Älä unohda päivä

Saavuimme Ranskan alpeille tällä kertaa ystävänpäivänä. Päivää on vietetty Ranskassa 1300-luvulta lähtien. Kuka uskaltaakaan väittää, että ranskalaiset eivät ole romanttisia niin käyköön paikan päällä Valentinuksen päivänä. Miehet kulkivat kaduilla ruusukimput kainalossa, rakastavaiset ajelivat hevoskärryillä, kadun kulmassa pariskunta suuteli toisiaan, herkkukaupat pursuivat sydämen muotoisia suklaarasioita ja macaronsien koristeeksikin oli putoillut taivaalta pieniä sydämiä. 

Vanhan uskomuksen mukaan linnut valitsevat kumppaninsa juuri kyseisenä päivänä. Saatoin uskoa sen, kun kuuntelin lintujen viserrystä, niin mairealta se kuulosti. 

Ranskan Chamonix on ollut sydäntäni lähellä oleva paikka aina siitä asti, kun ensimmäisen kerran opastalvenani lähes 25 vuotta sitten kylään saavuin. 

Mieheni kanssa olemme käyneet tässä kylässä pian 20 vuotta muutamaa talvea lukuun ottamatta joka vuosi. Olemme kokeneet yhden keskenmenon ko. paikassa raskausviikolla kolmetoista. Dramaattisen lumimyrskyssä tehdyn sairaalareissun jälkeen paikasta on tullut  itselleni entistäkin läheisempi ja tärkeämpi. Chamonixista on muodostunut meille jo talvikotimme, eräänlainen "kesämökin" korvike. 

Mikä olisi siis ollut parempi paikka viettää ystävänpäivää rakastakin rakkaamman perheeni kanssa kuin juuri tämä sympaattinen pieni alppikylä Mont Blancin syleilyssä!  

Tyttäreni kanssa piti hakea muutama maailman maukkain macarons Côté Macaronsista. 

(Huomautuksena pakko mainita, että kyseessä on täysin totaalisen eri tuote, kuin se höttö, jota täällä Suomessa macarons nimellä markkinoidaan). Tämä on sellainen mehukas täytteinen ja rapeapintainen täydellisen suussasulava ihanuus. Tällä kertaa meillä makuina vanilja ja tryffeli. Nam.  

Kävellessämme lomakotiimme päässäni soi Edith Piaf ja Mon Dieu! 

Hymyilen.