Happy Valentine´s day

Vietin alkuviikon Alankomaissa, siitä lisää tuossa edellisessä postauksessa. Amsterdamista palattuani halailin perhettäni ja siivoilin täällä kotona ja asettelin tietysti kaikki kolme kukkakimppuani (jotka siis ahneuksissani toin) maljakoihin. Nyt niitä on yöpöydällä, sohvapöydällä ja ruokapöydällä. Muutama esine, joita ilman ei voi elää löysivät nekin paikkansa jo täältä kotoa. Nuorin tyttäreni esitteli ranskalaisenletin tekotaitojaan tukkaani. Tennistunnillakin on taas käyty ja mutakakku on leivottu ystävänpäivän kunniaksi perheelle. Tosin maistiaisiksi söimme siitä jo puolet tänään. Ystävänpäivä menee töissä, joten tämä lienee riittävä syy siihen, miksi kakkua sai syödä jo tänään.

Eikö vain, että ilman tuollaista La dolce vita lasikippoa ja piccolopullo cooleria elämä ei vain tunnu siltä, kun se Valentinen päivänä kuuluu tuntua ;-)  

Happy Valentine kaikki ystävät! 

"The best way to make your dreams come true is to wake up.”

Olen ollut sunnuntaista lähtien Alankomaissa työmatkalla. Matkoilla tulee aina mietittyä kaikenlaista ihmisten elämästä yleensä ja omastakin elämästä. Olin työtoverini kanssa lounaalla eräässä hurmaavassa kahvilassa. Sen seinällä oli kaksi taulua, joihin oli kirjoitettu hollanniksi isoilla kirjaimilla teksti. Mietimme tekstin sanomaa ja lopulta arvailujemme päätteeksi kysyimme sitä tarjoilijalta. Se oli kuulemma englanniksi "The best way to make your dreams come true is to wake up". Paul Valéryn sanat olivat kyllä jotenkin herättävät. Näinhän se monesti on, onni ei tule etsien vaan eläen. Se on siinä lähellä, nenäsi edessä. Se on siinä tarjolla odottaen heräämistäsi. Siinähän sitä olikin taas yhdelle päivälle miettimistä. 

Eräänä päivänä eksyimme ihastelemaan paikallisia kukkakauppoja. Muutuin kateudesta vihreäksi, kun tajusin, että paikalliset ostavat tulppaanit 50 kukan nipuissa ja maksavat nipusta vitosen. Valmiiksi sidotut kukkakimput ovat toinen toistaan upeampia ja vähintään puolta suurempia kuin meillä ja hinnaltaan kolmanneksen Suomen hinnoista. Puhumattakaan siitä, että kevätesikot myytiin kauniissa koreissa ja säilyivät jo ulkona samalla, kun krookukset pukkasivat pihoissa. 

Lähikukkakaupan koirat tulivat tutuiksi. Erityisesti tuo Chief (beige) oli ihastunut meihin. 

En mitenkään malttanut odotella kukkien ostamisen kanssa kotiinlähdön hetkeä, vaan ensimmäiset tulppaanit oli pakko saada heti hotellihuoneeseen. Siellä ne coolerissa minua ilahduttivat joka päivä. 

Toinen vastustamaton paikka oli Riviéra Maison, jossa oli kaiken lisäksi juuri suuri ale. 

RV on hollantilainen brändi. Harmi, että emme olleet liikkeellä pakettiautolla. 

Päivään kun vielä lisättiin herkullinen sushilounas oli päivän teema aika hyvin kuvailtuna tuossa Riviéra Maisonin kassin kyljessä. 

Yhtenä päivänä lähdimme tutustumaan Haarlemiin. Se on kaupunki Alankomaiden länsiosassa. Siellä asuu reilu 150.000 asukasta ja se on Alankomaiden 9. suurin kaupunki. 

Kaupunki oli varsin viehättävä paikka. Se oli täynnä pieniä kujia, kauppoja ja kuppiloita. 

Haarlem oli näkemisenarvoinen paikka ja tämän päivän teemaksi olisi sopinut Dalai

Laman: 

"Once a year go someplace you've never been before." 

On todella piristävää käydä täysin uudessa paikassa.  Sen ei tarvitse olla kuin uusi ruokakauppa, jossa et ole milloinkaan käynyt aiemmin tai uusi ajoreitti tuttuun paikkaan. 

Hyvää loppuviikkoa! 

