Perjantai pähkäilyä

Tiedättekö ne päivät, kun mieli on yhtä ankea kuin tihkusade ulkona? Ne päivät, kun koko maailma on sinua vastaan, ongelmia satelee toisensa perään ja tekisi mieli jättää kaikki taakseen. Luopuisin kaikesta maallisesta ja hyppäisin purjeveneeseen, purjehtisin maailman ääriin oman perheen kanssa enkä ehkä ikinä enää kääntyisi takaisin. Vanhin tyttäreni innostui tästä ajatusleikistäni tavattomasti ja mieheni kertoi, että valtamerien ylitykselläkin toimii nykyään wifi. Meillä olisi siis toisemme, se meitä aina kiehtova meri ympärillämme, vapaus ja wifi. Mitä muuta sitä ihminen tarvisi? 

Tänään olen valinnut ulko-ovia ja ikkunoita erään ihmisen unelmaan. Olen hakenut tyttäreni koulusta, jotta hänen ei tarvitse tulla bussilla. Olen ostanut kaupasta mignon munia, jotta kana voi kotona munia. Olen seissyt bensa-asemalla sormet kohmeessa katsellen bensamittarin lukemia. Olen lenkkeillyt tihkusateessa ja suudellut miestäni metsässä. Olen katsellut peilistä itseäni silmiin. Olen yrittänyt saada energiaa punaisista housuistani ja d-vitamiini purkista. Olen perunut coctailkutsuille menoni, jotta sain pukea villasukat jalkaan. Olen nauttinut lasillisen kuohuvaa. Olen paistanut jauhelihaa ja kuorinut valkosipuleita. Olen neuvonut porkkanakakun leipomista, kuunnellut pianonsoittoa. Olen lähettänyt kiitos viestin ystävälleni. Olen kuunnellut ystäväni ongelmia ja nauranut hänen kanssaan. Olen iloinnut, että karvainen kaverini sai tikit vatsastaan. Olen kärsinyt elohiirestä silmässäni. Ajellut autolla unenomaisessa mielentilassa. Olen ollut tylsämieleinen ja sallinut itselleni sen.

Huomenna on päivä uusi.  

 Siirryn television ääreen katsomaan voice of Finland ja otan lapset ja mieheni kainalooni. 

 Toivottavasti teidän perjantainne on ollut parempi, huonompi se tuskin on voinut olla!