Haaste

Sain http://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/ Anskulta UUSI KUVAKULMA haasteen. Kiitos Ansku! Haaste on alkujaan http://kotilablogi.blogspot.fi/  blogista. 

KOTILA-blogin UUSI KUVAKULMA-haaste on seuraavanlainen:

-Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
-Kiitä sitä bloggaria jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA-blogiin.
(kotilablogi.blogspot.fi)
-Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
-Have fun!

Saatuani haasteen ajattelin ensin, että helppo homma. Ympärilläni näkyi paljon asioita ja kohteita, joita ei ole blogissani ennen näkynyt, mutta halusin näihin kuviin edes jonkun punaisen langan. Se punainen lanka olkoon nyt ARKI. Blogeissa tulee helposti elämästä sellainen kuva, että kaikki on aina niin järjestyksessä ja auvoista ja arki luistaa kuin itsestään. Kuvat kertokoon totuuden. 

Aloitan työstäni. Erilaisia matkalaukkuja tulee pakattua ja purettua vuodessa aika monta kertaa. Kaikenlainen nopeiden lähtöjen ja yllättävien yöpyvien rutiini kehittyy huippuunsa. Monesti valitettavasti kantapään kautta. Muutaman kerran kun joutuu yöpymään jossakin ylättäin ilman mitään henkilökohtaista tavaraa, sitä oppii kummasti ottamaan tietyn minimivarustuksen aina mukaansa. Tummansininen villapuku ja tukisukkahousut tulevat myös tutuksi, kesät talvet.  

Myöhäisten kotiintulojen tai pitkien yöpyvien jälkeen aamut menevät monesti haahuillessa kahvikuppi kädessä kylpytakki päällä tukka sekaisin. 

 

Vapaapäivät menevät lasten harrastuskuljetusten parissa, ruokakaupassa, ruokaa valmistaen, siivoten ja pyykäten. Vapaapäivinä tapaan kyllä ystäviä ja urheilen, mutta niistä olen täällä kirjoitellut aiemmin. Uusi kuvakulma olkoon siis lasten harrastukset (ei ratsastus, josta olen täällä kirjoitellut myös) ja arkipuuhat. 

  

Nämä kaksi kuvaa ovat tyttäreni balettikoulun eteisestä. En voi sille mitään, että jotenkin näky minua aina naurattaa. Se taas johtuu kai siitä, että olen suorastaan vahingoniloinen huomatessani, että me emme ole ainoa perhe, missä lapsia saa jatkuvasti opettaa laittamaan esim. kenkänsä nätisti hyllyyn. 

Kotona olen kuraeteisen puolelle yrittänyt laittaa jos jonkinlaista koukkua ja säilytyskoria, mutta jotenkin ne kengät ja vaatteet mielellään löytävät tiensä lattialle. Alin kuva on tietyistä syistä rajattu näin.

 

Lasten purjehdusharrastukseen liittyy paljon termareiden täyttöä, pesua ja etsintää. Purjehdusvarusteita on hukassa aina jotakin. Milloin etsitään hanskoja, milloin pipoa, tossuja, pelastusliivejä, starttikelloa, drybagiä milloin mitäkin. Etsintöjä saa suorittaa kotona, rannoilla, pursiseuroilla, autoissa, kumiveneissä jne.  

Uusi kuvakulma, mutta hyvin tuttua puuhaa. Pari kertaa viikossa saa käydä ruokakaupassa ja ostoskärryn tulee olla täysi. 
Kaksi tai kolme kertaa päivässä astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö ja pyykinpesukoneen noin kaksi koneellista päivässä. 
Säästän teidät siivousvälineiden kuvalta.  

 

Lastemme koulumatka kotoa koululle on aika pitkä. Kuljetamme heitä autolla, joten monesti minulle jää "hyppytunteja" muiden menojeni ja koulukuljetusten väliin. Silloin tulee istuttua kahviloissa. Tässä kuvassa mm. Fazerin kahvila Munkkivuoressa. 

Tätä päivitystä tehdessäni ymmärrän täysin, miksi tietty osa elämästä jää monesti kuvaamatta ja ainakin laittamatta blogiin. Sitä haluaa kai itsekin keskittyä niihin arjen ja elämän kauniisiin pieniin hetkiin, ainakin hetken. 

Hyvää arkista maanantaita!  

P.S. En laita tällä kertaa haastetta eteenpäin, sillä blogit joita eniten seuraan ovat jo vastanneet tähän haasteeseen.