Bonjour Madame

Kyllä on lähipäivät olleet aikamoista haipakkaa. Meillä on ollut viime sunnuntaista lähtien ranskalainen vaihto-oppilas kotona. Hän on erittäin suloinen tapaus, yhdeksän vuotias hymyilevä ja hyväkäytöksinen mademoiselle. On ihana kuulla aamulla hymyilevä tervehdys: "Bonjour Madame". Toisaalta on hyvin työlästä, kun kotona asuu meille ennestään aivan outo lapsi, joka puhuu ainoastaan ranskaa. Tänään kävimme hänen kanssaan Suomenlinnassa. Siellä oli kaunista ja varmasti vieraamme mielestä aika eksoottista näin talvella. Tunnin opastetun kävelyretken päätteeksi maistui herkulliset laskiaispullat ja kuppi kuumaa kahvia kahvila Chapmanissa. 

Olen ollut viikolla töissä, kotona ja ulkomailla. Pakannut matkalaukkuja ja purkanut niitä. Olen kantanut kaupasta ruokaa ja valmistanut kuudelle hengelle päivällisiä. Kotiin tultuani olen kuljetellut lapsia paikasta toiseen. Olen hoitanut keuhkokuumeessa olevaa rakasta miestäni. (Varokaa flunssan jälkitauteja). Olen keitellyt teetä, käynyt apteekissa ja hakenut limsaa. Olen etsinyt töistä tultuani pitkin yötä kadoksissa olevaa kissaa. Kävellyt ympäri metsiä ristiin rastiin taskulampun kanssa yöllä sitä huudellen. Kaikenlaista surua ja murhetta, huh huh. Kissa löytyi sillä kertaa, oli tainnut hieman ottaa yhteen jonkun sulhasen kanssa. Nyt poika on taas liesussa. Se kevät, ne tytöt! 

Yrittäkää jaksella, niin minäkin teen! 

Mademoiselle et moi. 

Luterilainen kasvatus ja Runebergin tortut

Keskiviikon hammaslääkäri reissun jälkeen päätin palkita itseni ja muut perheenjäsenet Runebergin tortulla. Tosin muistin vasta kotiin saavuttuani, että perheemme tytöt eivät pidä näistä tortuista. Pienen lähipiirissä tehdyn gallupin jälkeen huomasin, että ko. leivonnainen taitaa olla mielipiteet aika hyvin jakava. Siitä joko tykätään tai sitten siitä ei pidetä lainkaan.

Yhtä kaikki sitä kuuluu syödä helmikuun alussa.  

Huomasin samalla, että ajatteluni palkitsemisesta kärsimyksen jälkeen on jotain hyvin luterilaista ajattelua. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mietityttää vain toisinaan, että miksi elämästä ei saisi nauttia ilman nautintoa edeltävää kärsimystä? "Ensin työ ja sitten huvi"-tyylinen ajattelu on meihin hyvin iskostunut. Voisihan se joskus miettiä niinkin päin, että ensin huvi ja nautinto ja sitten päälle työ, jos huvittaa ;-) 

Toinen tyypillinen luterilainen ajattelu liittyy sekin tähän käyntiini hammaslääkärillä. Minulta kyseltiin seuraavana päivän, että miten meni? Luterilaisen ajattelumallin selkärankaani saaneena en uskalla sanoa ääneen, että meni aivan loistavasti. Silloinhan siitä seuraisi heti takapakkia ja hirveä hammassärky, eikö niin? "Kel onni on, se onnen kätkeköön" -tyylinen ajattelu toimii tässä. Olen aina halunnut jotenkin kapinoida tätä(kin) ajattelumallia vastaan. 

Esim. saatuani tiedon, että odotan ensimmäistä lastani minun kuului tietysti odotella mahdollismman pitkään, ennen kuin uskaltaisin hankkia lapselle yhtään mitään. Muuten raskaus menisi kesken aivan varmasti. Halusin kuitenkin piristää itseäni alkuraskauden huonovointisuuden keskellä ja kohtaloani uhmaten menin lastenvaateliikeeseen ja ostin pienen potkupuvun. Teko, jota en ole päivääkään elämässäni katunut, mutta joka sillä hetkellä vaati suurta rohkeutta. Pidin tätä pientä pakettia kuin suurinta aarrettani piilossa lähes kaikilta. Se tuntui hyvältä ja antoi voimaa ja uskoa tulevaan. Lapsemme synnyttyä puimme tämän potkupuvun hänelle laitokselta lähtiessämme. Se oli suuri saavutus, unelma joka oli toteutunut. Puku, joka oli ollut minulla lastamme varten kuukausia ja kuukausia oli nyt tämän pienen hengittävän ihmisalun päällä.       

