Välillä on hyvä pysähtyä miettimään ja poiketa rutiineista

Nykyisin työni on normaalisti ma-pe rytmillä. Nautin vapaista viikonlopuista, mutta täytyy myöntää, että toisinaan kaipaan arkivapaita ja rutiinittomuutta. 

Otin toukokuun lopulla yhden perjantain vapaaksi töistä, vain poiketakseni rutiineista ja tavatakseni ystävääni. Vietyäni lapset kouluun suuntasin Ekbergille ystäväni kanssa aamiaiselle. Ilma oli kaunis ja aamiaisen jälkeen päätimme kävellä rannan suuntaan ja samalla vaihtaa kuulumisia. 

Kaivopuistossa muistimme, että meillä on myös kamerat matkassa mukana, innokkaita kuvaajia kun olemme. Ongelmaksi muodustui vain se, että meistä kumpikaan ei ole tottunut (lue halukas) olemaan kuvissa vaan mielummin piiloudumme linssin toiselle puolelle. 
Hetken toisiamme kuviin taivuteltuamme oli meillä oikeastaan aika hauskaa. Alkoihan siinä hieman naurattamaan kun kaksi keski-ikäistä äiti-ihmistä pomppii kiviltä alas kerta toisensa jälkeen innoissaan ja toinen kuvaa tapahtumaa. Lopulta en osaa enää sanoa oliko hauskempaa kuvaajalla vai kuvattavalla. Ainakin molemmat totesimme, että omista perheistämme ei olisi löytynyt yhtä pitkäjänteisiä kuvaajia -ei ainakaan herrasväestä. 

  
Pakko vielä laittaa tähän väliin toimituksen kommentti vyöstäni. Olin aamulla kuumeisesti etsinyt ohutta mustaa vyötäni kotona, tuloksetta. Kiireessä olin sitten laittanut täysin epäsopivan punaisen vyön, ajatuksena, että eihän se mihinkään näy. Siinä vaiheessa en osannut kuvitella vielä tekeväni hyppyjä Kaivarissa, hih. 

 

 

Koska sää oli niin kaunis ja kävelyhaluja ja juttua tuntui riittävän kävelimme vielä Löylyyn kahville. 

 

 

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, että mikä maailmassa on minulle oikeasti tärkeätä. Sitten on hyvä arvioida sisältyykö näitä asioita elämään vai täyttyykö päivät jostakin aivan muusta? Itselleni nämä "hömpötyspäivät" ystävien kanssa ovat kullanarvoisia. Arvolistani kärjessä ovat terveyden lisäksi perhe ja ystävät sekä harrastukset joilla lataan akkujani.

 

Pohjimmiltani olen hyvin levoton sielu ja huomaan, että muutun apaattiseksi, jos elämäni noudattaa liiaksi rutiineja. Siksi minulle on todella tärkeätä poiketa rutiineista, olipa sitten kyseessä ystävän tapaaminen viikolla, hyppiminen kalliolta, totutusta ajoreitistä poikkeaminen, uusi ruokakauppa tai matka tuntemattomaan maankolkkaan. Rutiineista poikkeaminen piristää aivan suunnattomasti. 

Kiitos ystävä rakas taas tästä huikeasta päivästä! Seuravaa kertaa jo odotellessa.

Ystäväni kirjoitti myös blogiinsa tästä päivästä ja sen tarinan voit lukea täältä: 

http://goldencupole.blogspot.fi/2017/05/paljastus-epamukavuusalueeni.html