Ravinnokseen se käyttää lähinnä marjoja, varpuja, heinää ja puiden oksia. Menee siinä sivussa valitettavasti välillä pioninlehtiä ja syysleimun kukkiakin.
Taloudessamme asuva kissapoika seurailee etäältä tätä peurakaveria ja pihamme muita eläimiä, kuten eilen aamulla esim. suurta jänistä. Hiiriä ja päästäisiä se seurailee hieman lähempääkin ;-) Kerran se naapasi suuhunsa palokärjen, mutta päästi sen sitten menemään.
Tein kaksi viikkoa putkeen aamuvuoroa töissä ja heräsin keskimäärin viideltä aamulla. Nyt tämä kissakaveri on pahus vieköön jäänyt siihen aamurytmiini. Se herättää minut joka aamu viideltä raapimalla sänkyni helmalakanaa riekaileiksi. Eilen sanoin sille vihaisesti, että ei saa raapia, pitää maukua, jos haluaa jotakin. Uskomatonta, mutta totta tänä aamuna se sitten maukui viideltä aamulla sänkyni vieressä. Eihän siinä auttanut, kuin nousta päästämään kaveri pihaan eläimiä seuraamaan.
Väijyn täällä heinikossa leijonan tavoin:
Vanhassa kodissamme tiesin aina milloin oli yli 10 m/s tuuli, sillä silloin kuulin pihaamme läheisen pursiseuran veneiden vanttien kilkkaamisen mastoja vasten. Nykyisessä kodissamme kuulen aina, kun on kaunis sää, sillä silloin läheisen lammashaan lampaat innostuvat liikkumaan ja määkimään. Sellainen päivä oli eilen.
Kävelemme usein nuorimman tyttäreni kanssa lampaita katsomaan. Kysymme niiltä: "kuka teistä on kaunein?" Saamme aina yhtä hyvät naurut, kun ne kaikki lähtevät lähestymään meitä vastaten jokainen: "Mää".
Eilen poikkesin lampaita katsomaan kävellessäni lähikauppaan ruokaostoksille.
Olin ensin hieman huolissani, että nämä kaksi hyväkästä ovat jääneet jumiin aidan ja aidanseipään väliin, kunnes ymmärsin, että ne kilpailevat siitä, että kuka pääsee hankaamaan selkäänsä aidanseipääseen.
Tähän vielä kun lisätään nuo minun ja tyttäreni lannalle haisevat ratsastussaappat eteisessä, on eläintarha fiilis valmis.
Niin, että terveiset vaan täältä saaristosta. Kyllä maalla on mukavaa!
Kivaa keskiviikkoa!
Onpa kauniita kuvia eläimistä. Ja että on suloinen tuo teidän kissa. Onko se jotain tiettyä rotua? Niin ihana turkki, väri ja upeat silmät!
VastaaPoistaKissapoika on kyllä ihana neljäs "lapseni". Hän esittää sujuvasti norjalaista metsäkissaa niin ulkoisesti kuin luonteeltaan, mutta oikeasti hän on aito maatiaiskissa.
PoistaTodella kauniita kuvia, niissä on ihana tunnelma. Kuinka läheltä nuo kauriista otetut kuvat on otettu?
VastaaPoistaKiitos. Sehän tässä onkin hassua, että kauriit kuvasin muutaman metrin päästä ensin ikkunan takaa, mutta sitten menin ulko-ovelle ja siinä ne vain minua pällistelivät. Pelkäsin, että ovat pian meidän olohuoneessa.
PoistaTotisesti kuvauksellinen kissa! Olisiko ehkä jopa kulmakunnan kaunein? :-)
VastaaPoistaHih, on varmasti kulmakunnan kaunein -ainakin omasta mielestään ;-)
PoistaVoi miten suloisia eläimiä!! Etenkin tuo peuravauva... <3 Tiedän että tulisin pahalle pälle, jos peurat pistelisivät puutarhani poskeensa, mutta onhan tuo poikanen nyt aivan liian söpö... :)
VastaaPoistaTuo vasa on kyllä todella suloinen pitkinen hoippuvine jalkoineen. Syököön vain kaikki ;-)
PoistaOn teillä aivan ihan paikka asua. Minulla ei tulisi mistään mitään kuin vain kaiket päivät seurailisin eläimiä. Ja tuolle suloiselle metsäkauriille herkkuja pihaan (mitähän se muuten tykkäisi syödä). Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaTäällä minä paljon kyllä seuraankin näitä ympäristön kavereita. Luulenpa, että tuon kauriin herkkua taitaa olla minun pionit ja syysleimut ;-) Kivaa viikkoa!
PoistaVoihan ihanuus missä maisemissa te asuttekaan. Tällaiselle merta ja luontoa rakastavalle se olisi oikea paratiisi! Kauniit kuvasi ovat tulvillaan ihanaa maalaistunnelmaa ♥
VastaaPoistaVoi kiitos! Minulle tuo luonto ja meri ovat myös hyvin lähellä sydäntä, saattanee olla syynä asuinpaikan valintaan ;-)
Poista