Vaikka haluankin uskoa -ja uskonkin, niin tietty vanhojen opittujen ajatusmallien ravistelu tekee toisinaan hyvää. Eikö me kaikki kuitenkin lopulta tavoitella täällä elämässä onnellisuutta. Uskon, että onnellisuus taas tulee mm. siitä, että uskallamme ottaa vastuun elämästämme. Olemme onnellisia ja saamme näin ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi. Toisinaan tämä vaatii luovaa ajattelua, joka on asioiden tekemistä uudella tavalla. Toisinaan se vaatii sitä, että kuuntelemme sydäntämme ja toimimme sen mukaan. Teemme asioita siten, kun ne meistä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Olipa se nyt sitten tortun syöminen ennen tai jälkeen työn. 

Uskallamme sanoa ääneen, että olemme onnellisia, uskallamme nauttia siitä tunteesta. 

Entä jos  alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? 

Tapahtui viikolla

Se on sitten helmikuu. Maanantaina vanhin tyttäreni palasi kotiin purjehdusleiriltä, paikasta jossa palmut huojuvat ja meri ei jäädy. Oli ihana nähdä hänet hymyilevänä ja kauniisti päivettyneenä. Tuulta oli riittänyt, jopa siinä määrin, että eräänä päivänä kisat oli jouduttu keskeyttämään liian kovan tuulen vuoksi.  

Maanantaina palasin jälleen pulpetin ääreen ja jatkoin ranskanopintojani. Pieni frankofiili minä nostaa taas päätään. Uudessa ryhmässä puhuminen ranskaksi kehittää myös itsensä nolaamisen taitoa ;-) 

Illalla minulla oli tapaaminen sisustussuunnittelu asiakkaani kanssa. Pääsimme mielestäni hyvin eteenpäin. Kysessä on siis yhden Vantaan asuntomessujen talon suunnittelu kesälle 2015. 

Tiistaina pääsin toisen työni puitteissa osallistumaan todella mielenkiintoiseen luentoon. Luennoitsija oli Helena Prytz (psykologi ja kriisiterapeutti). Aiheena ihmisen käyttäytyminen kriisitilanteissa ja niiden jälkeen. Aiheeseen sisältyi myös ensiapuoppeja kriisitilanteissa auttajille. 

 Kävin tyhjentämässä Akseli kirppiksen myyntipöytäni. Kierrätys on ollut viikon teema. Meillä on tuon Akselin pöydän lisäksi käynyt harva se ilta joku hakemassa jotakin myymäämme tuotetta. Milloin on haettu kuivapukua ja milloin lasten pieneksi jääneitä lasketteluvarusteita. Tulee hyvä mieli, kun tavaroille löytyy uusi käyttäjä. 

Nuorin tyttäreni on ollut flunssassa alkuviikon ja mieheni tämän loppuviikon. Toivottavasti emme saa lisää potilaita! 

Keskiviikkona kävin hammaslääkärissä.

Hammaslääkäri määräsi kaksi päivää urheilukieltoa. Jouduin siis jättämään tämän viikon tennistuntini väliin. Siitä turhautuneena lähdin pitkälle kävelylenkille ja testasin uuden  kaalipiirakan ohjeen. 

Tilataidetta?

Tänään lapsillamme oli lauantai koulupäivä. Aamulla kiireessä pihassa tehdyt lumityöt ja iltapäivällä niiden loppuun saattaminen toimivat hyvänä hyötyliikuntana. Aamun lumitöissä minua ilahdutti erityisesti se, että poikani tarttui lapioon aivan pyytämättä vain auttaakseen minua. Kyllä hänestä herrasmiehen ainestakin löytyy.  

Tämä ilta meni mukavasti perheen kanssa ruokaillessa ja Putousta katsoessa. Huomenna olen luvannut valmistaa blinejä. Ne ovat ihanaa talviruokaa! Illalla meille saapuu viikoksi eräs yhdeksänvuotias ranskalainen vaihto-oppilas tyttö viikoksi asumaan. Hieman jännittää taas koko homma. Meillä on kokemusta ko. vaihdosta yhden kerran aiemmin. Silloin meillä oli kaksi ranskalaista vaihto-oppilasta ja kaikki meni todella hyvin. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini tänään. Leppoisaa sunnuntaita!