietin taas tätä maailman menoa. Ei varmaan tarvi sanoa mihin näistä koneista tuossa sateessa olisi tehnyt mieleni hypätä. En myöskään yhtään ihmettele vanhempia ihmisiä, jotka päättävät viettää talvet auringossa. 

Poikkesin kentällä tapani mukaan Joe&Juicessa hakemassa normisetin: tunacado-leivän, cappuccinon ja pick me up -juoman. Päivän vitaamiinit ovat taattu ja kyllähän tuo sydän kahvin päällä aina mieltä lämmittää. 

Illalla päätin sadetta ja puolikuntoista oloani uhmaten tehdä kävelylenkin odotellessani tytärtäni tallilta.

Pidin silmällä naapureiden asuntoa heidän ollessaan matkoilla. Lähetin heille kuvan pihastaan. Heillä on pihassa paljon upeita kukkia. 

Kävin kampaajalla ja nauroimme kampaajani Janin kanssa jälleen vedet silmissä lähipäivien tapahtumia työpaikoillamme. Tekee hyvää nauraa välillä niin, että vatsanpohjaan sattuu. 

Torstaina kävin tennisvalmennustunnillani. Eräs ryhmämme palaaja kirjoitti facebookiin tunnin jälkeen jotakin tämän suuntaista: "juuri kun luulet, että aurinko ei risukasaan paista, niin tulee tennis ja maailman on taas hetken aikaa valoisampi paikka."

Tällainen tunne minullakin monesti tennistuntimme jälkeen on. Sen lisäksi, että se on ihanaa liikuntaa ja todella vaikeaa, on meillä siellä tosi hyvä porukka! 

Perjantai aamuna ihailimme aamiasta syödessämme lasten kanssa tätä suloista metsäkaurisvasaa. Ihmettelimme minne sen äiti on joutunut, mutta siinä hetken seurailtuamme tuli äiti ja haki pienen kotiin. 

Perjantai aamuna vein lapset kouluun. Minun olisi pitänyt hakea yksi lapsi sieltä hammaslääkäriin takaisin Espooseen kahden tunnin päästä. En jaksanut ajella kodin ja koulun väliä, joten jäin Fazerin kahvilaan aamukahville ja tein erään kuvaprojektini valmiiksi. 

Viikonloppuna tuli miehenikin kotiin. Hän oli saanut flunssani ja poti sitä koko viikonlopun. Jouduimme jopa peruuttamaan erään kivan kyläilyn. 

Perjantaina sain yllättäin eräältä ystävältäni omatekoista näkkileipää ja nämä ihanat servetit, jotka hän lähetti lastemme mukana minulle.  Teksti on mielestäni loistava ja kylläpä on ilahduttavaa saada jotakin lahjaksi aivan odottamatta! 

Otimme viikonlopun hyvin rauhallisissa merkeissä, teimme hyvää ruokaa, juotiin kahvia sängyssä ja luettiin Hesaria ja kävin kävelyllä. 

Siivosin vaatekaapista kaikki kesävaatteet pois (tosin todella vastentahtoisesti). Tämähän on se viimeinen naula arkkuun, nyt se kesä on mennyt. 

Vaatekaappini sisältö on hyvin "monipuolinen". Värejä: musta, vaalea ja ruskean / beigen eri sävyjä. Materiaalit silkki, nahka ja kasmirvilla. Housut näyttäisivät olevan mustia tai mustia ;-) 

Sunnuntain kruunasi ratsastustuntini. Meitä oli tunnilla eilen vain kaksi eli minun lisäkseni vain yksi oppilas. Saimme harjoitella kevytistuntaa ravaten maapuomeilla ja laukkaharjoituksia. Innostuimme laukkaharjoituksista niin, että emme olisi halunneet lopettaa lainkaan. Toisaalta aikuisten kursseilla ja varsinkin kuin meitä oli vain kaksi voi opettaja kuunnella hyvinkin paljon oppilaiden toiveita -kuten eilen kävi. 

Tässä eilinen ihana kaverini Paxu. Mitä olisikaan elämä ilman hevosia ja ratsastusta?

Olen niin onnellinen, että vuosien tauon ja mietinnän jälkeen olen päässyt takaisin tämä lapsuuden harrastukseni pariin.  

Saa nähdä mitä uusi viikko tuo tullessaan. Tänään lähden käymään kaksi kertaa Kööpenhaminassa. Joten se on hej hej ja kivaa viikkoa!